Pulinanurkka

[Justiina]

Pari päivää sitten keskustelitte unohtamisesta.
Joskus aikaisemmin kirjoitin pelkääväni eniten maailmassa muistisairautta. Se ei ole liioittelua. Tarkkailen itseäni jatkuvasti ja huolestun esimerkiksi unohtuvista nimistä. Olen huomannut että en saa heti kiinni vaikkapa joitakin sivistyssanoja tai uutuussanoja. Eilen oli kateissa sana formaatti. Piti miettiä pitkään ennen kuin sana pulpahti mieleen.
Juttelin  lääkärin kanssa hitaasta muististani, mutta hänen mielestää ei kannata olla vielä huolestunut, jos sana tai ihmisen nimi miettimisen jälkeen vielä palautuu.

Toistaiseksi en ole keittänyt perunoita ilman vettä tai laittanut silmälaseja jääkaappiin. Mutta kukkaron olen unohtanut kaupan ostoskärryihin sekä kerran  hihnalle. Autolle mentyäni tarkistin kukkaron sijainnin ja uskomattomalla vauhdilla säntäsin takaisin. Kukaan ei ollut ehtinyt pihistää lompakkoa. Kehoitin tuttua kassahenkilöä pitämään minua silmällä seuraavalla kerralla.
Näistä kommelluksista opin huolehtimaan rahoistani. Seuraava kerta voi olla se, jolloin kukkaro ja kortit katoavat. Aina ei ole onni myötä.

[Hemuli]

Juu, ne nimet! Nimiä on hukassa tämän tästä ja sitten se jää nakomaan johonkin takaraivoon ja tuleehan ne sieltä sitten joskus mieleen. Vähän lohduttaa, kun isännältäkin tuppaavat nimet unohtumaan.

Tuosta kukkarosta tuli mieleeni miten hain melkein ympäri kylää rahapussiani.
Menin kauppaan ja aloin hakemaan kolikkoa ostoskärryihin ja rahapussia ei missään. Minä autoon, että siellähän se, penkoin kaikki istuimien alustatkin ja ei löydy. Vielä toisenkin kerran tutkin ostoskassinikin - turhaan aivan turhaan...

 Ei sitten muuta kuin edelliseen kauppaan josko olisi kassalle jäänyt mutta ei tietenkään ollut sielläkään.
Ehdin jo hunteerata kaikki korttien kuoletukset ja ajokortin uusimiset, kun vielä kerran aloin penkomaan sitä tyhjää kassia, niin siellä, pahvisen irtopohjan alla se oli piilossa. Kyllä helpotti!

Toisen kerran "hukkasin" kauppareissulla kamerani, mulla kun se on aina mukana, kännykkä kyllä voi jäädä kotiin.
Olin aivan varma, että auton ovi oli jäänyt lukitsematta ja joku sen kameran siitä penkiltä napannut.
Nykyään autonlukkoa kaukosäätimellä avatessa ei välttämättä tiedä, onko ne ovet olleetkaan lukossa.
Oli vielä ihan mielessä kuva, kun kotoa lähtiessä sen kameran otin mukaan.
Tulin kotiin pää punaisena, kun monen sadan kamera oli mennyt sen siliän tien.
No niin, tuossa se sitten oli läppärin vieressä tavallisessa paikassa.

Että näin meillä! 

Vähän se muistisairaus kuitenkin peloittaa.

[ainuli]

Kylläpä kuulosti tutuilta nuo Hemulin ja Justiinan muistikokemukset. Nuo nimet ovat hukassa vähän väliä. Ennemmin tai myöhemmin ne sitten tulevat mieleen.

Tuo kukkaron vahtiminen on niin tuttua. Minullakin on musta kukkaro ja sitä ei näy kuin kopeloimalla. On tosi monta kertaa sydän jättänyt monta lyöntiä väliin, melkein pysähtynyt, kun olen ehtinyt säikähtää että kukkaro on jäänyt jonnekin. Vähän väliä pitää tarkistaa onko kukkaro mukana. Joskus en viitsi ottaa käsilaukkua kauppaan, laitan kukkaron takin taskuun. Sitä pitää vähän väliä tarkistaa onko se taskussa. Samoin kopeloin ovatko auton avaimet tallella. Toistaiseksi ovat aina löytyneet.

