Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Koti => Aiheen aloitti: Hemuli - 09.10.2012 18:17:45
-
Miten on, ottaisikohan tälläinen aihe tuulta purjeisiin. Voitaisiin kirjoitella kaikkea ruokaan ja leipomiseen liittyvää.
Hyväksi koettuja reseptejä ja kaikkea mitä nyt aihe mieleen tuo, juomapuoltakaan ei tarvii unohtaa.
Tämä tuli mieleen, kun aamupäivällä tein omenapiirakkaa, jota jo yli neljäkymmentä vuotta sitten kotona käydessäni tein. Varmasti joka syksy olen sitä tehnyt, jos vain omenia on omasta trekoolista löytynyt.
Omenapiirakka.
150 g voita
2 kkp sokeria
4 munaa
2 kkp maitoa
3kkp vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Täyte
2 litraa omenia
1½ kkp sokeria
kanelia
Voi ja sokeri vaahdotetaan, siihen lisätään munat yksitellen hyvin vatkaten.
Lisätään maito ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.
Seos kaadetaan uunipannuun.
Päälle laitetaan kuoritut ja viipaloidut omenat viistoon rivittäin puoliksi taikinan peittoon.
Päälle sirotellaan kaneli ja sokeri.
Paistetaan 200:ssa asteessa kauniin ruskeaksi.
-
Kiitos Hemuli ohjeesta.Nyt on ainakin omenia ollut ihmisillä yli tarpeenkin.Hyvä omenasato on tullut ainakin täällä meilläpäin.Olen myös varma että teit hyvän aloituksen.Aihe varmasti kiinnostaa monia.Tuon sanasi trekooli näen ensimmäistä kertaa.Ymmärrän kyllä että tarkoitat kai omaa puutarhaa.
Minähän tein tänään kahvikakkua.Miten noita merkkejä muuten käytetään?Olen ihan uuno niiden suhteen.Sinulla kun lukee nimet vihreällä.
Appelsiinikakku
200g voita tai margariinia
2dl sokeria
3 munaa
3dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
2tl leivinjauhetta
noin 1dl appelsiinimarmeladia (omena ja aprikoosikin käy)Minulla oli Saarioisten paistonkestävä marmeladirasia josta laitoin kakkuun puolet.
Voi ja sokeri vaahdotetaan ja siihen lisätään munat yksitellen hyvin vatkaten.
Lisätään jauhot joihin leivinjauhe on sekoitettu vaikka vuorotellen marmeladin kanssa.
Laitetaan korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 50min.
Minusta se on helppo tehdä ja vaihtelen välillä marmeladeja.Ja ainahan voi tehdä omia kokeiluja.
-
Viimeksi leivoin kesäkurpitsakakkua Kotilieden ohjeella.
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/kaiserin-kesakurpitsakakku
Kesäkurpitsaa tuli paljon. Sitä on syöty ja säilötty monin tavoin. Vieläkin muutama pötkylä odottaa toimenpiteitä.
-
Tein taas pitkästä aikaa marinoitua kaalisalaattia.
Se on mielestäni niin hyvää, että annan reseptin teillekin. Voipi olla joillekin tuttu, kun olen sitä muuallakin mainostanut.
En malta mitään pitkään odotella, kun sitä jo maistelen.
Marinoitu kaalisalaatti.
1 valkokaali (noin 1 kg)
2 sipulia
1-2 porkkanaa
1 (punainen) paprika
Marinadi
1 dl sokeria
1 dl omenaviinietikkaa
2/3 dl öljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Sekoita keskenään ohuiksi suikaleiksi leikattu kaali, hienonnettu sipuli, raastettu porkkana ja kuutioitu paprika. Keitä marinadin aineksia pari minuuttia ja kaada kuuma liemi salaatin päälle. Anna maustua jääkaapissa 1-2 vuorokautta sekoitellen välillä. Lisää annoksen päälle halutessasi esimerkiksi raejuustoa sekä persiljaa ennen tarjoilua. Tämä salaatti pysyy hyvänä marinadin ansiosta jääkaapissa noin viikon.
-
Kovasti paljon kiitoksia Hemuli, reseptistä.
Siitä saa mukavasti vierasvaraakin jos sattuu ruokavieraita piipahtamaan :).
-
Kiitos Justiinalle ja Hemulille.Onko Justiinalla ollut kasvamassa kesäkurpitsoja kun olet säilönyt monin eri tavoin.Minäkin olen joskus tehnyt aikoinaan jotain kurpitsa-salaattia vai pikkelssiäkö oli koska siihen tuli etikkaa muistini mukaan.Minua kyllä on kiinnostanut kesäkurpitsa ja olen tehnyt siitä moussakan tapaista laatikkoakin.Olen sitä kyllä joskus tehnyt oikein munakoisostakin.Ne molemmat ovat sellaisia että tulee ihan liian harvoin käytettyä.Bataatti minua kiinnostaa myös mutta olen vain maistanut valmista jotain Saarioisten bataattilaatikkoa foliovuoassa.
-
Kiva, kun reseptit kiinnostaa.
Ostin joskus bataattia ja laitoin sen lanttulaatikkoon, en osaa sanoa, että se siinä mitenkään olisi säväyttänyt.
Yksistään siitä laatikkoa tehtäessä taitaisi korvata imellytettyä perunalaatikkoa.
Pitääpä joskus kokeilla, jouluksi ehkä. Hinnaltaan se oli muistaakseni aika arvokasta.
-
.Onko Justiinalla ollut kasvamassa kesäkurpitsoja kun olet säilönyt monin eri tavoin.
Kyllä oli, kolme kappaletta. Pukkasivat vimmatusti satoa. Pakastin niitä viipaleina ja raasteena talven varalle, sitten tein hilloa omenasta, kesäkurpitsasta ja marja-aroniasta sekä puolukka-kesäkurpitsahilloa hillosokerin avulla. Luulin, että edelliseen pitäisi olla oikeaa kurpitsaa, mutta kiinteä kesäkurpitsa sopi oikein hyvin.
Etikkasäilykettä en tänä vuonna tehnyt.
Kakkua kannattaa kokeilla, se on yllättävän hyvää. Ainoastaan soodaa vähän vierastan ja ihmettelen, kun kakussa ei ole hapanmaitotuotteita. Tuoreessa kakussa soodan haju tuntui selvästi.
Olemme syöneet kesäkurpitsaa laatikkona, sosekeittona ja friteerattuna (pannulla öljyssä kuullotettuna) lisäkkeenä. Niin, ja wokattuna muitten kasvisten kanssa. Melkein miten vaan, muttei kermavaahdolla kuorrutettuna ;D
Hemulin vinkkaama kaalisalaatti on todella hyvää. Kokemusta on. Jossakin ohjeessa porkkanaa ei laiteta ollenkaan, mutta minustakin porkkanan ja kaalin liitto toimii maun ja ulkonäön suhteen hyvin.
-
Puolukkakakku.
5di vehnäjauhoja
3dl sokeria
1.5tl soodaa
2tl piparkakkumaustetta
sekoita kuivat aineet,
1dl ruokaöljyä
3dl maitoa.
2 kananmunaa
1,5dl puolukkasurvosta
sekoita ja laita varovasti sekoitellen jauhoseokeen.
Laita voideltuun melko suureen vuokaan ja paista 175 ast. noin tunti..
On kevyempi mutta maukas kakku. ainakin meille painoamme tarkkaileville..
-
Kyllä nyt riittää kakkureseptejä kokeiltavaksi.
Annuskan appelsiinikakun tein tänään ja hyväksi on havaittu, kiitos ohjeesta.
Ihanan pehmeää, perunajauhot varmaan tekevät sen pehmeäksi.
Seuraavalla kerralla kokeilen siihen omenahilloa, sitä kun on omasta takaa.
Omenahilloa tulee myös seuraavaan kakkuun, jota olen usein tehnyt.
Vironperän kakku.
3 dl maitoa
3 dl sokeria
4,5 dl jauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1,5 dl voisulaa
1 dl omenasosetta
3 rkl calvadosta
Sekoita kaikki aineet rivakasti vatkaten tai monitoimikoneessa. (älä kuitenkaan sekoita liian kauan, ettei tule sitkeää). Kumoa taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa runsas tunti.
Meillä mitään calvadosta, konjakkia olen joskus laittanut, mutta ilmankin voi tehdä.
Mitenkäs Vironperällä, kun Johannes oli vallan absolutisti! :D
-
Onko kukaan leiponut tai kokannut jotakin maistuvaa?
Leivon aika harvoin, mutta ruokaa laitan joka päivä. Meidän sapuskat ovat ihan tavallista arkiruokaa, kasvispainotteisia lähinnä.
Tämän foorumin innoittamana tein sallattia viime lauantain lounaaksi. Oli siinä kaverina paprikaa, tomaattia, kurkkua ja jäävuorisalaattia sekä munakasta. Hyvin maistui rosolli ilman jouluakin.
