Tänään

[Hemuli]

Olin minäkin täältä poissa 40 vuotta vaan takasin oli tultava,
ja vissiin kontit edellä enää lähdettävä.
Sanoit nimen Kaija; Tiisanplikan veljenvaimon nimi on Kaija
olisko yhtäläisyyttä..

Olen ollut sieltä pois jo 50 vuotta ja tuskin palaan enää takaisin,
olen jo niin juurtunut nykyiseen olinpaikkaani.

Ei ole Kaija Tiisan plikan sukukuntaa, asuu muualla ja kirjoittelee "Lukijan sana"-palstalle hyvin harvakseltaan.
Muistelinkin, että Tiisan plikka on H.S., olenko oikeassa? Jos näin on, niin juurilleen hänkin palasi eläkepäiviään viettämään.

[kropsu1]

Olin minäkin täältä poissa 40 vuotta vaan takasin oli tultava,
ja vissiin kontit edellä enää lähdettävä.
Sanoit nimen Kaija; Tiisanplikan veljenvaimon nimi on Kaija
olisko yhtäläisyyttä..

Olen ollut sieltä pois jo 50 vuotta ja tuskin palaan enää takaisin,
olen jo niin juurtunut nykyiseen olinpaikkaani.

Ei ole Kaija Tiisan plikan sukukuntaa, asuu muualla ja kirjoittelee "Lukijan sana"-palstalle hyvin harvakseltaan.
Muistelinkin, että Tiisan plikka on H.S., olenko oikeassa? Jos näin on, niin juurilleen hänkin palasi eläkepäiviään viettämään.

Kyllä Hemuli H.S., oli Tiisanplikka. Porinpuolessa jäi eläkkeelle ja tosiaan eleli vuosia kotikonnuillaan.
Jos oikein muistan hän kuoli viimevuonna. Vuosia sitten tapasimme porin linjapiiliasemalla ja hetken
muistelimme mimmosta oli mailma ennen. Hän oli varsinainen tietopankki vanhojen asioiden muistelussa.
Itse en tietänyt kummieni nimiä mutta hämpä lähetti postikortin jossa oli kaikkien meidän mukuloitten kummit nimettynä.. Hän oli hienoluonteinen nainen jonka muistan jo talvisodan ajoilta, vaikei kai 4-5 vuotiaan
pitäisi paljoa muistaa..

Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.

[Hemuli]

Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.

Kropsu hei, totta mooses se mun kuvani on ja tiätysti mää oon ihan saman näkönen ollu kaikki vuasikymmenet ko vajjaat seittämänkymmenttä vuattaki sitten, ja sota-ajjaan tuatetta oon.
On voitu joskus yht'aikaa Lauttakyllää trampata eestaas, ei sillon paljo muuta huvia ollu, tiätty elokuvisa käytiin Savilinnasa ja Palokunnantalolla, sillon se oli muistaakseni Lautta-Kinon  nimellä, vai muistanks oikein.  Palokunnan taloki viättää ny vallan uutta elämää, niin  o laitettu hianoks.

Siitä H.S.:stä viälä.
Mää tunsin akronoomin  ko olin sen koulutettavana joskus kuuskymmentä luvun alluusa pari kolme kuukautta.
Mutta ei siitä tän enempää.

Muistellaan joskus lissää!

[Aarno Korpela]

On ihan pakko kirjoittaa jotain tähän juttusarjaan, sillä niin paljon siinä on tuttuja asioita, joita on itsekin  poikasena tehnyt.

Perunamaan vakojen avaamista  ja mullittamista hevosella. Siihen tarkoitukseen oli puuaura, jonka kärjen seppä oli raudoittanut. Kyntämistä hevosauralla en ole paljon tehnyt - vain sarkojen ojanvierut kynnettiin hevosauralla.

Pärekattoja tehtiin usein talkoilla. Tuskin monikaan nykyihmisistä on niin paljon pärekattoja tehnyt kuin kaverini Pentin kanssa tehtiin yhtenä kesänä n. 50 vuotta sitten. Metsästä haettiin puut, katkottiin pölkyiksi ja Herran Ilmarin pärehöylällä tehtiin  päreet paikan päällä. Jo aikaisemin olin ollut mukana Loiman myllyllä päreitä tekemässä. Oli pikkupojalle mieluisa tehtävä päästä ottamaan päreitä vastaan höylän kidasta. Se oli myös vaativa tehtävä siinä mielessä, että päreiden syiden piti mennä samansuuntaisesti. Päreitä katollekin ladottaessa piti tarkistaa syiden suunta, muuten katosta oli tullut susi ja lahonnut muutamassa vuodessa.

Päreniput nostettiin köydellä katolle. Jos nippu siinä vaiheessa hajosi tuli ärräpäitä. Päreet ladottiin katolle periaatteella "kolmanneksen nousulla" ja riittävästi sivusuunnassa päällekkäin.  Kun vanha pärekatto ojalapiolla otettiin pois, niin suuli heilui melkoisesti. Kun  pärekatto oli valmis. suuli seisoi jälleen tukevasti. Nauloja kului paljon. En ole koskaan miettinyt, kuinka paljon, mutta varmaankin satoja tuhansia?