Ei ole pitkä aika siitä kun hävitin käsilaukkuni. Olin kotona laittanut sen ovellisen komeron hyllylle, missä en koskaan sitä pidä. Ehdin kuolettaa molemmat pankkikorttini. Kun käsilaukku löytyi sain toisen käyttöön pankkiin soittamalla, mutta toinen piti tilata uusi.

Näin huonomuistisen ihmisen tavaroilla pitäisi olla vakituiset säilytyspaikat ettei tarvitsisi etsiä. Kun on vuosikausia muuttanut kahden huushollin väliä niin ei löydä mitään. Osa tavaroista on puolivälissä olevassa varastossa.

Sellainenkin tärkeä asia on nyt hukassa, kun olen netistä etsinyt kaikkien Ystävien ja tuttavien osoitteet ja tulostanut ne listaksi ettei joka kerta tarvitse niitä etsiä. Nyt olen hukannut sen listan. Olen kääntänyt koko huushollin läpi ja ei vaan löydy. Olen varmaan epähuomiossa työntänyt uuniin tai sitten on "tilikkuhattu" vienyt. Niin Aino täti sanoi pojille kun pojat etsivät tavaroitaan kouluun lähtiessä. Yleensä se oli Jouni jonka kirjat, reput, vaatteet ja kynät olivat hukassa kun piti lähteä koululaisautolle. Niitä sitten etsittiin koko perheen voimin.

Täällä satelee vaihteeksi vettä. Tuuli on puuskaista ja kovaa. Tästä ikkunasta näkee suuret kuuset, ei tarvitse muuta tuulimittaria,

[kropsu1]

Tuttua on kertomaa Hemulin ja Ainulin Tavaroidenhävittämis temput.
Olen myös kova poika hukkaamaan, onneks en itseäni vielä.
Nykyisin kun ei enää kaytetä kangas nenäliinojakaan, ei ole muistamisen
apua siitäkään.
Vanhaan aikaan laitettiin nenäliinan kulma solmuun kun jokin aia piti
muistaa myöhemmin.
Ainakin muisti seuraavalla niistämisellä et jotai piti muistaa..
se saattoi kyllä jo olla hukassa että mikä piti muistaa...     

[Annuska]

Tuttua oli minullekin nuo unohtelujutut.Nimiä kun haen niin ajattelen aakkosia ja yritän etsiä millä kirjaimella nimi alkoi.Usein jokin vaisto sanoo että tuolla kirjaimella se alkoi.

Tuuli on täälläkin ollut kovaa.Vettä alkoi satamaan noin klo 12.30 mutta lakkasi sitten ja antoi meidän käydä lenkillä.Alkoi sitten uudelleen satamaan kun päästiin takaisin kotiin.Aamupäivän puolella käytiin tuossa Asukastilassa miehen kanssa.Apteekissa ja kaupassa kävin myös.Iltapäivän teinkin niitä rajauspistoja käsityöhön.Vieläkin niitä jäi paljon tekemättä kun piti ruokaakin tehdä ja rakas sisarenikin ilahdutti minua läsnäolollaan.

