Kyllästyneenä

[espen]

  Ajatuksia aikuisen Urbaani-Ihmisen kyllästymisestä

 On kovasti hankalaa aikaa tämä nykyinen. Pitäisi ottaa kantaa joka asiaan. Pitäisi olla joko EU-myönteinen, taikka epäilevä, joidenkin mielestä pitäisi olla Tosi Kriittinen EU:n suhteen, ja hokea "meille olisi paras erota koko paskasta, t:nan Kreikat ja Espanjat, korruptiota siellä vaan on"

 Olen kyllästynyt olemaan kaikille mieliksi, en ole mitään mieltä tuosta asiasta, olen kyllästynyt. Olen myös kyllästynyt päättäjiimme. Kaikki ovat melkein yhtä huonoja, ainoastaan Sauli on piirun verran parempi, kuin seuraava. Jenni Haukiokin on parempi kuin naisministerit, hän ei auo leukojaan kaikkiin asioihin, ei halua vähentää olutprosentteja, eikä muutenkaan ole vähentämässä "miehen arvostusta" Suomenniemellä.

 Olen vähän kyllästynyt sukulaisiinikin. Kaikki yrittävät vain kertoa sairauksistaan. Mitä huonompi on kunto ja mitä kauheammat viat ja vaivat, niin näyttävät sitä enemmän nauttivan saadessaan  niiden kanssa olla esillä, soitella puolen tunnin puheluita "mä vaivojeni vanki oon"-tyyliin.

 Olen jossain määrin kyllästynyt myös lapsiini. Olisin olettanut, että kaikki saavat toiminnastaan tässä yhteiskunnassa täydet kympit. Ei se näin näytä menevän, jollekin annan 10-, jollekin vain 9 +, kaikkein surkein saa 9-. Kauheeta kun tuottavat pettymyksiä isälleen, vaikka pärjäävät omillaan., eivät kuitenkaan ole saaneet mitään globaalia ja suurta aikaan, minkä Glorian sivussa voisin itsekin paistatella.

 Olin hieman kyllästynyt myös autooni Toyota Corolla Wagon VM 1997 ajettu 155 000 tkm, kunnes tutkin autoliikkeiden ilmoituksia. Saisin vaihdossa vain 2 500 €uron hyvityksen kun ostaisin uuden "vähän käytetyn" 15 000 €urolla. Mittarissa silläkin näytti olevan samat lukemat ajettu 155 000 tkm.
 
Mitä järkeä tossakin olisi ?

 Olen kyllästynyt kesien vaihtumisiin syksyiksi. Mieluummin olisi kotipihalla aurinkoisina päivinä ja tekisin pikku askareita.
Siis vain pieniä, niiden välillä voisikin aina kulauttaa kylmän oluen ja miettiä niitä/näitä sinisiä ajatuksia ja maailmanmenoa. Luulisin, että siihen en hevin  kyllästyisi.
 Toisaaltaan Suomen neljä vuodenaikaa on parempi kuin Arabien ainainen kuuma aavikkokesä ja heidän muka Arabikevään parannusohjelmansa. Todella kyllästynyt, kun huonontavat vain sielläkin tavallisen ihmisen elämistä?

 Olen toisinaan myös kyllästynyt Foorumimaailman riitelyihin. Mutta onhan se  tuonut myös  iloa ja vaihtelua tähän junnaavaan arkeen. Siis sille osastolle annan kuitenkin muutaman hyväksyvän nyökäytyksen. Joskus kun on vaikeaa, voi mennä huolista vapaana röykyttämään toista samassa asemassa olevaa lähimmäistä

 Olen sitäpaitsi kyllästynyt olemaan esikuva ja kaikille mieliksi. Saatan kohta pian riehaantua ja repiä pelipaitani kuten saksalainen kuulamörssäri Harting voittaessaan Moskovassa kuulantyönnön maailmanmestaruuden.

 

 Taikka jos jäis kuulolle. Ei tämä elämä tästä miksikään muutu, ainakaan yhden ihmisen rimpuiluista. Aikansa kutakin sanoi Hosni Mubarak:in, kun pääsi linnasta kotiarestiin.

[Justiina]

 On kovasti hankalaa aikaa tämä nykyinen. Pitäisi ottaa kantaa joka asiaan.
..............
 Taikka jos jäis kuulolle.

 
Johan nyt, ei tarvitse aina ottaa kantaa! Kuulolle jääminen monessa asiassa on viisaampaa kuin kannan ottaminen varsinkaan kuulo- ja luulopuheitten perusteella.

