Pelkäsinkin, että joku kysyy.
Keräilen tässä sirpaleita ja kuuntelen kynttilän valossa Pentti Hietasen "Särkyneen toiveen katua". (en osaa linkittää, mutta googlettakaa)
Ilta sujui liikuntasuorituksena odotusten mukaan. Pidän leikkimielistä listaa. Tanssin ke iltana 15 kahden kipaleen settiä, 10 eri miehen kanssa. (Ennätykseni on 22 settiä illassa)
Mutta se särkynyt toive. Olin ladannut paljon odotuksia erääseen tuttavuuteen. Hän on muuttamassa Kanta-Hämäläisestä "tuppukylästä" läheiseen merenrantakaupunkiin. Olin jo luvannut viedä hänet läheiseen kylpylään uimaan.
Ehdimme tanssia yhden kerran. Hän kertoi nähneensä unta, että olimme Linnan juhlissa. Minulla oli liehuva sininen juhlapuku ja keinuimme parketilla valssin tahtiin. Tästä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu. Molemmilla oli samansuuntaisia kokemuksia Mäntyniemestä ja Kultarannasta. Linnan juhliin emme sentään oikeesti olleet päätyneet.
Mutta voihan nenäpäivä! Jostakin ilmestyi naisihminen, joka piti kaksin käsin kiinni tästä toiveitteni kohteesta koko illan! Grrrrr!
Laihaksi lohdukseni jäi katse, jonka sain. Tulkitsin sen pahoittelevaksi ja kaipaavaksikin.
"Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato."
Jk. Kiusallanikaan en aukaise viinipulloa. Ajattelen kuin se muinainen mies: "Teen valtiolle kiusaa. Ostin lipun enkä mennykkä junnaan."