Posti toi kirjeen pankista.Meidän viimeinenkin pankki siirtyy keskustaan marraskuussa.Muutimme tähän silloin 13 vuotta sitten  sen takia että tässä on kaikki lähellä.Nyt on tänä aikana lähtenyt Kela, 2 pankkia,kenkäkauppa,
rautakauppa,sähköliike,kangaskauppa,kemikalio,kukkakauppa ja kenties muutakin vielä.Postikin lähti ja siirtyi ensin kaupan yhteyteen ja on nyt huoltoasemalla.Jokin aika sitten oli kirjoitus lehdessä että siinäkin on liian pienet tilat kun venäläisetkin tilaa paljon tavaraa.Täytyisi löytää uusi paikka.Terveyskeskus on vaakalaudalla ja lukio.Tuosta terveyskeskuksesta on jo päivystys siirretty keskustaan ja lääkäreistä on muutenkin pula.Viime vuonna jo aikoivat lopettaa terveyskeskuksen ja lukion ja minäkin kirjoittelin adresseihin nimeni.Tuntuu aivan hullumaiselta että kaikki palvelut tästä tuntuu kaikkoavan.Kohta ei ole kuin tyhjiä liiketiloja joka puolella.Nyt sitten viimeinenkin pankki lähtee ja tiedän että siinä käy paljon vanhoja ihmisiä.Kaikki eivät pysty menemään linja-autolla keskustaankaan.Ei puutu kuin että vievät nuo otto-automaatitkin mennessään.Ennen oli sanonta että viekää tuhkatkin pesästä.Apteekista ei ole vielä sentään ollut puhetta että se lähtisi mihinkään.Se olisikin viiimeinen pisara kun minäkin siinä käyn harva se päivä.Minkä ihmeen takia kaikki viedään keskustoihin ja muut paikat kuihtuvat kokonaan.Ei ollenkaan hyvä asia.

Nyt on lopetettava tämä purnaus ja mentävä kahvin keittoon.Tytärkin oli laittanut sähköpostiin viestin että tulevat sunnuntaina käymään.Kiva nähdä heitäkin.Jotain iloviestejäkin sentään.

Hauskaa iltaa!

[pauliina]

Terveyskeskus on vaakalaudalla ja lukio.Tuosta terveyskeskuksesta on jo päivystys siirretty keskustaan ja lääkäreistä on muutenkin pula.Viime vuonna jo aikoivat lopettaa terveyskeskuksen ja lukion Tuntuu aivan hullumaiselta että kaikki palvelut tästä tuntuu kaikkoavan.Kohta ei ole kuin tyhjiä liiketiloja joka puolella.Nyt sitten viimeinenkin pankki lähtee ja tiedän että siinä käy paljon vanhoja ihmisiä.Kaikki eivät pysty menemään linja-autolla keskustaankaan.Ei puutu kuin että vievät nuo otto-automaatitkin mennessään.Ennen oli sanonta että viekää tuhkatkin pesästä.Apteekista ei ole vielä sentään ollut puhetta että se lähtisi mihinkään.Se olisikin viiimeinen pisara kun minäkin siinä käyn harva se päivä.Minkä ihmeen takia kaikki viedään keskustoihin ja muut paikat kuihtuvat kokonaan.Ei ollenkaan hyvä asia

 Asun pienen maaseutukaupungin laidalla. Sitä se kuntien yhdistyminen teettää,jonkinmoiseen taajamaan on matkaa 4km ja kaupungin keskustaan 15.Sivukulmat jäävät oman onnensa nojaan,ellei autolla pääsisi paikasta A paikkaan B niin väkisinhän nämä autioituu.Otto-automaatitkin viedään ellei ole tarpeeksi paljon käyttäjiä,samoin kirjelaatikot,niillekin on määrätty "käyttöaste",muutaman kirjeen takia ei kannata laatikoille kiertää.

[Justiina]

Tuttua oli minullekin nuo unohtelujutut.Nimiä kun haen niin ajattelen aakkosia ja yritän etsiä millä kirjaimella nimi alkoi.Usein jokin vaisto sanoo että tuolla kirjaimella se alkoi.

.Minkä ihmeen takia kaikki viedään keskustoihin ja muut paikat kuihtuvat kokonaan.Ei ollenkaan hyvä asia.

Annuska, minulla on sama tapa luetella aakkosia ja kuulostella, mikä alkukirjain sopisi kadonneeseen sanaan. Aikansa kun sovittelee niin kohta kajahtaa tutusti.