Taisit kuitenkin olla liikkeellä sohaistaksesi kepillä kusiaispesään saadaksesi liikettä aikaan.
Vastasin tähän, koska kyllästymisasteesi lisääntyy entisestään, mikäli kukaan ei reagoi mitenkään.

Mikähän tässä nyt toi mieleen meidän edesmenneen lapinkoiran. Voisinkohan kertoa sen kyllästymispisteestä? No kerronpa kuitenkin.

Koiramme viihtyi ulkona säällä kuin säällä. Mökillä sitä pidettiin juoksulangassa, muuten se olisi painellut pitkin metsiä. Joskus se kyllästyi hiljaisuuteen ja aloitti haukahdella harvakseltaan kuin  kuulostellen vastauksia. Jostakin kuului vastahaukku, sitten toinen ja kolmas, lopulta kaikki kylän koirat haukkuivat raivokkaasti, lopulta joku ulvoikin. Silloin meidän tyttö tuhahti tyytyväisenä ja painoi päänsä käpälien väliin. Jos sitä kielsi haukkumasta, se oli vilpittömän hämmästyneen näköinen. Jos se olisi ollut ihminen, se olisi sanonut: Minäkö, mitä muka minä olen nyt tehnyt?
 

[Piikatyttö]

Espenin essee oli melkein ajanvietettä kello 0.53, kun tulin sulkemaan sähköisen seurustelu-upseerini suuta!

Vararikkoon Suomi-neito on menossa, jos tuo juuri ripille päässyt joukko on päättävässä asemassa, aina menossa tai tulossa.

Kenellekään en ole mieliksi, jos en kelpaa sellaisena, kun olen, saavat etsiä parempaa seuraa.

Sukulaisista olin vuosikymmeniä niin kaukana, etteivät kovin usein vastaan tulleet. Yhteisiä pippaloitakaan emme pidä. Kastetaan, siunataan tai lakitetaan, melkein sisäpiirijuttuja.

Harvoin olen pojilleni madonlukuja esitellyt, ovatpahan pärjäilleet. Mutta eivät ole kuulleni vanhaksi kehdanneet sanoa, vaikka iäkäs ensisynnyttäjä olinkin!  Isoäiti heille voisin olla.

Ostin v. 1997 kauniin, viininpunaisen Toyota Corolla Wagonin, diesel. Huristelin sillä vuoteen 2007 ja kilometrejä kertyi minun ohjastuksessani lähes 350 000 km ja juniori jatkoi vielä kaaralla Hesassa niin kauan, että kilometrejä taitaa olla melkein 550 000 km. Nyt autovanhus seisoo pihassani museoituna, en sitä ole raaskinut minnekään antaa. Tiedä, jos siitä vielä peltoauton teen. Toki tuolla kuusiveelläkin, sama merkki ja polttoaine, on jo 254 000 km mittarissa ja huomenna, tänäänpäs, taas rantareissu tuo reilut sata matkaa lisää.

Skorpionina odottelen kumikenkäkelejä ja tuikujen tuiverrusta, mutta kyllä sydän halajaa jo tulevaa maaliskuuta ja kevätpurojen luritusta ja yöttämiä öitä. Syyskuussa saan rannalle viisi israelilaista aikuista reiluksi viikoksi. Saapas näkee, mitä syyskuustamme pitävät.

Foorumiriidat eivät minua paljon hetkauta. Sinullekin Espen sanon suorat sanat ja taas aloitetaan alusta.

Vanhojakaan Maripaitojani en viitsi repiä ja astioiden heittelykin tulee kalliiksi. Ja toisten rinnuksiin en viitsi kiinni käydä, vaikka joskus voisi  mieli tehdäkin.

Jäädäänpä kuulolle, mille mallille asiat asettuvat.




 

[espen]

Foorumiriidat eivät minua paljon hetkauta. Sinullekin Espen sanon suorat sanat ja taas aloitetaan alusta.

Vanhojakaan Maripaitojani en viitsi repiä ja astioiden heittelykin tulee kalliiksi. Ja toisten rinnuksiin en viitsi kiinni käydä, vaikka joskus voisi  mieli tehdäkin.

Jäädäänpä kuulolle, mille mallille asiat asettuvat.

Jees my dear piikatyttö.

Totta on minullekin , että Foorumiriidat eivät  hetkauta mihinkään suuntaan.

Riitaisten kirjoitusten  lomasta kuitenkin löytyy aitoja "Dimangeja", niinkuin sinulla ja monella muulakin on.
Osaava, vai sanoisinko lämminhenkinen   Foorumisti on nettielämn suola.

