Pulinanurkka

[Hemuli]

Sellainenhan se maitoauto oli, avolava ja siihen oli hytin taakse tehty "kuomu" tai miksi sitä sanoisi.
Meiltä kun ei kulkenut kirkonkylään mitään linja-autoja, niin sitten kun tuli kirkonkylään asiaa, niin siellä kuomun alla maitotonkan nokassa istuttiin se toistakymmentä kilometriä, mitä oli matkaa. Niin ja se kuomu oli avonainen lavalle päin, oli se talvella kylmää kyytiä.
Vanhemmat ihmiset varasivat etukäteen paikan hyttiin ja joskus oli lavallakin vaikka kuinka monta ihmistä.
Mitähän sanoisi poliisit nykyään siitä kyytistä? Sakkoja ropisisi!

Toki ihan usein ei tarvinnut kirkonkylään lähteä, kylässä oli silloin kolme kaupaa, nyt silläkään kylällä ei ole  aikoihin  ollut yhtään kauppaa.

Koululaiskirkkoonkin mentiin kuorma-auton lavalla. Silloin oli penkkejä peräkkäin ja lavassa laidat, oltiin "korkealaitaisessa" mukulatkin. Kerran kesässä käytiin Pyhäjärven hiekkarannalla samanlaisella kyydillä.

Varmaan huvittaa teitä, jotka olette olleet linja-autoyhteyksien varrella.  Olisiko ollut 50-luvun lopussa, kun Paikallisliikenne aloitti syrjäkylillä liikennöinnin, siihen asti oli polkupyörä se yleinen kulkuväline.
Rippikoulunkin kävin polkupyörällä satoi tai paistoi, eikä se 15 kilometriä ollut matka eikä mikään...

[Annuska]

Tulin taas käväisemään täälläkin.Paljonhan on tullut aamuisen käyntini jälkeen kirjoituksia.Hyvä asia kun kirjoitellaan ettei tarvitse yksin pulista.Tein kiusauksen uuniin ja nyt odotellaan sen kypsymistä.

Ainulilla on ollut kova urakka jo nuorena.Onneksi oli sitä romantiikkaakin.Josko se auttoi hiukan paremmin jaksamaan.
Hemulillakin on ollut pitkät matkat.Meillä oli kouluun noin 3,5 kilometriä ja saman verran linja-autolle.Jossain vaiheessa alkoi sitten kulkea linja-auto noin kilometrin päästä.Kaupungin keskustaan oli meiltä noin 9km.

Täytyy mennä kiusaustaan katsomaan vaikka jonkin lainen kiusaus tämä nettikin on.Tulee aina tänne kurkisteltua aika ajoin.

Tässä vanha kuva jossa äitini on äärimmäisenä oikealla.Kuva on vuodelta 1938.Olivat kuulemma lypsylle lähdössä.

[Hemuli]

Kiusaus tosiaan, siis tämä netti!
Monta kertaa päivässä pitää kurkata, onko mitään uutta ilmestynyt.

Matkoista vielä sen verran, vaikka olenkin syrjäkylältä niin koulumatkaa ei ollut kuin 2,5 km:ä, se meni milloin kävellen, milloin pyörällä ja talvella kelkalla tai suksilla.
Talvella voi päästä jopa hevosen rekeen, jos hyvä tuuri kävi...

Syrjäkylällä asun edelleenkin, kauppamatkaa tulee tuonne emäpitäjään runsaat 25 kilsaa, eikä sekään tunnu miltään, piankos sitä autolla huristelee.
Kyläkauppakin on, mutta sattuneesta syystä en käy siellä ollenkaan. Jos joku pakottava puute tulee, niin laitan isännän asialle.

Ihanaa, aurinko paistaa...

[Annuska]

Taas tuli minullekin kiusaus kurkkia tänne.Hemulikin on käynyt.Meilläkin kirkastui aamun sateen jälkeen ja aurinkokin käväisi välillä.Oltiin nyt neljästä puoleen kuuteen ulkona.Lenkillä käytiin ensin ja pihallakin rupateltiin jonkin aikaa.