Minun ei sovi valitella palveluiden puutteesta, koska lähdin palveluiden vierestä tänne "böndelle" aivan vapaaehtoisesti. Kaikkialle on matkaa. Niin kauan kun on ajokortti, asuminen onnistuu. Sitten on kaksi vaihtoehtoa: muuttaa maalikylään tai ajaa taksilla. Julkista liikennettä edustaa koulubussi aamulla kylälle ja iltapäivällä takaisin. Loma-aikoina ei ole sitäkään.
Käyn yleensä kerran viikossa kirkonkylässä ja hoidan kirjaston, kaupassakäynnin, kuntosalin ja kesällä hautojenhoidon samalla reissulla. PP (mieheni) saattaa käydä toisen kerran loppuviikolla kauppareissulla raahatakseen viikonlopun ostokset.

Palvelut katoavat samaan tahtiin kuin väki vähenee. Harmillistahan se on, mutta aivan luonnollista.

[Annuska]

Huomenta.Pakkasyö on ollut koska maa on hiukan huurussa ja nurmikko kivasti kimaltelee valossa.Kävin parvekkeella katsomassa.

Pauliina ja Justiina ovat käyneet näköjään illalla minun jälkeeni.Kiva että olette kommentoineet.Minähän asun entisen kauppalan keskustassa joka on liitetty kaupunkiin ajat sitten.Nyt on sitten palvelut lähteneet yksi toisensa jälkeen melko lyhyessä ajassa.Aika paljon täällä asukkaita on.Nuoret perheet ja vanhemmatkin joilla on auto käyvät usein noissa isoissa marketeissa jotka nekin on rakennettu sellaiseen paikkaan mihin ei autoton pääse linja-autollakaan täältä.Sitten voisi olla mahdollista että menee ensin keskustaan ja vaihtaa bussiin joka menee sinne päin.Minäkään en ole niissä käynyt kuin sattumoisin jonkun kyydissä kenties kerran pari vuodessa.Viimeksi naapurin kyydissä Citymarketissa.Halvempaa niissä näkyy olevan kuin näissä lähikaupoissa kun mainoksia katselee.Lähes päivittäin tulee Prisman,Citymarketin,Robin Hoodin,Lidlin ym.mainoksia mutta heitän ne suoraan pois koska niihin ei pääse kuitenkaan.
Nuo marketit osaltaan vaikuttaa siihen että pienemmät liikkeet lopettavat toimintansa asiakkaiden puutteessa.Ja ketkä siitä kärsii eniten? Autottomat ja vanhat ihmiset.Ja iäkkäitä täällä tuntuu olevan paljon.On useampi vanhusten vuokratalokin.Tälläkin kadulla kolme kappaletta joista yhteen sisarenikin muutti vuokralle.Ja näissä muissa niinkuin meidänkin talossa on paljon yli 65 vuotiaita.Meidän vanhin naapuri on 86 v.Onneksi tämä ruokakauppamme kuitenkin on niin suosittu ettei varmaan ole pelkoa senkin häipymisestä.Ei ole kovin kauan kun siinä tehtiin remonttikin.Että sellaista se on nykyään.Onhan täällä vielä kirpputori joka sekin on venäläisten ylläpitämä.Eilen paikallisuutisissa sanottiin että harkitaan sitäkin että täällä voi maksaa ostokset ruplilla.Se jakoi kovasti mielipiteitä.Eivät oikein lämmenneet kaikki sille ajatukselle.Joku sanoikin että venäläiset valloittaa koko alueen kohta.Niiden takia on tietääkseni kaupatkin auki pyhäinpäivänä ja loppiaisenakin kaiketi.Kaikkihan täällä kohta tehdään heitä ajatellen.

Mutta nyt on mentävä aamupalalle ja ajateltava mikä on päivän ohjelma tänään.Kohta on kerättävä kesävaatteetkin ja vietävä varastoon.

Mukavaa päivää!

[ainuli]

Huomenta!