[Piikatyttö]

Sielujeni silmillä nään Justiinan hauhaun viattomana loikoilevan haukuntasession jälkeisissä tunnelmissa pää ristissä olevien etutassujen päällä. Tuolla tavalla meidän tyttöjenkin pitäisi toimia! Sohaistaan hieman ja sitten niin kuin ei mitään!!!

Kiitoksia Espenille kauniista sanoista. Lämmitti aikuista sydäntä.

Nyt lämmittää kehoa ja sydäntä rommikaakao. Vanha pullonpohjallinen oli jo vaarassa väljähtyä, kun tuossa äsken päätin, että rommikaakaon olen tämän päivän aherruksista ansainnut.

Rannalta lähti ihana nuoripari lokakuussa syntyvän "masumatkustajan" kanssa ja rouvan äiti, joka oli tullut puolen viikon maissa rannalle heidän luokseen. Mökkikirjaan olivat kirjanneet kaiken näkemänsä ja kuulemansa, minkä halusivat lähtiessään minulle myös kertoa. Etäämmällä pesäänsä pitävä joutsenpariskunta oli neljän jälkeläisen
kanssa ylväästi uinut useampana päivänä pitkin rantaviivaa (lentoharjoituksia ei vielä pidetty, ainakaan julkisesti), kirjosieppopariskunta oli esiintynyt koko viikon, orava loikki pihapiirissä, jänöjussi oli myös uskaltautunut pihaan, pääskyset, ne muutamat, visersivät kaiken maailman antennien haaroissa istuen.... Suunnittelevat jo varmaankin muuttolentojaan.

Voisiko etelän kaupunkilainen enää enemmän nähdä ja kuulla muuten niin rauhallisella rannalla! Olin onnellinen heidän puolestaan.

Huomenna hyvästelen pietarilaiset. Keskimmäisen huushololin saksalaiset lähtevätkin vasta syyskuun toinen päivä, kolme viikonloppua mahtuu heidän lomaansa.

Serkkupoikani, jolla on läheisessä, yhteisessä saaressamme 50-luvulla rakennettu mökki, toi lyseokoulukaverinsa, eläkeläisiä jo kaikki, helpompaan majoitukseen rannallemme. Samalla sain hänen tänä aamuna verkosta irroittamiaan ja siivottuja muikkuja kilon verran. Paistoin ne voissa, suolaan ja ruisjauhoon ensin pyöräytettyäni ja herkullisia olivat.

Ainulikos olit ahkera pilkkijä. Oletkos kertonutkaan, mitä kaloja narraat kesällä?

Niin hyvää telkemästäni "Riitan puutarhan" ohjeen mukaisesta kurkkusalaatista tuli, että huomenna illansuussa teen uuden kolmen kilon annoksen. Kasvihuonetuttuni toimitti kurkut.

Tällä kertaa en väsytä teitä enempää "höpinöilläni". Ja pitäisi kai päätä asetella tyynyyn pienen lukuhetken jälkeen.

Aurinkoista sunnuntaipäivää toivottelen kaikille palstalaisille.

[espen]

Ja taas marisemisen aihetta

Hieman kyllästyttää yksikin asia taas tässä ja tänään.. Toivottavasti vaimo ei näe tätä postaustani.

 Olen iät ja ajat tykännyt ratkoa ristikoita. Kuvaristikot on se Hobby, muitakin ristikoita teen aina kun kohdalle sattuu. Ehkäpä tuo aktiviteetti on osa siitä asiasta, että noin niinkuin leikkisästi sanottuna monet 20 v. nuoremmat näyttävät vieressäni ikäkuluilta?

 Viitisen vuotta sitten sanoin vaimolle, täytä nyt sinäkin tosta, ei se niin vaikeaa ole. No, kun ei saanut puheripulikumppania minusta sillä hetkellä, niin alkoi miettimään ristikoihin sopivia vastauksia-

 Se mikä alkaa tässä kyllästyttämään on se, että kun hän niitä väsäilee, niin usein ja melkein aina jää joku tai jotkut osiot täyttämättä tiedon puutteen johdosta

 Kauheeta tommonen, minun täytyy niitä parsia sitten jälkikäteen ihan jatkuvasti. Olen yrittänyt olla neutraali, mutta tänään , kun olin ulkosalla niin keikahdin selälleni.

 Olin laittanut puutarhatuolin niin, että sen takajalat olivat pehmeässä mullassa. Onneksi ei takaraivoni pimahtanut pimeäksi. Kaikki ämä vain siitä syystä että minulla oli nippu lehtiä kädessäni, toisessa kädessä, kova kiire näyttämään osaamistani toki vaikutti härdeliin.