On sitä silti Hemuli ollut 2,5 km:kin tallaamista jos meilläkin.Ei meitä kuskattu kouluun vaan toisten mukana vaan mentiin.Sama meillä että joskus pääsi hevoskyydillä jos tuuria oli.Olen joskus ajatellut että miten sitä sitkeästi mentiin kouluun vaikka välillä oli tuiskuttanut talvella tietkin miltei umpeen.Kuinka silloin pystyi siihen kun oltiin niin pieniäkin.
Sisullako?

Nyt asumme taajamassa ja ruokakaupat on lähellä.Myös apteekki ja terveyskeskus.Niitähän sitä tässä iässä eniten alkaa tarvita.

Kiitos muuten salaatti-ohjeesta.Käväisin lukemassa ja kiinnostus heräsi.Varmaan hyvää.Täytyy varmaan kohta iltakahvit keittää niin pysyy mieskin hereillä sen aikaa kun juo sitä.Tuntuu torkkuvan siellä telkkarin ääressä.Täytyy sitten jäädä sinne itsekin.En ole kyllä katsonut mitä nyt illalla tulee ohjelmaa.Heippa!

[espen]

Kyläkauppakin on, mutta sattuneesta syystä en käy siellä ollenkaan. Jos joku pakottava puute tulee, niin laitan isännän asialle.

No, vähän samaa tuosta lähikauppa-asiasta, kuin Hemulilla. Muutimme tänne laitakaupungille joskus v. 1983. Tämän kadun varrella oli kolmekin lähikauppaa. Pitkän aikaa vielä muuttomme jälkeen yksi K-kauppa.

Ei niissä/siinä oikein tullut poikettua, kuin hätätapauksessa. Oliko sitten sattuneesta syystä, mutta kyllä vaimo kävi ihan muissa kaupoissa.
Usein oli vanhentunutta, vanhaa tavaraa ja hinnat korkeammat, kuin kilometrin päässä olevassa hieman isommassa putiikissa.

Tais olla vielä jotakin sellaista, jota nykyään kutsutaan sanomalla:

   - Kemiat eivät kohdanneet ( paikallisen liikkeenjohdon kanssa?.)

[Hemuli]

Siinäpä ne espeniltä tulivat syyt, miksi ei tule käytettyä lähikauppaa.
Kerran viikossa kannattaa käydä keskustassa,
ei se bensa niin kauheasti laskua lisää, kun vähän katselee tarjouksia....

[ainuli]

Huomenta tännekin toivottelen!

Meillä päin on tulossa kaunis päivä, aurinko kultaa keltaisten koivujen latvoja. Tuntuu että mielikin piristyy. Lähden hautausmaalle laittamaan Isän hautaa talvikuntoon. Samalla reissulla käyn suppilovahveroita etsimässä.

Koulumartkamuisteloihin jotain. Meillä oli kouluun matkaa 10 kilometriä. Polkupyöräkelien aikaan kuljettiin pyörillä. Alkuun minäkin naapurin tytön tarakalla. Talvella asuttiin veljen kanssa koulukortteerissa. Isä kuljetti meidät hevosella sunnuntaina tai maanantaiaamuna ja taas lauantai-iltana haki kotiin. Sitten muutettiin oman kunnan puolelle kouluun. Siihen suuntaan ei ollut tietä, polkuja vain. Syksyisin ja keväisin piti kiertää pitemmän polun kautta kun oli niin märkää ettei kumikengissä varsi riittänyt. Käytiin syyslukukausi siellä ja sitten koulu siirrettiin vielä kauemmas. Vanhemmat päättivät lähettää meidät kouluun taas vieraan kunnan puolelle. Sinnekin oli 10 kilometriä. Taas asuttiin koulukortteerissa. Veli lähti kansalaiskouluun ja nuorempi sisko tuli alaluokalle. Usein jouduimme kävelemään lauantaina koko matkan kotiin. Pyörillä kuljettiin milloin vain voitiin. Muistan joskus että hevosellakin käytiin. Se seisoi päivän koululla valjaissaan. Kun traktori ostettiin niin sitten veli kuljetti meitä viikonloppuna kortteeriin ja takaisin.