Kovin herättelitte ajatuksia noista asioista. Olisi jotain kerrottavaa minullakin niistä. Kyllä täällä alkaa olla nykyisin harvassa noita kauppojakin. Täällä ovat nämä kaksi kauppaa säilyneet koska paikalliset asukkaat pitävät ne elossa. On pitkä matka kaupungin isoihin marketteihin. Tuntuu että keitä varten nuo mainosjulkaisut ovat, ne ovat juuri niitä autolla liikkuvia varten jotka käyvät kerralla koko viikon ostokset marketeista. Autottomien ja eläkeläisten ostovoima ei pidä kauppoja pystyssä täällä maalla. Ei yhden eikä kahden hengen talouksissa kerry sitä ostettavaa. Kyllä niiden autollistenkin on ostettava omasta kaupasta, siten se säilyy kilpailukykyisenä ja hyvänä. Aika harvoin liikun nykyään edes keskustassa, vain silloin kun on haettava lääkkeitä tai uusittava reseptejä.

Molempien kauppojen yhteydessä on asiamiespostit. Postiljooni kyllä vie lähtevät kirjeet postilaatikon reunalta, pitää vain olla sopiva merkki, niitä on oltava aina kotona varalla. Postiljooni tuo kyllä lisäpalveluna joskus tulevia pieniä paketteja, ne kun on yleensä jo maksettu tai tulevat tiliin. En osta mitään jälkivaatimuksella koska se on aina kymppi lisää tavaran hintaan.


Täälläkin on ollut yöpakkanen vaikka eilen satoi vettä koko päivän. Oli kauniita värejä auringon nousun suunnalla mutta en viitsinyt lähteä kuvaamaan. Pitää kuitenkin juosta puolisen kilometriä. Voisi tänään vielä tehdä jotain ulkotöitä. Luntakin saattaa tulla ihan koska tahansa. Räntäähän on satanutkin vesikuurojen välissä.

Mukavaa päivää toivottelen!

Kuva 2.11 2011

[Anniliisa]

Muistin säilyminen näyttää meillä kaikilla olevan tärkeää.
Usein vanhat asiat pysyvät paremmin muistissa ja uudemmat helpommin menevät niinkuin ohi korvien.
Ei hätää niinkauan kuin kuitenkin muistaa .

Vanha mies,perhetuttu ja joskus vuosikymmen sitten ottanut uuden vaimon .

Olivat automatkalla,mies oli kuskina ja kysyi yllättäen vaimoltaan Että anteeksi kun en teitä tunne .Kukahan  rouva mahtaa olla.
 Siinäpä oli rouva ällikällä että miten toimii.
Ja siitä alkoi tämän miehen nopea rappeutuminen.

Tänä aamuna sain ajattelemisen aihetta Marita Taavitsaisen uudesta Kappaleesta.

Tuskin uskallamme nilkkojakaan kastella kun pitäis vielä sukeltaa..

[kropsu1]

Niin kai se on uskottava Anniliisa,,,Eikai saa "sukeltaa",,totaalisesti..
Muuten, kumpikohan heistä ajoi. 
Vieläkin julmempi esimerkki mulla, kun olin parturissa, odottaen vuoroani, puhuin viereisen naisen kanssa,
joka vasta tuli tutuksi ,vuosien jälkeen. kun muistelimme (pienellä alueella eläneinä
). Mies koka oli operoitavana,,kun nousi tuolista oli mun tuttu jota en ollut nännyt vuosiin..
Kun sen havaitsin niin tervehdin,,moi kalevi!..hän katsoi ja hymyili hetken...
Menivät, ja ikkunasta näimme parturin kanssa että nyt ei asiat rullaa..
OLivat hänen monivuotisia asiakkaita, hän tiesi et Kalevi on ollut pitkään dementikko.
Mys hän tiesi että autoonmenemisessä taas tapahtui se ,,ettää en mä tuu, vieraan ihmisen
autoon..ja ettet sinä voi mun autoa varastaa"..
Meni siinä aikaa,, oli kuitenkin tunne että on turvallista kellä on mukana pysyvä llähimmäinen..