Oli siinä siis monta mahdollisuutta lyödä peukaloonsa.

Kolme isoa suulia katettiin kahdestaan ja yksi niistä näyttää vielä seisovan pystyssä - tosin nyt peltikatossa. Hyvin tehty pärekatto saattoi kestää parikymmentä vuotta.

Koska koulu- ja opiskeluaikana ansaitsin opiskelurahoja maatalossa trenkipoikana, olen lähes kaikkien Wanhojenkoneiden näyttelyn vehkeillä töitä tehnyt. Maamoottoreista ei ole  kokemusta.

Aikaisemmista näyttelyistä voitte katsoa  kuvia täältäkin =>http://www.goldenage.fi/goldenage_kansio/vanhoja_koneita/index.htm

Hemuli ja Kropsu puhuitte myös Tiisanplikasta. Hänet kohtuu hyvin tunsin. Murteen kirjoittaminen  on vaikeaa, minusta ei ole siihen alkunkaan.

Loimijoen rannalta löytyy vanha 1800-luvun alkupuolella rakennettu maalaistalo, jonka seinät on vuorattu päreillä. laitan siitä kuvan mukaan.

PS: Olisi hyvin suotavaa ja toivottavaa, että tälläisista vanhoihin tapoihin liittyvistä asioista kerrotaan täälläkin. Tapahtuu ne missä päin Suomenmaata tahansa. Voisi mainostaa jopa hiukan etukäteen.

[espen]

  Mattilan museopihassa Kalannissa.

 



 Kahden miehen pärehöylä toiminnassa.

[espen]

Siellä on myös yksi Suomen suurimpia kokoelmia tästä aiheesta.

 

Siis noita juustomuotteja.

[kropsu1]

Siellä on myös yksi Suomen suurimpia kokoelmia tästä aiheesta.

 

Siis noita juustomuotteja.

Katos vaan Kalannin pojat vetää Härkihöylää, semmonen nimi sillä meilläpäin on.
Selvyyden vuoks,, toinene vaan vetää ja toinen työntää. Heiltä on kiinnityskiilat
jääneet penkille, kai onkin asennoiduttu" vaan kuvausta varten.
  Mutta noi Juustokehät on sitten kauniita esineitä,, enen vanhaan huonekalut ja muut tarve kalut
tehtiin vuos-satasella perinteellä, huolella ja silmiin hivelevällä kauneudella..

[kropsu1]

Oon mä sunkin Hemuli kuvaas kattellu silläsilmällä että tuntisinko,, jos se sit sun kuvas onkaan.
40-50-60-luvun paikallisia mukuloita tunsin aika liudan.. Kaikkia sitä vanhaan päähän tuleekin!
Anteeks vaan että väännän" sua oman ikäsekseni,,,noin.

Kropsu hei, totta mooses se mun kuvani on ja tiätysti mää oon ihan saman näkönen ollu kaikki vuasikymmenet ko vajjaat seittämänkymmenttä vuattaki sitten, ja sota-ajjaan tuatetta oon.
On voitu joskus yht'aikaa Lauttakyllää trampata eestaas, ei sillon paljo muuta huvia ollu, tiätty elokuvisa käytiin Savilinnasa ja Palokunnantalolla, sillon se oli muistaakseni Lautta-Kinon  nimellä, vai muistanks oikein.  Palokunnan taloki viättää ny vallan uutta elämää, niin  o laitettu hianoks.

Siitä H.S.:stä viälä.
Mää tunsin akronoomin  ko olin sen koulutettavana joskus kuuskymmentä luvun alluusa pari kolme kuukautta.
Mutta ei siitä tän enempää.

Muistellaan joskus lissää!

Mää ny viälä kohta vähä jatkan muistelemista, ko huamasin sen sun kammeeras lipsasseen
kuvan WPK:n välikaton syrjästä, taisit poiketa syämään Wanhainkonneitten näyttelystä tullesas
Oliks sillon ko sää lauttakyläsä kiileit, ni urheilukenttä talvella jäärytetty luistinraraks?
Sielä oli luanikasta kytätä vähä plikkoja ehtoisin. Meksikonpikajuna ja Tiikerihai soi
että oli oikein isommailman Sgabat". Syrän pamppaillen joskus sai lykätä jottain "Anne Henniee"
potkukelkasa.
 

[espen]

Meillä taasen viiskytluvulla oli Porissa Herralahden kenttä jäädytetty.

Käytiin rusettiluistelulla. Meillä soi ämyreistä "Preerian keltaruusua"

 http://www.youtube.com/watch?v=7yruGDdCHaY

[Anniliisa]

 
Minullakin on muistoissa sellainen miesvoimalla toimiva päreidenteko-kone.
Se oli suurempi kuin tuo valokuvassa oleva.Sitä kaksi vahvaa miestä työnsi seisaaltaankäsin.
Ja me pikkulapset saatiin olla siinä kyytiä ottamassa.


