.
.
Taas se Hirviö iskee.
Oli Pakkasasteita Mittaklasissa aamusella parvekkeella.
Ensilumi hohtoisena , viivasuorana tuiskuttaa.
Taas keekoillaan Kroppa tiivissä etu-, takanojassa kaarella pitkin Jäätiköitä. Suomi on siirtynyt Jääteihin. Kaikki yleiset ynnä salaiset Kulkuväylät ovat silkkaa Jäätä. Ei siis hiekoiteta katuja tänäkään talvena.
Pakataan kaikki omat sekä varastetut tamineet ylle. Loput Tuulenpuollelle kainaloon. Silti palellaan koko uppoinen Talvi. Vilustajainen iskee moneen otteeseen.
Valehdellaan Korvat heiluen, nenä jäässä, henki huuruten, sormet köntässä, ripaskaa hyppien
kuinka Ihana on Suomen valkeahankinen, timantteja kimaltava Talvi.
Juuli ynnä moni muu katkaisee jonkun raajoistaan.
Vanhan Hyvän Talven mukaan.
Miksi ei Ihmispolo voi olla kuin Kaukainen Enomiehensä Karhu. Ursus Ursus.
Pihkatappi takamukseen. Havuille kömmänäänsä syksyn tullen kömmähtää. Siis käytännössä patjaoljille omalle Seslongileen. Ei ylös noustaisi kuin Hätätapauksissa. Siitä sitten Keväällä
Pirteä ( lue vihainen ja kiiukkuinen ) Poika heräilee.
Siitä sitten vain marjoja, vielä säästyneitä, hajeskelemaan ynnä JyväjemmariIsännän mehiläispönttöihin
Ryöväysretkeä suunittlemaan. Tilannekartoitus.
Ohi on humpsahtanut ihan huomaamatta karmea Lumi-, PakkasAika jolla tahdotaan viimeisenkin Huokumisen Ihmispolosta lopahtavan.
Voivoi.