[espen]

Joo, toivottavasti ei itse tule noin dementoitumaan.

Kyllä aika pohjassa saisin olla, jos en tuntisi esim. vaimoani, tai autoani ?

[Piikatyttö]

Ei sitä vielä aivan pohjalla olla siinä vaiheessa, kun vaimo tai auto "on hukassa"! Kropsun esimerkissä auto oli vielä tunnetaan-listalla.

Vallankin alzheimer-potilaat ovat hyvin pitkään taitavia "hämääjiä". Ja ko. taudin diagnosointi saattaa kestää parhaimmillaan vaikka kolme vuotta. Ystävättäreni miehen kohdalla näin kävi. Perhetuttu lääkäri totesi vaimolle, että hänen miehensä on alzheimerin alkusuoralla. Kesti kuitenkin kolme vuotta ennen kuin oman kunnan terveydenhuolto oli samaa mieltä! Ystävättäreni oli omaishoitajana kuusi vuotta. Kirjan noista vuosista voisi kirjoittaa. Kovilla ovat omaishoitajat, liian usein.

Toisen tuttavani mies ajoi vaimonsa kanssa Hesasta Keski-Suomeen, mutta ei pikkukaupungissa löytänytkään siskonsa omakotitaloa, jonne osoitteeseen oli ajanut kymmeniä vuosia. Niin ja oli selvinnyt Hesan liikenteessä hienosti, asuivat Lauttasaaressa. Hänen kohdallaan ajot loppuivat siihen ja potilas menehtyi puolen vuoden kuluttua.

Minä "yökyöpeli" olen tapojeni muutos-kurssilla. Hyvin alkusuorilla. Juniorit suosittelivat!! Ei aina tarvitse valvoa puolille öin, vallankaan, jos kuitenkin suhteellisen varhain pitäisi aamulla herätä.

Saas nähdä, kuinka tapamuutoskurssini onnistuu! 

[espen]

Minusta kropsun esimerkissä oli:

 ,,ettää en mä tuu, vieraan ihmisen
autoon..ja ettet sinä voi mun autoa varastaa"..

Siinä oli kahdenlaistakin tietoa.

Mutta kun katselivat sinne ulos, siis kropsu ja parturi, niin osahan tuossa oli arvailua siitä, että mitä todellisuudessa tapahtui ja mitä puhuttiin.

Mutta melkomoista "sähläystä" kuitenkin.

[ainuli]

Aivan varmasti tuokin on totta että vaikka muisti ei enää pelaisikaan niin voi hämätä aika pitkälle. Ei ollut Isäni kohdalla kysymys dementiasta, kävi aivohalvaus. Minullekin Äiti ilmoitti ja tulin käymään. Ei Isä tuntenut minua. Yritti hämätä vaikka ei tuntenut. Lähdin käymään postia laatikosta ja kun Isä näki minun kävelevän pihalla, oli voitonriemuisena Äidille ilmoittanut että kyllähän hän tietää kuka tämä ihminen on, kun Äiti kysyi että kuka niin Isä sanoi "Sehän on se postin hakija". Samoin kun ei muistanut minkä kulkuneuvon jälkiä pihalla oli niin keksi nopeasti että "Sehän on ollut se kiitomopo", tarkoitti moottorikelkkaa. Onneksi Isä toipui siitä vielä ja lääkäri antoi ajoluvankin takaisin.

Äidillä myös nykyisin tekee muisti tepposia. Vanhat asiat muistaa erinomaisesti, mutta lähimuisti on mennyt. Saattaa olla ettei 5 minuutin päästä muista mistä puhuttiin. Itse sanoo jotta eihän hän muista. Ikää kuitenkin on jo kohta 90 vuotta, vajaa vuosi enää. Kyllä minullakin oli yksi tuttavapariskunta jossa mies ei vaimoaan tuntenut. Kyseli että kukas sitä työ outta ja onkos teillä lapsia. Mies menehtyi myöhemmin ja diagnoosi oli Moni-infarkti dementia.