 

 Joo, siinä on yksi ristikko lähdössä lopulliseen muottiin.


 

[Hemuli]

Ihmetyttää, kun minä, ikuinen pessimisti, en ole keksinyt mitään marisemisen aiheita. 

Nytkin nauratti niin pahuksesti, kun sieluni silmillä näin vanhan, kunnon Postimiehen ketarat pystyssä kedolla puutarhatuolinsa kanssa.

Ristikoita ratkon minäkin ja meillä saa ne rauhassa olla muiden puolesta, tänäänkin  oli aamukahvin kanssa L-S:n ristikko ratkottavana, olikin taas siitä helpoimmasta päästä.

En oikein ymmärrä espenin marinoita, olen pitänyt aina sinua sellaisena positiivisenä tsemppaajana, mitä nyt joskus ne isot kuvat sattuvat ärsyttämään.


Kyllä se siitä, häntä pystyyn vaan...

[Piikatyttö]

Minä Hemuli luulen, että Espen ei tosissaan ole kyllästynyt mihinkään, yritti vain sohaista meitä hereille, on niin hiljaiseloa ollut.

Toisaalta kyllä, jos nuo Espenin luettelemat asiat tosissaan ottaisi, olisin monessa kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä, vaikka optimisti isolla oolla olenkin. Kyllä tuolla politiikassakin häärää tätä nykyä sellainen nuoriso, että hirvittää. Pullamössökansan jälkeläisiä. Jutta Urpilainenkin luokanopettajan koulutuksen hankkinut, oliko isäkin poliitikko. Toinen hyvä Arhinmäki, mielestäni ei osaa edes käyttäytyä ministerin arvolleen sopivasti. Kas, kun ei maalannut kynsiään sateenkaariteemoin!

Keski-Suomessa oli erittäin kesäinen päivä. Aivan tyynen tyyntä järven selkää sai ihailla rannoilla. ja serkkupoika sai kolme kiloa muikkuja!                 

[Annuska]

Mukavia kirjoituksia olette kirjoitelleet. Jostain syystä ei kyllästytä mikään. Päinvastoin olen piristynyt jostain kumman syystä. Johtuneeko siitä kun meni nuo hartia ja käsivaivat ohi. Olen muuttunut tavallista energisemmäksi. Siivosin kämppääkin lauantain ja eilenkin jatkoin vielä hellan ja uunin puhdistuksella. Tänä aamuna putsasin jo pesukoneen alustan ja kohta on pyykki ripustettava kun taitaa kohta lopetella. Taidan olla sairastunut johonkin uuteen tautiin. Olen myös alkanut haaveilemaan sisustuksen uudistamisesta. Perjantaina jo kävimme vuodesohvaa ostamassa mutta sen saa vasta syyskuun alussa. Osaakohan tuo mies torkkua siinä kun on niin tottunut vanhaan sohvannurkkaan. Saa nähdä mitä vielä tulee ellei tämä tautitila mene ohi piankin.

Nyt on varmaan mentävä pyykki ottamaan pois koneesta kun on niin hiljaista kylppärissä.
Hyvää alkavaa viikkoa!

[pumpuli]

Minua kyllä monet asiat kyllästyttää, kyrsiinnyttää, ärsyttää. On niitä isoja asioita, joille minä, pieni ihminen, en mitään voi. Sitten on niitä pienempiä, joille, järkkevästi ajatellen, kohautan hartioitani.

Muuten, Jenni Haukiosta olen sitä mieltä, että on siinä asemassa, että voisi johonkin asiaan joskus sanoa jotain. Eikä vain keskittyä olemaan kaunis ja runoilemaan. Tellervo Koivisto oli siitä hyvä pressanpuolisko, että hän aina välillä puuttui asioihin Satakuntalaisella jäyhyydellä ja ironiallakin.

Sitä en ihan ymmärrä, kun täällä ajoittain mainitaan muiden miellyttämisen halu! Onko sitten samaa mieltä oleminen miellyttämään pyrkimistä ja eri mieltä oleminen riitelyä? Varsinainen riitely minua kyllä hetkauttaa. Maailmassa on niin paljon toraa ja riitaa, että ei paljon huvita täälläkin kohdata!

Pelipaitaani en raaski repiä ja yksin ei paljon kannata tavaroita heitellä. Jos alan heitteleen, niin niihin parhaisiin posliineihin en koske. Lennelköön sitten pehmolelut ja kirjat ( Anneli Auer ).

" Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. "