Uurnan aika.

[Anniliisa]

 Moni meistä on niillä vuosikymmenillä että jotakin väistämätöntä on edessä.
Lehdessä oli artikkeli...Uurnan aika.
Olin juuri hautajaisissa,sukulaismummu siunattiin ja arkulle laskettiin vain läheisten pieni kukkalaite.
Oli vainajalla toivomus että hän ei halua matojen ruuaksi.Näin on helpompikin haudata sitten uurna sukuhautaan.
Olen aina ollut vähän epäilevä tämän tuhkauksen kanssa.
Mutta nyt sain taas pohtimista ja mielikin voi muuttua.
Uskon että en ole yksin näiden mietteiteni kanssa,vai mikä on mielipiteenne.

[Justiina]

Luin saman artikkelin eilen ja äsken luin vielä kertaalleen. Asia kiinnostaa oikeasti, ajankohtaisuudesta ei kukaan tiedä.
Olen sopinut jo, että minut tuhkataan. Uurnan voisi kätkeä suvun hautaan, mutta haudan hoito askarruttaa. En haluaisi jättää sitä kenenkään riesaksi. Toinen vaihtoehto on uurnahautausmaa. Siellä on yhteinen kivi, johon laitetaan jokaiselle vainajalle pieni nimilaatta. Seurakunta huolehtii ruohonleikkuusta. Aluetta peittää yhtenäinen ruohomatto, ei kukkaistutuksia. Karu ja yksinkertainen tyyli sopii minulle.
Kolmas vaihtoehto on sirotteleminen veteen, mutta siinäkin on omat lakipykälänsä ja luvan anomisensa.

Tuhkaa ei saa krematoriosta mukaansa, jos loppusijoituksesta ei ole päätetty. Muutama vuosi sitten jouduin tekemään jakokunnalle anomuksen, että omaisen tuhkan saisi sirottaa järveen. Krematorio vaati lupakirjan ennen uurnan luovuttamista. Tuhkaus ja sirottelu oli vainajan hautaustestamentissa säädetty.

[Piikatyttö]

Minäkin lasken leikkiä, että vielä 92-vuotiaana ajan autoa, jos lääkärikunta ja virkavalta sallii!

Onneksi emme lähtöjärjestystämme tiedä.Itse olen pojilleni tehnyt selväksi heidän aikuistuessaan, että minut tuhkataan ja uurna lasketaan syntymäpitäjäni sukuhautaan, jossa jo nukkuvat äiti, isä ja toinen veljeni. Toisen veljeni kanssa sinne mahdumme.

Sukumme jälkipolvi on poikieni varassa, joten haudanhoito ym. käytännön asiat hoituvat helposti, kun kaikki läheiset ovat samalla kummulla.

Samoin olen hoitanut kaikki ns. perintöasiat. Veljesten ei tarvitse "riidellä" minun jälkeeni ja samalla hoituivat perintöveroasiatkin.

[acca]

   Elämäni päättymisen jälkeistä aikaa en ole juurikaan miettinyt.
  Mutta tämä vanhuuden aika mikä on tuossa tuokiossa edessäni, se mietityttää.
 
  Muistan oman isoäitini, jonka lause aika usein oli: "kun ei vaan halvattaisi", silloin sitä pelkoo en osannut ymmärtää.
  Nyt olen itse samassa iässä, ja jonkinmoinen epävarmuus on olemassa, miten mahtaa elämä kantaa eteenpäin.
  Eikä yhtään helpota se pyöritys mitä päättäjät ovat tekemässä vanhusten huollolle.