Kun punajuuria jäi, tein toisena päivänä punajuuri-homejuusto-jauhelihalaatikkoa. Se oli hyvää, vaikka itse kehun. Kehui PP:kin. ;D
-
Meillä syödään huomenna ohrankryynivelliä.
Laitoin kokonaisia ohrankryynejä yöksi likoon, ei tarvii sitten niin kauan keittää.
On ollut lapsuudesta asti lempiruokaa.
-
Eilen saatiin siikoja verkoilla. Oli haaveena savustaa niitä, mutta kun taivas antaa vettä runsaasti ja savustusuuni on avotaivaan alla, aloin miettiä muuta tapaa. Huomasin eräänä päivänä alkusivuilla Lauttakylä-lehden ruokapalstan, Pilkkumin. Siellä oli kesäinen ohje uunisiikaa varten. Hieman muunnellenkin syntyi mehevää ja maukasta syötävää. Ei ollut tietenkään kesäsipulin varsia eikä tuoretta timjamia, mutta purjohakkelus ja tilli korvasivat puutteen.
Nuoria perunoita ei ollut seuraksi, mutta vihersalaattia ja pesunamuusia kyllä.
UUNISIIKA
kokonainen tuore siika tai muutama pieni
suolaa
uuden sipulin varsia
muutama tomaatti
voita
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Ripottele siikojen sisään ja päälle suolaa. Leikkaa sipulinvarren renkaiksi ja viipaloi tomaatit. Täytä kalan vatsa sipulilla ja tomaatilla, lisää mukaan myös kunnon kimpaleet voita.
Laita siiat voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunissa. Valele kaloja paistamisen aikana kaloista ja voista irtoavalla liemellä. Paista, kunnes kala on kullanruskeaa ja kypsää. Kypsennysaika riippuu kalojen koosta. Tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kanssa.
Pilkkumista löytyy muitakin mukavia ohjeita. Kiitos vinkeistä.
-
Meillä syödään huomenna ohrankryynivelliä.
Laitoin kokonaisia ohrankryynejä yöksi likoon, ei tarvii sitten niin kauan keittää.
On ollut lapsuudesta asti lempiruokaa.
Eipäs ole tullut mieleen velli. Kokeilen jonakin päivänä, lupaan. Mutta silloin pitää olla ajatukset kasassa ja seisomassa keitoksen lähellä. (nimimerkillä yli kiehunut)
Laitoin ohrauunipuuroa viime viikolla. Oli kaunis päivä ja ulkohommia jäljellä. Ajattelin, että hoitakoon uuni ruoanlaiton, mä meen pihalle.
Noin 1½ tunnin kuluttua meni katsomaan mitä kuuluu, mutta jo tuulikaapissa haistoin että ei kovin hyvää kuulu.Maito oli kuohunut yli (ei ole ennen sitä siinä astiassa tehnyt) ja palanut lieden pohjalle.
Käry kesti kauan, uunin pesu lähes yhtä kauan. Ei ollut uuninpuhdistusainetta kotona, mutta yön yli liotus mäntysuovalla ja rapsutus paistinlastalla sekä viimeistely sokeripalalla tuotti tuloksen. ;D
-
Nyt kun en enää voi seurata tämän ..söpön ..miehen taivallusta siellä tanssilattialla
niin leivompa taas sen takuuvarman Banaanikakun.ohje on ikivanha.löysin sen joskus Seura-lehdestä.
Teija Sopanen on sen napannut maailmanympärys matkoillaan Amerikan mantereelta.
mitat ovat siksi vähän oudot näin meidän mittoihin.
140g voita ja 200g sokeria vaahdotetaan.
2-3 munaa ja 3-4 kypsää banaania muusattuna lisätään sekoittaen.
2rkl kiehautettua maitoa johon on lisätty 1tl.soodaa.lisätään sekoittaen.
lopuksi 230g vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta lisätään taikinaan.
hyvin jauhotettu reilu vuoka ja paistetaan 35-40 min.175 asteessa.
Maistuva kakku ja maku vain parenee jos säilyy syömättä muutaman päivän.
-
Kiva, taas on tullut uusi kakkuohje kokeiltavaksi. Olen joskus jotain banaanikakkua tehnytkin, mutta on jäänyt jo pitkiksi ajoiksi unohduksiin. Muistan senkin olleen sellaisen kauan säilyvän, tai eihän meillä mikään pitkään säily, isäntä kun on sellainen "makuri".
Nyt ei ole mitään muuta ruokaan liittyvää, niin laitan kuvan puukosta.
Sain tämän keraamisen kokkiveitsen lehden tilaajalahjana ja se on todella yliveto raa'an lihan leikkuussa. Muuta kuin lihaa en ole koittanutkaan leikata. Huolellinen vain pitää sen kanssa olla, terä voi kaiketi lohjeta.
-
Banaanikakkujen joukkoon voisi liittää tämän arkisen version:
http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/arjen-banaanikakku/012242
Olen tehnyt sitä joskus, kun on tarvittu kananmunaton ja maidoton tarjottava. Lisäksi voisi kuvitella, että se on vähän terveellisempi vaihtoehto, kun ei sisällä suurta määrää kovaa rasvaa ja osa valkeista jauhoista on korvattu kaurahiutaleilla ja grahamjauhoilla.
-
Iski makeannälkä. Olin tuolta etusivun Pilkkumi-ruokapalstalta jo aiemmin huomioinut herkullisennäköisen Hienon sitruunajälkiruuan.
Helppo väsätä ja aineetkin löytyi kaapeista. Siitä mukava, kun hyytyi ilman liivatetta. Sen kanssa en tykkää touhuta.
Laitoin liköörilaseihin, koristelin suklaalastuilla ja muutamalla jäisellä puolukalla.
Reseptin annos on pieni. Jos vieraille tekee, kannattaa tuplata määrät. Maku on kirpeän äkkimakea, joten paljoa ei kerralla syö.
Muitakin mukavia reseptejä Pilkkumista löytyy. Pilkkumi on Huittisten kieltä ja tarkoittaa kulhoa.
-
Selailin noita teidän kirjoituksi ja takerruin tuohon PILKKUMI sanaan.
Olen elänyt ja asunut koko ikäni savossa,eri pitäjissä kyllä on elämä kuljetellut.
Lassuudesta on jäänyt mieleeni tuo pilkkumi.Äidillä oli sellainen valkoinen posliiniastia.
Se oli sellainen hiukan jalallinen,ylöspäin levenevä jokapaikan kulho,ei ollut vielä näitä muovikippoja.
Lieneekö ollut häälahjaksi saatu.Siinä vatkattiin kakkutaikinat ja laitettiin marjakeitot jäähtymään.
mietin että mistä lienee tuo pilkkumi-nimi peräisin mutta meillä ainakin oli pilkkumi jo 40-luvulla.
Tuota pumpulin kermakeitosta aion kokeilla,kokeilen sen maustaa tyrnimehulla sitruunan sijaan..
-
Ruattistahan ne kaikki tulee. Spilkum=kulho. Meillä pilkkumi oli isohko kulho, soppa- tai taikinakulho. Jossakinpäin pilkkumissa on säilytetty kirnuttua voita.
Jossain taas, jos on kallistanut kuppia tavallista enmmän, on "pikku pilkkumissa". Hauska sanonta.
" Tuas, plikka, se pilkkumi siältä porstoosta pakariin ja tua krettasnekka kans." Silloin minä kiikutin eteisestä keittiöön soppakulhon ja kermanekan. :)
-
Nyt alkaa kait olla lähellä se aika kun pitäisi alkaa ajattelemaan jouleipomuksia eikä vain ajattelemaan vaan myöskin tekemään. Olen siirappileivät aina leiponut ennen itsenäisyyspäivää, nyt on nekin tekemättä. Mulla on anopin peruja sellainen resepti, että ei tarvii sokeria ja siirappiakaan mitään kiehautella.
Eilen leivoin kristallipullia ja jos saan itse sanoa, niin tulivat aika hyviä ellei ulkomuotoa ota huomioon.
Ohje on viime viikolla tulleessa Pirkassa, lehti taitaa tulla joka huusholliin, joten en viitsi kirjoittaa ohjetta tänne.
-
Nätiltä näyttää Hemuli nuo kristallipullat.
Vaimo on leiponut kanssa parinakin päivänä, en kuvannut, ovat jo pakkasessa. Jotain maistoin kaffeen kanssa kun käskettiin, hyviä olivat.
-
En ole rikoisemmin innostunut ruokaleivän leipoja, mutta täällä netissä surffaillessa kaikkia reseptejä tulee eteen ja tänään tein Hedelmäistä joululimppua ja täytyy sanoa, että ei tullut lainkaan hassumman makuista.
Laitanpa reseptinkin, jos vaikka joku muukin...
Hedelmäinen joululimppu.
