Huolimatta pyhästä lupauksestani olla kirjoittamatta huomaan kirjautuneeni taas. Lipsaus johtui ilosta nähdä kuviasi ja kirjoituksiasi. En usko, että kukaan on suuttunut kehenkään, ei ainakaan sinuun, mutta jonkinlainen väsähdys vallitsee. Kun kukaan ei kirjoita, ei kukaan toinenkaan kirjoita. Ilmeisesti elinaikanani tuo tonnin raja ei rikkoudu toisten kirjoittajien kohdalta, niin hiljaista on ollut.
Meillä vallitsee hiljaiselo. Mietitään, mitä on kulman takana tulossa ja pelätään tulevaa. Marjastettu on kuitenkin periaatteella vähän päivässä, paljon viikossa.
Ötököitä lähes joka sorttia on meilläkin. Kaalikoita vastaan taistelen päivittäin, yrittävät mokomat syödä lehtikaalini. Maahan istutetuissa sipuleissa on juurimatoja (mitähän nekin oikeasti ovat?), krassit kuin haulikolla ammuttuja, herukoista löytyi keväällä äkämäpunkin vioittamia silmuja ja nyt kypsymisvaiheessa paljastui ojukepistiäisen tekosia. Muurahaiset rakensivat yhteiskuntia kasvihuoneeseen näin muutamia mainitakseni. - Onneksi toimeentulo ei ole maanviljelyksen varassa. Kaikista tihulaisista huolimatta pieni viljelykseni tuottaa syötävää. Ensimmäiset säilykekurkutkin ovat jo purkissa.
Ainuli, laitoit kivoja kuvia mm. siitepölykiemuroista veden pinnalla. Laitan tähän lopuksi kuvan viime elokuulta, kun järvessä kellui ilkeän näköinen ruskea lautta muutaman päivän ajan. Arvelin se olleen suopursuruostetta. Tämän salmen rannoilla kasvaa sekä kuusia että suopursuja. Suopursuruoste tarttuu myös kuusiin.