Kun olin jo kansalaiskoulun käynyt Isä rupesi tekemään koulutietä oman kunnan keskustaan päin. Sai hän siihen apua kunnalta ja muistaakseni metsäfirmaltakin vaikka epäilivät että ei ole yhellä ukolla tie tehty kun ei firmakaan siihen ruvennut kun tuossa välillä on aivan pohjattomat suot. Asiaa varmaan auttoi se kun Kotijärven pintaa laskettiin 80 senttiä. Tie tuli kuitenkin valmiiksi ja kulkee nytkin suurelta osin Isän tekemää pohjaa pitkin. Nuoremmat siskot saivat jo käydä koulunsa oman kunnan puolella. Koululaisauto ajoi 3 kilometrin päästä.

[Annuska]

Jos tulisi käväisemään.Mielenkiintoinen tuo Ainulin kouluhistoria.Ei silloin ollut koulutakseja eikä vanhemmat autolla vieneet ja hakeneet.

Minä yritin tänään tehdä ahkerasti käsityötä aina kun ei ollut muuta tärkeämpää tekemistä ja malttaa olla kurkkimatta tänne.
Ajattelin ettei tule mitään jos vähän väliä katselen nettiin.Kävin minä asioilla ja lenkilläkin.Hyvä sää oli tänään.Välillä aurinkokin paistoi eikä tuulikaan tuntunut häiritsevän.

Mainitsivat tuolla aikaisemmin noista lähikaupoista.Mekin asuimme jonkin aikaa tuolla laitamilla kun muutettiin Varsinais-Suomesta tänne siihen asti kun päästiiin tähän nykyiseen asuntoon.Sielläkin oli lähikauppa joka nyt on jo lopettanut.Ei mekään siinä käyty vaan täällä missä nyt asumme tai keskustassa.Sanoivat sitä "makkaramuseoksi".
Nyt meillä on hyvä kauppa lähes vieressä ja toinenkin ihan lähellä.Ei ole ollut valittamista kummastakaan.

Rauhaisaa perjantai-iltaa!
                     

[pauliina]

  Epäonnistumisen päivä.

"Päivän tarkoituksena on muistuttaa,että esim.suomalaiseen kulttuuriin iskostunut epäonnistumisen pelko vaikeuttaa ihmisen kehittymistä ja unelmien toteuttamista. Päivää juhlimalla halutaan korostaa,  että epäonnistuminen on osa oppimiskokemusta."

 Päteeköhän tämä myös meihin kultaisen iän kulkijoihin?

[Annuska]

Vai on tänään sellainen päivä.Tosi on että pelkäämme epäonnistumista ja monesti turhaan.Moni asia jää tekemättä kun ajattelee jo heti ettei tuosta kuitenkaan mitään tule.Ei uskalleta edes yrittää.Voi olla että pätee meihin kaikkiin kenties.

[ainuli]

Sateista päivää!

Vai pitäisi epäonnistumista pelätä. En kai ole koskaan pelännyt. Yritän niinkauan että onnistuu. Useammin se kyllä alussa epäonnistuu mutta mitäs siitä. Tässä ehkä enemnmänkin on kyse siitä että pelätään toisten ihmisten reaktioita omaan epäonnistumiseen. Pelko siitä että arvostellaan tai pilkataan voi tehdä tilanteesta sietämättömän. On kokemusta siitäkin ja eihän se hyvälle tunnu. Sehän se pahinta on jos ei uskalla edes yrittää.

[Piikatyttö]

Ikuinen optimisti kun olen, eivät mahdolliset epäonnistumiset minua ole koskaan vaivanneet, eivätkä tule vaivaamaan. Toki moniin asioihin ja tilanteisiin voi valmistautua ja tehdä hyviä suunnitelmia.