1 l piimää
100 g hiivaa
0,5-0,75 dl siirappia
1 rkl pomeranssinkuorta
(2-3 tl anista tai fenkolia)
1 rkl suolaa
6 dl ruisjauhoja
noin 12 dl vehnäjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
2-3 rkl rypsiöljyä
1-2 dl rusinoita
1-2 dl kuivattua aprikoosia tai papaijapaloja kuutioituna
1 kananmuna voiteluun
Murenna hiiva kädenlämpöiseen piimään. Sekoita piimän sekaan siirappi, mausteet, suola ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen ja vaivaa lopuksi hiivaleipäjauhot joukkoon. Anna taikinan kohota puoli tuntia. Vaivaa taikinaa uudelleen kohotuksen jälkeen, sekoita joukkoon loraus öljyä sekä kuivatut hedelmät. Jaa taikina osiin ja leivo limpuiksi. Kohota limppuja liinan alla, puoli tuntia on ihan hyvä aika. Voitele leivät kananmunalla ja pistele pintaan haarukalla muutamia reikiä. Paista leivät 200 asteen lämpötilassa noin 40 minuuttia. Lämpöä voi alentaa kypsymisen loppuvaiheessa.
Vähän ohjetta muuntelin. Tein juuren illalla puoleen litraan piimää, johon laitoin 50 g hiivaa, siirapin, desilitran kaljamaltaita, pari desiä ruisjauhoja ja neljä desiä vehnäjauhoja.
Tänään vielä laitoin jauhojen kanssa desin maltaita. Hedelmäpalat laitoin myös heti sekaan ja nostatin vain kerran.
Tein vuokalimppuja - se on helppoa!
-
Lopen kyllästyneenä joulunajan ruokiin, tein tänään broilerivuokaa. Siihen tulee paloiteltua broilerinkoipea, pastaa, kesäkurpitsaa ja mozzarellaa. Mausteena oliivi-tomaatti pastakastiketta, mustapippuria ja oregaanoa, suolaa tarpeen mukaan.
Täällä tuoksuu hyvälle. Menen nyt maistamaan! :D
-
Ai ai, melkein tänne asti tulee se paistoksen tuoksu.
Oli varmaan taivaallista?
-
Palasin juuri Ii:n kyläreissultani. Noin 360 km suuntaansa. Hyvä ajokeli niin tiistain menomatkalla, kuin tämän päiväisellä paluumatkallakin nelostiellä ja maisema kuin postikortista, koko matkan. Pyhäsalmen risteyksen kohdalla (Vaskikellot) peltipoliisi otti minusta kuvan, saas nähdä, millaista postia tulee!!!
Mutta kyllä reissu kannatti tehdä, sain taivaallista poronkäristystä ja ihanaa soossia sen kera. Tietysti myös puolukkahilloa. Ja puhumattakaan hyvästä ruokaseurasta.
Pyydän aina reseptin, kun minulle tarjotaan jotain todella hyvää. Ajattelin kokeilla itsekin viikon kuluttua, mutta annanpa sen teillekin.
* Noin kilo pakasteporonlihasuikaleita.
* Voita poronlihan esikypsentämiseen, pekonisiivuja 2 pakettia, sipulia, hillosipulia, rouhittua pippurisekoitusta, lihaliemikuutio ja pioli pullollista punaviiniä..
* Esikypsennetyt poronlihat pataan, joukkoon silputut pekonisiivut, pilkottu sipuli, hillosipulit, lihaliemikuutio ja pippurirouhe ja suola. Ja kaiken tämän päälle puoli pullollista punaviinia ja pata sisältöineen hautumaan.
Soossi
- 5 dl kermaa
- 2 rkl sinappia
- 2 rkl siirappia
- 2 rkl soijakastiketta
Ja puolukkahilloa kaiken edellisen lisäksi lautaselle.
Hyviä herkutteluhetki'ä teillekin.
-
Mutta kyllä reissu kannatti tehdä, sain taivaallista poronkäristystä ja ihanaa soossia sen kera. Tietysti myös puolukkahilloa. Ja puhumattakaan hyvästä ruokaseurasta.
Pyydän aina reseptin, kun minulle tarjotaan jotain todella hyvää. Ajattelin kokeilla itsekin viikon kuluttua, mutta annanpa sen teillekin.
Kiitos! Varmaan parempaa kuin legendaarisen Pohjanhovin käristys. Se ei ollut minusta kovinkaan kummoista, kun kerran poikettiin syömään.
Poroa söisi useamminkin, jos se ei olisi niin tyyristä. Ostin viime viikolla savuporoa 100 g, maksoi lähemmäs 7 euroa. Tein siitä savuporokeittoa savuporo-Koskenlaskijan kanssa. Ihan porolle maistui sekin.
-
Elämäni eka poronkäristys onnistui! Tai sitten yksi nuori lady ja kolme nuorta herraa olivat kohteliaita. Olin itsekin makuun tyytyväinen.
Lapin Lihan pakasteporosiivuja 750 gramman pussi. Kolmesssa pannullisessa osittain sulatin ja haihdutin veden, lisäsin voita ja sitten pataan. Pekonit käytin pannulla ja pilkoin joukkoon. Lisäsin pippurisekoituksen, suolan, pilkotun sipulin, puoli pullollista hyvää punaviiniä ja desin vettä. Haudutin noin puolitoista tuntia.
Oma poikan ihieman kauhisteli 250 gramman voimäärää, mutta totesin, että vain 50 grammaa per syöjä! Poronliha on niin kuivaa, että rasvaa ja nesteytystä tarvitaan.
Peruna-porkkanamuussi ja maukas soossi. Ja kaikki meni puolukkahillo lisukkeena.
Uusiksi pitää ottaa!
Eilen illalla tarjosin tillistä lohikeittoa ja huomenna ennen etelään lähtöään saavat "lempipitsaani".
Pakkanen hellitti täällä keskisessä Suomessakin ja lunta alkoi sataa, nätisti, ei myrskyten. Täällä rannalla ei vastarantaa ole pystynyt näkemään, mutta onneksi aamupäivällä nuoret pystyivät näkemään maisemat, jonne eilen illalla pimeän aikaan tulivat.
Nyt huushollarska nostaa jalat pöydälle, ottaa säärystinkutimen esille (Pirtin kehräämön meleerattu oranssi villalanka), antaa tv:n höpöttää ja nauttii lopun punaviinin ennen kuin se ehtii ilmottua liikaa!!! Eilen saunoin, joten se ei tämän lauantai-illan ohjelmaan kuulu.
Ja kaikki tämä omassa "itsenäisen naisen" seurassa, talonmies on vasta hakusessa!!!
Hyvää viikonloppua kaikille palstalaisille.
-
Laitappas, Piikatyttö, se lempipitsasi resepti vielä näkyviin. Nam.
Oletko varma, että tarvit mitään talonmiestä vaivoiksesi? Minä käytän "maatilalla" maksullisia miehiä ja joskus avuliasta naapurin leskimiestä. Täällä uudessa elämässä kaipaan kyllä jonkinlaista "rattopoikaa". Olen kyllä ajatellut niinkin, että kun niitä miehiä ei kaikille riitä, niin minä voin ihan hyvin olla ilmankin. ;)
Tänään tulee naapurista pojan perhe ja huomenna pari entistä työtoveria, sydänystävää. Näille teen täytepannareita rapean salaatin kanssa, jälkiruuaksi luumurahkaa. On näetsen vähän juhlan aika. Pumpulinpäivä ja synttäri samassa persoonassa.
Kaunista sunnuntaita!
-
Myöhästyneitä onnitteluja tuplasankarille! "Nimi"- ja syntymäpäivät samoilla tarjoomuksilla!
Pitsani teki kauppansa. Toki riitti nuorisolle eväiksi asti, koska teen aina kolminkertaisen annoksen. Minulla on aina ollut kiertoilmauuni ja näin voin laittaa kolme peltiä yhtä aikaa paistumaan.
Yhteen pellilliseen (60 cm leveä pelti) reseptini on:
- 1 di vettä (joskus aikanaan tein pitsani maitoon)
- 25 gr hiivaa
- 2 rkl öljyä (nykyään lorauttelen reilummin)
- 3 dl vehnäjauhoja
Kun pitsapohja on pellillä, sivelen ensimmäisenä sinappia ja tomaattipyrettä pohjalle. Sitten ruskistettu ja maustettu jauheliha, sipulia kerros, paprikapalasia antamaan väriä ja makua, ananasmurskaa, kapriksia ja reilusti juustoraastetta.
Koska paistan kiertoilmalla, paistolämpötila on noin 150-175 astetta. Ja aika noin puoli tuntia.
Joskus täyte on pelkkiä kasviksia, kalaa, sieniä jne. Pohja on sopiva täytteelle kuin täytteelle.
Sinullahan Pumpuli on "leskimies" kotikenttäetuna!!!