Nyt täällä naapuri kertoi elämäntarinaansa kun täytti 90v.
VILLE PYYSI MINUA TEKEMÄÄN PINKKOJA PÄREISTÄ JA LUPASI PUOLET KATOSTA PALKAKSI.
Sille tielle minä sitten jäin..

[Justiina]

Tästä viestiketjusta tuli mieleen syksyn ääniä ja tuoksuja varhaisimmasta lapsuudesta.
Kuulin melkein korvissani puimakoneen vonkaisun, kun Viljami syötti puimakoneen kitaan liian suuren tukon viljaa. Lokomopiili* jyskytti voimaa ja välillä remmi, siiva tai miksi sitä sanottiinkaan, luiskahti pois ja silloin kirottiin niin että puimalan katosta tippui pölyt 
Aamulla sumuinen taivas pidätteli riihien savut lähellä maan pintaa. Tuoksui vahvasti syksylle.

Pärehöylä on tuttu kapine myös. "Miesvetoista" höyläämistä en ole ennen nähnytkään.
Pienenä ja silloin vielä vikkelänä keräsin päreitä pinkoiksi, olinpa pärekattoa latomassakin. Päälakeni muistaa vielä, miltä tuntui heinäladossa, kun naulat raapaisivat  silloin kun heinää oli melkein kattoon asti. Latomiehenä ja polkijana ei ollut kovin hauskaa olla.

*Lokomopiili eli hienommin lokomobiili... eli höyrykone.  Onko tuttu? Millä nimellä sitä kutsuttiin muualla? PP kertoi että heillä koneita pyöritti petrolikäyttöinen maamoottori eli "porilainen".

[Hemuli]

Mää ny viälä kohta vähä jatkan muistelemista, ko huamasin sen sun kammeeras lipsasseen
kuvan WPK:n välikaton syrjästä, taisit poiketa syämään Wanhainkonneitten näyttelystä tullesas
Oliks sillon ko sää lauttakyläsä kiileit, ni urheilukenttä talvella jäärytetty luistinraraks?
Sielä oli luanikasta kytätä vähä plikkoja ehtoisin. Meksikonpikajuna ja Tiikerihai soi
että oli oikein isommailman Sgabat". Syrän pamppaillen joskus sai lykätä jottain "Anne Henniee"
potkukelkasa.

Eipä tullut lauantaina poikettua Wanhalla V.P.K:lla, ihan vaan Härkäpakarilla laitettiin murua rinnan alle.

Mitä tulee Lauttakylän luistinratoihin, niin ei sieltä syrjäkyliltä, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt, lähdetty minkään luistelemaan. Olen niin "tollero", että eipä ole luistimia koskaan jaloissani ollut. Ei ollut se kovinkaan yleistä siihen aikaan.
Uidakkaan en osaa, kun ei ole ollut vettä lähimailla muuta kuin kaivossa! 

[pauliina]

 Eipä ole ollut minullakaan luistimia,vaikka kouluni kävin Hämeenlinnassa. Mutta kun olin maalta lähtenyt koulukortteeriin niin eipä sitä silloin oltu moksiskaan vaikka olin "erilainen" ja kävelin ympäri luistinrataa kun muut luisteli.
 Ei jäänyt edes traumaa.

[espen]

Mitä tulee Lauttakylän luistinratoihin, niin ei sieltä syrjäkyliltä, missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt, lähdetty minkään luistelemaan. Olen niin "tollero", että eipä ole luistimia koskaan jaloissani ollut. Ei ollut se kovinkaan yleistä siihen aikaan.
Uidakkaan en osaa, kun ei ole ollut vettä lähimailla muuta kuin kaivossa! 

Eipäs tuossa sen kummempaa "tollerointia" ole. Ei vaimonikaan osaa luistella, eikä osaa myöskään uida. Siinä syy miksi ei ole kiinnostunut veneilystä. Raumalla kun pitäisi kaikilla olla paatti. No, eipä ole minuakaan harmittanut, vaikka poikasena kyllä ajeltiin Kokemäenjokea ristiin rastiin.

Kuivalla maalla ollaan kuulemma aina viisaampia, ainakin silloin, kun merellä on hätä.

Hänen, siis vaimoni syntymäkoti oli täysin syrjässä metsän keskellä,  korpikylällä, paikassa, mikä nykyään kuuluu Ulvilaan. Vettä ei kans ollut lähelläkkään kuin kaivossa ja sitten jossain suolla.

[Hemuli]

Ei jäänyt edes traumaa.

Eipä ole mullakaa mitään traumoja, vaikka olen jäänyt niitä taitoja paitsi.
Voin vielä tunnustaa kolmannenkin aukon taidoissani, en ole koskaan oikeastaan osannut tanssia, ei ole ollut innostusta ja nyt on jo se vähäkin taito mitä on ollut, niin ruostunut.