Mutta LAITTAKAAPA PAREMMAKSI! Torstai-iltana soitin hyvälle ystävättärelleni, jonka ääntä en ollut kuullut pariin kuukauteen. Puhelumme alkoi noin kello 21.00 ja päättyi perjantaiaamuna kello 03.00! Juttua riitti kuudeksi tunniksi ilman taukoja!!!

Hän on ystäväni, joka on hyvin taiteellinen, maalaa, askartelee, tekee melkein mitä hyvänsä käsillään. Aina positiivisen puolen elämästä näkevä. Mutta on nähnyt arkeakin.

Hänelle "rajan toiselle puolelle siirtyneet", useimmiten sukuun kuuluvat, ilmestyvät uniin, puhuen.

Minä ahmien kuuntelen ja keskustelen hänen kanssaan, koska oma äitini näki enneunia, jotka toteutuivat. Ja yleensä ne olivat suru-uutisia. Tuolla jollain toisella palstallahan viikko pari sitten kerroin musiikkikeskustelun otsikon alla, kuinka näin enneunen omalle veljelleni. Ei tainnut tulla kommentin kommenttia!

[espen]

Täällä meidän kadun varrelta yksi naapuri, leskirouva kertoili, että hänelle soittelee joku yksi tuttu naisihminen aina sunnuntaisin ja puhelee kaikenmaailman asioita tuntikausia.

Sen takia soittellee silloin määrättyinä päivinä, kun hänellä on liittymä, jossa yhdellä €urolla on rajaton puheaika sunnuntaisin ?

No, tämä naapurimme on pitkästynyt tuohon höpötykseen. Viimeksi, kun olimme porukalla sieniä Bongaamassa, niin hän sanoi, että, kun näkee kännystään, että nysse soittaa, niin hän ei enää vastaile ?

[Annuska]

Kävin tässä jo hautausmaalla laittamassa pari hautaa talvikuntoon.Tulin äskettäin kotiin.Menin sekä tulin linja-autolla.
Pysäkki on onneksi hautausmaan portin kohdalla miltei.Tuosta puhelimessa puhumisesta tuli mieleen menomatka hautausmaalle.Linja-autossa oli nuori tyttö vähän taaempana ja hän puhui koko ajan puhelimeen.Kaikkihan me kuulimme mitä hän puhui.Kuului kysyvän joltain tupakkaa kun hän h......i poltti viimeisen tupakan aamulla.Hän oli myös eilen koko v...n illan puhunut jonkun kanssa puhelimessa ja joku oli siitä ollut h......n äkäinen.Ja v...n kaljastakin oli puhe ja pläp,pläp.Sellaista kieltä sain kuunnella koko matkan ja sinne hän jäi vielä puhumaan.Takaisin tullessa ei ollut yhtään puhelimeen puhujaa.

Ja kyllä minä Piikatyttö luin silloin kirjoituksesi enneunista mutta ei tullut silloin kommentoitua.Itse en ole nähnyt enneunia mutta en pidä sitä mitenkään kummallisena että joku toinen voi nähdä.
Eikö se joku nainen seurustele enkeleidenkin kanssa.Jostain lehdestä olen lukenut.Oli joku ulkomaalainen nainen.Nimeä en muista.

[matleena]

Sateista päivää!

Vai pitäisi epäonnistumista pelätä. En kai ole koskaan pelännyt. Yritän niinkauan että onnistuu. Useammin se kyllä alussa epäonnistuu mutta mitäs siitä. Tässä ehkä enemnmänkin on kyse siitä että pelätään toisten ihmisten reaktioita omaan epäonnistumiseen. Pelko siitä että arvostellaan tai pilkataan voi tehdä tilanteesta sietämättömän. On kokemusta siitäkin ja eihän se hyvälle tunnu. Sehän se pahinta on jos ei uskalla edes yrittää.



Joka sana totta.
.