Maksullisia miehiä (!!!) on ympärilläni rakennusprojektin aikana pyörinyr pilvin pimein. Mutta mokomat varattuja tai alaikäsiä tai sitten sitä sorttia, jota en viitsisi passata! Tai liian kilttejä. Kyllä meikäläisen "talonmiehellä" pitää olla omaa tahtoa ja vahva itsetunto. Muuten ei tule mitään. Pitää uskaltaa kulkea vähän edellä tai ainakin rinnalla, tasavertaisuus on valttia.
Nautin valtavasti itsenäisyydestäni, en tunne itseäni yksinäiseksi, koska tuota ohjelmaa tuntuu riittävän. Huomennakin (taitaa olla jo tänään) juoksen tunnin tennispallon perässä ja pelikaverina on ollut kohta 18 vuotta ikäiseni herrasmies, ns. vanhapoika, mutta meillä on yhteistä vain tennis.
Mutta mistäs sitä tietää, mistä jonosta se sopiva kynkkään kiepsahtaa!
Sopivaa jälkiruokaa pitsalle nuo "kaksilahkeiset"!
Ja nyt nuorison viikonloppumuonittaja lähtee nukkumaan. Hyvää yötä!
-
Kiitos, Piikatyttö. Onnittelut eivät ole ollenkaan myöhässä, se päivä on tänään 21.1. Vaikka ei se iän lisääntyminen mikään suuren riemun aihe olekaan. :'(
Nyt meen tekemään täytettä pannareihin. Hyvää päivänjatkoa! Yrittäkääs nyt muutkin herätä horteestanne kirjoittelemaan.
-
Ja vallan heräsin... Kysy en mistä onnitellaan,,( sekin pitäis tietää)- Onnee vaan,,- perässä tullaan!
Anteeksi... tiedän olevani... melkein vuos-kymmenen aiemmin syntynyt... :-*
-
Onnea pumpulille vielä juhlan jälkeenkin. Jok´ikinen päivä ylimääräinen siru onnea ei olisi pahitteeksi.
Miten teet täytettyjä pannukakkuja? Olisiko vinkkiä?
Kiitos myös Piikatytölle ohjeista. Pitääpä kokeilla poronkäristystä ja kotipitsaa.
-
Kiitos nyt vaan onnitteluista! :-*
Nyt tuli uskonpuute. Mikä on missäkinpäin Suomea pannukakku, räiskäle, lettu, lätty yms. Meillä kotona Huittisissa pannukakko oli uunipellillä paistettu, pieni plättipannulla paistettu oli "plätti". Vaan nyt puhun isosta räiskälepannulla paistetusta räiskäleestä.
Ne voi paistaa hyvissä ajoin. Täytteeksi yleensä käytän suikaloitua kinkkua, herkkusieniä ( tai metsäsieniä ) purjoa, ripaus vehnäjauhoja ja nesteeksi kermaa (tottakai), mausteeksi suolaa tarpeen mukaan, valkopippuria ( viimeksi käytin viispippuria ). Räiskäleet täytetään jäähtyneellä soseella, rullataan ja päälle juustoraastetta. Vieraiden tultua koko hoito uuniin senverran, että juusto sulaa. Rapeaa salaattia ja viintä! :)
Tässä nyt olen "tupareita" pitänyt. Kerran kävi niin, että kukaan vieraista ei saanut koppurakäsillään kuoharipulloa auki! Nyt ostan Alkosta italialaista valkoviiniä, joka pirskahtelee. Siinä on kierrekorkki. On olemassa myös värkki, jolla saa kuoharipullon auki. Sekin on kai testattava.
Hölökynkölökyn!
-
Nyt tuli uskonpuute. Mikä on missäkinpäin Suomea pannukakku, räiskäle, lettu, lätty yms. Meillä kotona Huittisissa pannukakko oli uunipellillä paistettu, pieni plättipannulla paistettu oli "plätti". Vaan nyt puhun isosta räiskälepannulla paistetusta räiskäleestä.
Ahaa, täytettyjä räiskäleitä olen tehnytkin. Meillä pannukakku paistetaan uunissa pellillä ja letut lettupannussa (ne ovat niitä pieniä pyöreitä), räiskäleet ovat isoja (paistinpannulla, mulla ei ole vars. pannua siihen tark.) paistettuja lettuja.
Justiinan uusio-fuusio -kyökissä usein kasvissosekeiton loppu vääntyy räiskäletaikinaksi, räiskäle saa täytteekseen jotakin muuta jämää sekä niskaansa juustoraastetta. Ihan kuin pumpulinkin keittiössä! ;D
Pirskahtelevaa oloa!
-
Nyt tuli uskonpuute. Mikä on missäkinpäin Suomea pannukakku, räiskäle, lettu, lätty yms. Meillä kotona Huittisissa pannukakko oli uunipellillä paistettu, pieni plättipannulla paistettu oli "plätti". Vaan nyt puhun isosta räiskälepannulla paistetusta räiskäleestä.
Meillä kotona siellä pumpulin mailla pannukakko oli uunissa paistettua, plätit paistettiin "seittemänreikäisellä" plättipannulla, mutta myös paistinpannulla paistettuja äiti sanoi pannukakoksi.
Nykyisillä asuinsijoillani kaikkia hellalla paistettuja sanotaan pläteiksi.
Paistan aina paistinpannulla, on joudukkaampaa ja se "seittemänläpinen" on isokin tavalliselle sähkölevylle.
Onnea toivottelen täältä minäkin vielä pumpulille.
http://www.youtube.com/watch?v=FDGj9OWzbw4
-
Kiitos, Hemuli. Ihan tässä herkistyy. ......"se voimia tulevaan antaa ja elämän myrskytkin rauhoittuu...."
-
Meillä äiti paisteli myös "Plättejä" paistinpannulla ja puuhellalla. Vaimo paistelee joskus seitsenreikäiselläkin, mutta myös paistinpannulla.
Kun perunamuusia joskus jää syömättä paistaa hän siitäkin pannukakun. Onkin maukasta, kun laittaa voita/Voimariinia, taikka sitten jotakin hilloa päälle.
Tänään söin sienikeittoa. Näin talvella on maistunut myös siskonmakkarakeitto. Prismasta saa tuoreita aina tiistaisin, jos on sopivasti paikalla.
-
m
.....
-
Meillä äiti paisteli myös "Plättejä" paistinpannulla ja puuhellalla. Vaimo paistelee joskus seitsenreikäiselläkin, mutta myös paistinpannulla.
Kun perunamuusia joskus jää syömättä paistaa hän siitäkin pannukakun. Onkin maukasta, kun laittaa voita/Voimariinia, taikka sitten jotakin hilloa päälle.
Tänään söin sienikeittoa. Näin talvella on maistunut myös siskonmakkarakeitto. Prismasta saa tuoreita aina tiistaisin, jos on sopivasti paikalla.
Röhröhröh ja Röyskis. Espenille.
.
-
Röhröhröh ja Röyskis. Espenille.
.
Ei miun ruokaa tommone sikaruoka, voit syyvä ite jos haluutkin !
-
Meillä äiti paisteli myös "Plättejä" paistinpannulla ja puuhellalla. Vaimo paistelee joskus seitsenreikäiselläkin, mutta myös paistinpannulla.
Kun perunamuusia joskus jää syömättä paistaa hän siitäkin pannukakun. Onkin maukasta, kun laittaa voita/Voimariinia, taikka sitten jotakin hilloa päälle.
Tänään söin sienikeittoa. Näin talvella on maistunut myös siskonmakkarakeitto. Prismasta saa tuoreita aina tiistaisin, jos on sopivasti paikalla.
Röhröhröh ja Röyskis. Espenille.
Sanoudun irti kyseisestä lainauksesta, mulla ei ole siihen osaa eikä arpaa! >:(
Joo, ei olekkaan, kyllä kai kaikki huomaavat, että se on Älyvähän hommia taas sekin.
-
Etusivuilla AMK kertoo tehneensä kalakukkoa savipadassa. Näyttää hyvältä.
Meilläkin tehdään kalakukon tapaista patakukkoa: ahvenia ja särkiä, sianlihaa (laiska minä laittaa usein pekonia), sipulia, suolaa ja maustepippuria kerroksittain, päälle ruisjauhoista leivottu kansi. Näin ei kukko pääse laulamaan = ei vuoda.
Monen tunnin muhimisen jälkeen voi syödä särjetkin ruotoineen.
-
Meillä äiti paisteli myös "Plättejä" paistinpannulla ja puuhellalla. Vaimo paistelee joskus seitsenreikäiselläkin, mutta myös paistinpannulla.
Kun perunamuusia joskus jää syömättä paistaa hän siitäkin pannukakun. Onkin maukasta, kun laittaa voita/Voimariinia, taikka sitten jotakin hilloa päälle.
Tänään söin sienikeittoa. Näin talvella on maistunut myös siskonmakkarakeitto. Prismasta saa tuoreita aina tiistaisin, jos on sopivasti paikalla.
Röhröhröh ja Röyskis. Espenille.
.
Lopeta toi sikamaisuus. Jos ei kiinnosta keskustella, anna toisten olla rauhassa. Menisit jo niiden avaruusjuttujesi kanssa hukkaputkeen.
Ei kunnioita edes vanhan äitini tekemiä lättysiä. On siinä ihmisellä otsaa riekkua Foorumeilla esitelläkseen "Omaa Kirjallista Tuotantoaan"
-
Tänään sen teen. Nim. borssikeittoa a la pumpuli. :)
Suikaloin raastimen isolla terällä perunaa, porkkanaa, punajuurta, selleriä ja sipulia. Pyörittelen kaikkea paksupohjaisessa kattilassa öljyssä. Päälle lorautan lihaliemen. Mausteeksi laakerinlehti, rakuunaa, suolaa, jos tarvii. Käytän nyt etikkapunajuurta, siitä tulee se happo. Melkein valmiiseen keitokseen pilkon runsaasti nakkeja ja päälle persiljaa. Lautasella keiton päälle aikamoinen keko smetanaa. Hyvää ruisleipää ja raikasta vettä. ;D
Nähtyäni AMK:n savipadan, muistin lihapadan uunissa. Viikolla sen teen. Karjalanpaistilihoja, joukkoon myös maksaa. Jos oon oikein hurjalla päällä, niin sydäntä. Lanttua, porkkanaa, sipulia. Mausteeksi laakerinlehti, pippureita, suolaa tarpeen mukaan. Hiljalleen muhii uunissa.
Kukahan nämä kaikki syö? ;)
-
Huomenna on Runebergin päivä ja täytyy (huom. täytyy!) tehdä Runebergin torttuja.
Meidän ikuinen lapsi on niin kaavoihin kangistunut, että kuuluu tehdä milloin sitä ja milloin tätä.
Kuuluvatko tortut muiden perinteisiin?
Ohjeita on aina ennen lehdissä pilvin pimein, mutta olen hyväksi havainnut vanhan reseptin, josta on kova hakeminen, kun en ole saanut sitä kirjoitettua "repsettikirjaani", vaan se ajelehtii monien muiden lehdistä leikattujen reseptien mukana jossain laatikon pohjilla. Jospa tänään....
Runebergin tortut.
200 g voita
½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
50 g mantelirouhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl keksimuruja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
vadelmahilloa
Kostutus ( en kostuta)
1 dl vettä
1 dl arrakkipunssia ?
2 rkl sokeria
Pinnalle
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
½ rkl vettä
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan.
Laita taikina muffinsivuokiin ja tee keskelle kuoppa. Laita kuoppaan lusikallinen vadelmahilloa.
Paista 200 asteessa.
Mikäli haluat kostuttaa tortut, kiehauta kostutusliemen aineet keskenään ja sivele torttuihin.
Lisää vielä vadelmahilloa torttujen keskelle
Tee tomusokerista ja vedestä kuorrutus ja pursota hillosilmien ympärille.
Hyvää Runebergin päivää!
-
Toki Runebergin tortut kuuluu tähän aikaan vuodesta. Yksinäisenä en viitsi enää tehdä,mutta ostaa pitää. Niissä on iso hintahaarukka,eikä ollenkaan hintavin taida olla paras.Ostin viime viikolla Fazerin, muuten hyviä mutta äklön makeita olivat.
-
Nyt ei kehuta leipomuksilla, olen hermoromahduksen partaalla!
Tein puolentoista litran pullataikinan, en koskaan nostata taikinaa vaan leivon "lonkani" heti.
Taikinasta tuli kuusi lonkaa ja kun tuli aika laittaa ensimmäiset uuniin, niille ei ollut tapahtunut mitään.
Silloin välähti - hiiva on edelleen jääkaapissa.
Iski pieni paniikki, mutta eihän sille enää mitään voinut, vai olisiko?
Laitoin kuitenkin lonkat uuniin ja kokeilin mitä niistä tulee. Eihän niistä tullut oikeastaan mitään. Ei ne ruskistuneetkaan ja oli melko taikinaista "klittiä" mun tekeleeni. Mitähän olisi, kokeilisko vielä korpuiksi, mitään rapeita korppuja niistä ei ainakaan tule.
Nyt on ainakin hiivaa uuteen taikinaan, tänään en kylläkään viitsi tehdä toista satsia, mutta huomenna on päivä uusi.
Ja varmana muistan ainakin hiivan siihen taikinaan laittaa.
Oli muuten ensimmäinen kerta kun näin kävi, mutta niin se on, että vanhuus tulee, ei maha mittään!
-
Harmi! Niin iso taikina pilalla.
Mutta toisaalta tuntuu helpottavalta ajatella, miten joku toinenkin unohtelee. Minulle sattuu ja tapahtuu keittiöhommissa jollen keskity lujasti tekemisiini.
Puuro palaa pohjaan, maito kiehuu hellalle, leivinjauhe vaihtuu soodaan (ja maistuu leivonnaisessa), milloin mitäkin.
Likilaskuisesta pullasta ei taida helposti syntyä korppuja. Voisiko kokeilla kastella viipaleita maidossa ja paistaa köyhiksi ritareiksi? Pullavanukasta uunissa? Voi olla sama "tinaisuus" tallella.
-
Hepskukkuu!
Selvitty on tämänkin päivän katastrofista, mutta sieppaa kyllä vieläkin.
Ei niinkään paljoa harmita ne aineet kuin se työ, en m i l l ä ä n viitsisi alkaa taas huomenna leipomaan!
Niitä tekeleitä ei voi todellakaan käyttää minkään, on ne sen sortin leivonnaisia, eikä ole edes mitään eläimiä mille ne syöttäisi...
Olen minäkin pienempiä töppäyksiä tehnyt, laittanut kakkutaikinaan leivinjauhetta soodan sijasta ja jotain muuta vastaavaa,
mutta - aina roiskuu kun rapataan....
Kaikesta huolimatta hyvää pikkulauantain jatkoa teille nettiystävät!
-
Kyllä se siitä,Hemuli,iloks muuttuu. Joskus oon muistanut hiivan hiukka liian myöhään...sekotin melkein valmiin taikinan joukkoon,en muista minkämoista tuli.
Pääsiäisen leipomuksetkin kohta on ajankohtasia,rahkapiirasta ainakin.
-
Hemuli, tekeville sattuu! Ja tapahtuneelle vielä joskus nauratkin.
Unohdin kerran rusinakakkuannoksestani soodan. Sekoitin sen pieneen jauhoannokseen ja haarukalla "sotkin" sooda-jauhoseoksen vuokissa olevaan taikinaan. Hyvin kohosi kakut.
Minä olisin saattanut latoa pullapitkot (Hemulilla hauska nimitys pitkolle) takaisin taikina-astiaan ja vesi-hiivaseoksen olisin alustanut jälkikäteen. En tiedä, mitä siitä olisi syntynyt, muuta kuin harmillista lisävaivaa.
-
Aurinkoista aamupäivää täältä Hemulin köökistä!
Kaksi lonkaa on uunissa hyvin nousseena - kaksi ainoastaan siksi, että jauhoja ei olisi piisannut useampaan ja kauppaan en mene ennen kuin huomenna.
Pakko oli leipoa, meillä isäntä tarvii sitä pullan siivua kaffeen kanssa. Pullan siivua muistan kotona lapsuudessa sanotut pytkyksi, se on jäänyt melkein unohduksiin, mutta pitko on lonka ja lonkana pysyy.
Oli mullakin mielessä tuo piikatytön ajatus, mutta oiskohan sen hiivan saanut siihen taikinaan vielä "sotkettua"...
Tästä taikinasta nyt tuli melkein jatkokertomus, mutta eiköhän tämä jo riitä.
-
Toi Hemulin käntynsiivun ,vanhanaikanen nimitys, onkin ollut pitkään unohduksissa.
Empäs oo pytkynimeä kuullut aikoihin käyttettävän,, vaikka huittislaisuus istuukin
lähiympyröissäni puheissa.
Olisko että lonkasta joka oli palmikoitu, leikattiin siivuja, mutta suorasta lonkasta
pytkyjä..
Olikos se Hölmölän emäntä kun hiivat unohti taikinasta , ja heitti sen
uuniin lonkien perään.. sellastakin ammoisessa lapsuudessani kerrottiin.
-
Herätys ja huomenta!
Munkkitaikina on nousemassa ja pian alan pyörittelemään rinkilöitä. En ole koskaan tehnyt niin, että kohonneet pikkupullat pyörittelisin rinkuloiksi. Olisi ehkä helpompi tapa.
Näin lehdessä ohjeen rahkamunkeista ja oli jääkaapissa pari purkkia rahkaa laitoin ne taikinan liemeen ja lisäksi 3 desiä maitoa. Antaas kattoo millaisia niistä tulee.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kelpaa ihmisten juhlia vappupiknikeillään.
-
Hemuli, munkkisi olivat varmaan suussasulavia. Minä nautin toisten tekemistä munkaista ja simasta tänä vappuna.
Kun viimeksi tein ns. rinkelimunkkeja, kohotin pullat ja "muotoilin" ne rinkulaksi. Ei ollut pelkoa, että "saumakohta" pettää!
-
Eikö kukaan ole Vapun jälkeen leiponut mitään tai tehnyt jotain hyviä ruokia. Onkohan kaikki olleet yhtä laiskoja kuin minäkin. En nimittäin ole leiponut kakkuakaan koko kesänä. Josko syksyn sato saisi kohta innostumaan minutkin. Toivotaan että niin käy.
-
Toki vapunkin jälkeen on leivottu,,älä ole ollenkaan huolissasi Annuska.
Raparperipiirkka oli kesäkuun suosikki...ja sitä saikin tehdä uunipellisen melkein joka päivä.
Pojan pojan perheeseen syntyi vauva kesäkuun puolivälin paikkeilla ja isomummolla on hyvä syy vierailla piirakka rasian kanssa heidän luonaan,,,siis,,,niinkuin piirakan varjolla kulkea vauvaa kattomassa. (Tuppervaaran suorakaiteen mallinen juhlakupu on hyvä piirakan kuljetuksessa)
Löysin pari vuotta sitten netistä sellaisen ohjeen kun Maisemakahvilan raparperipiirakka,,,on tosi mehevää ja maukasta...suosittelen...myös puolukasta, punaherukasta ja karviaisesta olen tuolla ohjeella tehnyt piirakkaa. Ehkä pikkasen isotöinen tehdä, mutta tulos kyllä korvaa vaivan.
Nyt on sitten vuorossa mustikkapiirakka, ohjeita vaihtelen mielialan ja kaapista löytyvien aineiden mukaan.Myös vadelmista syntyy hyvää piirakkaa.
Kesäajan leipomiset ovat tuollaisia helppoja ja marjaisia,,, talvella sitten pullaa ja kakkua !!
-
Eikö kukaan ole Vapun jälkeen leiponut mitään tai tehnyt jotain hyviä ruokia. Onkohan kaikki olleet yhtä laiskoja kuin minäkin.
Pakkohan sitä ruokaa on laittaa kesälläkin ja leipoa pullaa, mutta mitään kokeiluja ei ole tullut tehtyä.
Olen kaksissa juhlissa tänä kesänä saanut niin hyvää kasvisgratiinia, että sen tekemistä pitää kokeilla, vaikka tiedän, että isäntä ei siihen kajoakkaan. (On vielä keksimättä nikki sohvalla makoilijalle! ;) ) Niin siitä gratiinista - ostin kukkakaalia ja jotain pakastevihannessekoitusta, missä on parsaakin, sitä kun en kaupasta löytänyt ja ne aion laittaa vuokaan, ruokakermaa ja Koskenlaskijaa sekä juustoraastetta päälle. Saa nähdä, mitä siitä sitten tulee...
Tässä muuten leean piirakan ohje. Olen joskus tehnyt samantapaista piirakkaa laittamalla raparperin tai marjojen tilalle omenahilloa.
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/maisemakahvilan-raparperipiirakka
-
Herkullisen näköinen piirakka tuo Maisemakahvilan piirakka. Nuo piirakat on siitä hyviä että täytettä vaihdellen saa aina erilaisen herkkuleivonnaisen. Samaa pohjaa voi käyttää moniin makeisiin piirakoihin.
Minulla oli oikein hyvä sienipiirakan ohje ja viimeksi kun muutettiin niin se hävisi johonkin ja kyllä on harmittanut. Enkä muistanut mitä kaikkea siihen tuli. Noita ns. suolaisia piirakoita on myös monenlaisia.
Nyt ajattelin keittää ruuaksi perunoita ja käyttää yhden patapussin. Poika toi nyt kesälomallaan erilaisia patapusseja meille kun ovat elintarviketehtaassa työssä. Otankin tuon kanapadan.
-
Olen kaksissa juhlissa tänä kesänä saanut niin hyvää kasvisgratiinia, että sen tekemistä pitää kokeilla, vaikka tiedän, että isäntä ei siihen kajoakkaan. (On vielä keksimättä nikki sohvalla makoilijalle! ;) ) Niin siitä gratiinista - ostin kukkakaalia ja jotain pakastevihannessekoitusta, missä on parsaakin, sitä kun en kaupasta löytänyt ja ne aion laittaa vuokaan, ruokakermaa ja Koskenlaskijaa sekä juustoraastetta päälle. Saa nähdä, mitä siitä sitten tulee...
Tässä muuten leean piirakan ohje. Olen joskus tehnyt samantapaista piirakkaa laittamalla raparperin tai marjojen tilalle omenahilloa.
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/maisemakahvilan-raparperipiirakka
Tuolla ohjeella tehtyä piirakkaa on vielä pakastimessa juhannuksen jäljiltä. Kun ei sulata, säilyy...
Olen käyttänyt ohjetta omenapiirakkaan ja pääsiäisen tienoilla persikkapiirakkaan. Taipuu moneksi.
Viimeksi leivoin "Mummon terveysmuffinseja" lapsenlasten sanoin. Laitan taikinaan spelttijauhoja, leseitä ja hiivaleipäjauhoja sekä marjoja, siksi niitä kuvitellaan terveellisiksi.
Miten kävi, Hemuli? Tykkäsikö Isäntä gratiinista? Meillä syödään hyvin paljon kasvisruokaa ja gratinoitu kukkakaali on kummankin herkkua, samoin erilaiset kasvissosekeitot. Nyt syödään kesäkurpitsaa oikein urakalla. Kolme tainta tuottaa monta kiloa satoa.
-
Miten kävi, Hemuli? Tykkäsikö Isäntä gratiinista?
Heh-heh Justiina, niin siinä kävi kuin arvasinkin, ei pistänyt isäntä lusikkaansa siihen gratiiniin, ei voinut edes maistaa. Kaaliruoat kaikki ovat hälle kauhistus, ainoastaan vihersalaatissa keräkaali menee.
Ei ole totuttanut äiti joskus poikaansa kaikkiruokaiseksi. Meillä kotona mukuloille kelpasi kaikki ruoka, tosin silloin ajassa suo ja kuokka ei niin merkillisen monipuolista ruoka ollutkaan, mutta kaali oli keksitty jo silloin. Olikin oikein herkkua, kun äiti joskus teki kaalikääryleitä tai kaalilaatikkoa.
-
Heh-heh Justiina, niin siinä kävi kuin arvasinkin, ei pistänyt isäntä lusikkaansa siihen gratiiniin, ei voinut edes maistaa. Kaaliruoat kaikki ovat hälle kauhistus, ainoastaan vihersalaatissa keräkaali menee.
Ei ole totuttanut äiti joskus poikaansa kaikkiruokaiseksi. Meillä kotona mukuloille kelpasi kaikki ruoka, tosin silloin ajassa suo ja kuokka ei niin merkillisen monipuolista ruoka ollutkaan, mutta kaali oli keksitty jo silloin. Olikin oikein herkkua, kun äiti joskus teki kaalikääryleitä tai kaalilaatikkoa.
Harmi. Ei tiedä Isäntä mitä menetti.
Kaalissa ei ole muuta vikaa kuin haju. Kun höyryttää vaikkapa parsakaalia, sen rikinkatkun haistaa vielä pitkään tuulettimesta huolimatta.
Juuri nyt varhaiskaalikerä odottaa tulla laitetuksi salaatiksi. PP kävi kaupassa, mutta unohti ostaa paprikaa. Taidan raastaa porkkanaa kaalin joukkoon. Omat paprikat ovat vielä ihan vihreitä.
-
Justiinan viestiä lukiessa tuli mieleeni, että pitääpä tuoda seuraavalla kauppareissulla Marinoidun kaalisalaatin ainekset, se maistuisi pitkästä aikaa.
Kai muistatte reseptin tuolla ykkössivulla.
Laitanpa linkin sinne, jos vaikka innostuisitte tekemään.
http://foorumi.goldenage.fi/index.php?topic=990.0
On ollut unohduksissa koko ketju, siellähän on hyviä reseptejä.
(Niin ja se Hemulin hiivaton lonkajuttu, olikin jo unohtunut! ??? )
-
Kirjoitin ensin ja kyselin onko joku tehnyt Vironperän kakkua ja sitten heti perään hoksasin että sehän on täälläkin Hemulin laittamana. Kiinnostuin siitä kun katselin täältä netistä maustekakkuja. Täytyy nyt viikonloppuna kokeilla kun on niin helpon oloinen ohje. Varmaan hyvääkin.
-
Tuli tehtyä Vironperän vieraskakku ja ihan hyvältä tuo näyttää. Ei olla vielä maistettu. Mausteinen tuoksu oli aika pitkään täällä asunnossakin.
Ostin kaupasta torttutaikinaa ja luumumarmeladia jos viitsisi huomenna paistaa niitäkin kun on ensimmäinen adventti. Ei niistä kyllä yhtä hyviä tule kuin mitä äiti muinoin paistoi. Hän teki kyllä taikinan itse mikä oli tietysti monin verroin parempaa kuin nämä valmistaikinat kaupoissa.
-
Ostin kaupasta torttutaikinaa ja luumumarmeladia jos viitsisi huomenna paistaa niitäkin kun on ensimmäinen adventti. Ei niistä kyllä yhtä hyviä tule kuin mitä äiti muinoin paistoi.
Voi miten tuntuu mukavalta lukea, että vielä näillä vuosikymmenillä muistellaan äidin leipomuksia.
(Olen tosin jo seuraavalla vuosikymmenellä kuin sinä, Annuska. :D)
Mulla itsellä on monia ruokalajeja joita kaipaan äidin tekeminä ja kaalikääryleet ovat ykkösenä!
Vironperän kakkua tulee usein tehtyä, se kun on sellainen "idioottivarma", että se onnistuu aina.
Paitsi jos laittaa soodan tilalle leivinjauhetta, niinkin on käynyt. On sekin syötyä tullut, mutta kyllä huomaa, että jotain on vialla.
No meidän isäntä on kaiken makean perään, hänelle kelpaa... ::)
-
Tervehdys, siskot!
Vironperän kakkua on mukava leipaista. Pidän kaikista "otetaan ja sekoitetaan" -ohjeista. Omenasosettakin on aina. Laitatteko alkoa mukaan? Olen joskus ostanut Calvadosia, mutta kun pitkäripaiseen on matkaa, ei sitä kotona ole. On lisäksi pahaa paistamattomana ;D. Konjakkihörpyt olen antanut kakkutaikinalle, mutta onnistuu kakku ilmankin.
Mielessäni olen ihmetellyt, laittoiko Kyllikki todella Calvadosia raivoraittiin Johanneksen kakkuun. No, prosentit katoavat kuumentuessaan.
Viime jouluna tein itse rahkavoitaikinaa torttuja varten. Olivat parempia kuin kaupan valmistaikinasta.
Kirkolla käydessäni ostin valmistaikinaa ja luumumarmeladia. Jos huomenissa paistaisi pari torttua adventin kunniaksi.
Kummallista, miten joulun lähestyminen laittaa laiskankin emännän miettimään leipomuksia. Nyt puhuin itsestäni :-[
-
Niin on Hemuli tämäkin isäntä makean perään. Nyt tein sitä ajatellen tämän Vironperän kakun. Viime viikonloppuna tein Tiikerikakun josta hän söi nyt iltapäiväkahvin kanssa viimeisen palan. Iltakahvin kanssa saa maistaa nyt tätä tämän päivän kakkua. Tiikerikakkua edeltävä kakku viikkoa aikaisemmin oli Appelsiinikakku jonka ohjeen kirjoitin muistaakseni tänne. Näkyy uppoavan aina kakku viikossa.
Äidin tekemiä Jouluruokia kaipaan joka Joulu. Ai ne ihanat laatikotkin. En minä niin hyviä saa aikaiseksi. Kinkku ja muut liharuuat olivat tosi hyviä. Johtuukohan siitä että niitä ei ollut paistettu missään sähköhellassa vaan puulämmitteisessä uunissa eikä kinkkukaan ei ollut mistään kaupan hyllyltä ostettu muovipakkauksessa. Äiti teki myös jotain luullakseni murokakkua mikä minusta oli aivan taivaallista saa sanoa. Vahinko ettei tullut ohjetta kysyneeksi.
Täytyy sanoa vaan että Oi niitä aikoja.... Justiinakin on innostunut leipomuksista. Meinasin tallentaa niin näytti että on sillä välin kirjoitettu. Josko muutkin innostuisivat leipomaan näin Joulun alla. :)
-
Äiti teki myös jotain luullakseni murokakkua mikä minusta oli aivan taivaallista saa sanoa. Vahinko ettei tullut ohjetta kysyneeksi.
Annuskan äidin kakusta tuli mieleeni "hiekkakakku", jota oma äitini leipoi.
Löysin ohjeen netistä, ei tietenkään ole tullut kirjoitettua sitä talteen. Muistan kun itsekin jouduin vatkaamaan joskus voita ja sokeria vaahdoksi. Ei silloin mitään sähkövatkainta ollut, käsin se vaahdotettiin, ei käynyt mitenkään äkkiä se homma. Jossain vaiheessa oli semmoinen käsin veivattava vispilä...
Hiekkakakku.
200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1½ dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten hyvin.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan nostellen varovasti.
Älä vaivaa taikinaa.
Kaada voideltuun korppujauhotettuun vuokaan.
Paista 175 astetta noin. 50 min.
-
Kiitos Hemuli tuota täytyy kokeilla sitten seuraavaksi. Minäkin muuten muistan nuo vatkaushommat. Kyllä se oli vähän hitaampaa kuin nykyään kun minullakin on tuo sähköllä käyvä vekotin.
Jos kohta tekisi niitä torttuja. Nousin jo ennen kuutta mutta odottelen kun kohta on laitettava ukkokultani silmätipat etten unohda niitä torttuhuumassa.
Rauhallista Adventtia!
-
Hyvää yötä toivotaa uunivahti
Kello on kaksi yöllä. Osakseni on tullut uunivahdin vaativa tehtävä ;).
Porkkana- ja lanttuloorat ovat olleet uunissa nyt vähän toista tuntia. Taitaa olla aika ottaa ne pois uunista.
Maksalaatikoiden takia pitänee valvoa vielä tunnin verran.
Kuvalla halusin tämän ikuistaa.
Kuva olis kauniimpi, jos olis kunnon keraamiset vuoat, muta näin se on helpompaa.
Kiitos hienoista resepteistä
-
Bemari tämäkin.
Uuni suuluukussa on teksti BMW Nr 2.
Suuluukku on kuitenkin ihan suomalaista tekoa kotimaakunnastani - ei siis saksalaista autoteollisuutta.
Ken taitaa kertoa lisää ... mitä tarkoittaa BMW jne?
Nyt otan pois maksalooratkin uunista. Sshh. Hiukan maistoin porkkanalooraa.
-
Bemari tämäkin.
Uuni suuluukussa on teksti BMW Nr 2.
Suuluukku on kuitenkin ihan suomalaista tekoa kotimaakunnastani - ei siis saksalaista autoteollisuutta.
Ken taitaa kertoa lisää ... mitä tarkoittaa BMW jne?
Nyt otan pois maksalooratkin uunista. Sshh. Hiukan maistoin porkkanalooraa.
Hyvissä ajoin olet laatikoiden kimpussa. Vähän kateellisena...
Komea uuni ja komea luukku.
BMW = Björneborgs Mekaniska Werkstad toisella kotimaisella eli kotimaista valmistetta Porista.
-
Kappas vain! Ihan samanlainen uuninluukku on mummonmökkini uunissa. Siellä on pari pienempääkin suuluukkua. Pitääpä tarkistaa, ovatko nekin Bemareita. ;D
UUnia en ole aikoihin käyttänyt muutakuin "pakarin" lämmittämiseen.
Nyt alan vääntää "räätikäslooraa", ihan vaan sähköuunissa ja laiskuuttani valmiista survoksesta. Tuleehan edes tuoksua!
-
Tänään olin kipinämikkona ja PP:n vasempana kätenä. Lämmitimme kylätalona toimivaa vanhaa kansakoulua. Urakkana oli lämmittää 6 pönttöuunia (pystyuunia vai millä nimellä niitä eri puolilla maata kutsutaankaan) ja yksi iso leivinuuni. Leivinuunin luukussa ei ollut BMW vaan Porin Valu. Onkohan Valu BMW:n jälkeläinen?
AMK:n ja Pumpulin uunit ovat varmaan tosi vanhoja.
Itse aiheeseen eli joululaatikoihin mennäkseni, taidan ostaa valmiit laatikot. Nyt laiskottaa niin maan perusteellisesti koko joulutouhu. Huomenna jos edes sais kortit postiin... :-[
-
AMK:n uunista en tiedä, mutta minun hallussani olevan mökin on pappani rakentanut v. 1900. Käsittääkseni uunit ovat alkuperäiset.
Teeppäs, Justiina, lanttulaatikko valmiista soseesta. Ostin tuoretta lanttusosetta, en pakastettua. Sitten vaan kermat, munat ja mausteet maun mukaan. Helppoa! Ja hyvää tuli. Nam. :)
-
Teeppäs, Justiina, lanttulaatikko valmiista soseesta. Ostin tuoretta lanttusosetta, en pakastettua. Sitten vaan kermat, munat ja mausteet maun mukaan. Helppoa! Ja hyvää tuli. Nam. :)
Juu, niin minä laiska olen jo pitkään tehnytkin. Isojen lanttujen kanssa tappeleminen ei ole nivelrikkoisen hommaa.
Nyt vaan justiinsa Justiinaa kehtuuttaa. Onneksi meidät on kutsuttu valmiiseen pöytään tyttären luo. Vävy jaksaa väsätä mädit ja pateet ja muut höystöt. Minen jaksa enää.
-
Kiva lukea, että on muitakin, jotka "oikaisevat" ruuanlaitossa.
Maksa- ja perunalaatikot tilasin eräästä lounasruokalasta ja lanttusurvoksen ostin valmiina jo viime vuonna. Kypsentää pitää itse, siitä tulee mielestäni se joulun tuoksu.
Olisi hienoa omistaa tuollainen mies joka tekee kaikki laatikoista lähtien itse!
Muuten olen edelleen kyllästynyt koko joulun hössötykseen.
Kunpa pääsisi joulun ajaksi johonkin piilopirttiin!
-
Prisiis samaa mieltä Hemulin kanssa siitä joulun hössötyksestä. Kuukausikaupalla sitä on hehkutettu! Piilopirttiin minäkin olen haikallut, mutta kun siellä on niin kylmä. ???
Vuosikymmeniä vietin joulut hellan ja jääkaapin välissa, laittaen pöytään "kystä kyllä". Nyt on helpompaa. Pääsen vähän valmiillekin, mutta kun on niin paljon pyhiä, niin jotain on kotonakin oltava.
Yritetään ajatella positiivisesti! ;D
-
Kuinkahan moni palstalainen on saanut kärsiä nyt riehuneesta Seija-myrskystä.
Justiina-kamu...ollaanhan molemmat näitä savon oikeita immeisiä...,tämä on vain sellainen omakehu.....
Turhaan kannat huonoa omaatuntoa kun ei enää joulun teko kovin huvita..
Minä kyllästyin tähän joulun hyysäämiseen silloin kun pääsin irti yhteisestä pesästä perikunnan kanssa.
Nyt menen aattoiltana syömään jonkun tyttäreni luokse..jos pyytelevät..tai sitten viereiseen Kunnonpaikan pitopöytään.Olen saanut kyllä kutsun myös tyttäreni anopilta sellaiseen kolmen lesken joulunviettoon,saa nyt nähdä mistä itsensä jouluna löytää...Kyllä nykyään on myös saatavana ihan syötäviä jouluruokia näistä ruokakaupoistamme.
En todellakaan ylenkatso tätä Piikatytön ideaa,varmaan se onnistuukin kun sinulla on jo tilatkin siihen valmiina.
Samoin,kyllä jouluruokien ym.laitto on kivaa puuhaa kun vain siihen on innostusta vielä jäljellä.
Meilläpäin on sanonta..Kukin taaplaa tyylillään..
-
Kuinkahan moni palstalainen on saanut kärsiä nyt riehuneesta Seija-myrskystä.
Justiina-kamu...ollaanhan molemmat näitä savon oikeita immeisiä...,tämä on vain sellainen omakehu.....
Turhaan kannat huonoa omaatuntoa kun ei enää joulun teko kovin huvita..
Anniliisa, kiva kun tulit takaisin aurinkolomalta.
Seija ei meillä ollut niin kovana kuin Eino oli. Sähköt menivät noin yhdeksäksi tunniksi, eli ei korvausta tule siirtomaksuissakaan. Bensaa paloi aggregaatissa ja otsalamppujen varaus oli vaarassa loppua. Meidän kyökissä hiippaili kaksi Luciaa aamutuimaan, ei toki kynttiläseppele päässä vaan otsalampuin valaisevina.
Nytkin tuulee melko lailla. Onkohan jossakin puu sopivasti kallellaan ???
Joulun valmistelut tökkivät, koska vuosi vuodelta kaupallisia tiedotteita kaikesta tarvittavasta alkaa tulla yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Ylitarjonta aiheuttaa vastareaktion.
Jotakin laittelen, mutta hyvin pienimuotoista on verrattuna voimissa olon aikaan. Olen kehittelemässä kulutuksen vähentämisestä ja elämän leppoistamisesta uutta hyvettä itselleni.
Kun tässä ketjussa on kyse ruuasta ja leipomuksista, laitan kaurakeksiohjeen. Tein tästä perusohjeesta pikkujouluisia lisäämällä rusinoíta (n. 1 dl) ja taloussuklaan palasia (n. 50 g) taikinaan.
150 g voita (käytin pullomargariinia) sulatettuna
2½ dl sokeria (vähensin)
2 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja (karkeaa spelttiä)
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
1 kananmuna
Kaikki sekoitetaan, nostellaan pieniä kokkareita pellille, paistetaan 5 -7 min/200°.
Kaurakeksien ohjeita näyttää olevan kymmenittäin. Tämä oli yksi sovellutus.
-
Ajattelen tässä mitä ruokasekoituksia tekisi näistä joulusta jääneistä rosollista,kinkusta yms.tähteistä. Vinkkejä varmaan voisi joku keksiä kun ei ruokia voi hukkaankaan heittää. Ainahan jokaiselle jotain jää.
-
Ajattelen tässä mitä ruokasekoituksia tekisi näistä joulusta jääneistä rosollista,kinkusta yms.tähteistä. Vinkkejä varmaan voisi joku keksiä kun ei ruokia voi hukkaankaan heittää. Ainahan jokaiselle jotain jää.
Ei hyvää ruokaa heitetä pois, ei toki. :)
Sillittömän rosollin, peruna- , porkkana- ja lanttulaatikon rippeet ovat joskus päätyneet kasvissosekeittoon. Rippeet kattilaan, vähän nestettä, vettä tai ruokakermaa päälle, kuumennus, soseutus, taas nestettä lisää, tuorejuustoa tai mitä sattuu juustoa olemaan sulatetaan joukkoon, yrttimaustetta tarvittaessa, voi tarjoilla kinkkukuutioitten kanssa.
Siinä meni jo vähän kinkkua. Muuta kinkusta: munakas ja kinkkukiusaus.
Kaikkein helpoimmin kiusaus syntyy peruna-sipuli -pakasteesta. Päälle vain ruokakermaa ja juustoraastetta. Jälkimmäinen ei ole tarpeen.
Perinteisimmin kinkkua saa katoamaan hernekeitossa.
Onkohan kukaan enää laittanut lipeäkalaa? Me söimme sunnuntaina ennen joulua vanhanajan tapaan lipeäkalaa, maitokastiketta, perunoita ja vihreitä herneitä.
Riisipuuroa ja hedelmäkeittoa oli aatonaattona. Eihän kaikkea jaksa kerralla vatsan protestoimatta. ;D
-
Kiitos vinkeistä Justiinalle. Minäkin ajattelin että kinkkukiusausta ainakin voi tehdä kun on pakastimessa perunasipulisekoitusta. Tuo on hyvä vinkki tuo sinun kasvissosekeittosi. Sulatejuustoakin on vähän kun vieraat toivat jotain pähkinäjuustoa.
Lipeäkalaa meillä ei ollut kun kukaan ei tykkää siitä. Lohta ja silliä kylläkin oli. Silliä on vieläkin mutta ei rosollin seassa. :)
-
Lipeäkala on joulun herkkuruokia. Olen opettanut lapsenikin siitä tykkäämäään.
Ja nyt tyttären lapsetkin sitä syövät. Tosin heidän kasvatukseen kuuluu että kaikkee pitää maistaa ja lautanen pitää tyhjäksi syödä, jos itse on sen täyttänyt.
-
Lipeäkala on joulun herkkuruokia. Olen opettanut lapsenikin siitä tykkäämäään.
Ja nyt tyttären lapsetkin sitä syövät. Tosin heidän kasvatukseen kuuluu että kaikkee pitää maistaa ja lautanen pitää tyhjäksi syödä, jos itse on sen täyttänyt.
Lipeäkala jakaa mielipiteet voimakkaasti. Monelle nykyihmiselle se on jo tuntematon ruokalaji. Lisäksi se haisee melko ilkeälle eikä maistukaan millekään ilman pippurilla maustamista. Mukava lukea, että acca on siirtänyt perinnettä seuraaville polville.
Nykyään lipeäkala valmistuu vaivatta uunissa paistaen. Kaukaisessa lapsuudessani lipeäkalan valmistus oli pitkä prosessi lipeän valmistuksineen, liottamisineen ja huuhteluineen. Etsin netistä vanhoja ohjeita.
Kas tässä, kokki Kolmosen tapaan:
http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=3/106
Muistan, että meillä vietiin lipeässä liotetut kapakalat järveen huuhtoutumaan.
-
Onneksi tämä joulunaika päättyy. Sanoin eilen aamulla miehelle että joululoma on nyt loppu ja velttoilu saa riittää. Tein ensin kahvikakun ja kun uuni oli lämmin valmiiksi niin tein vielä pakastimeen jääneet 5 torttulevyä tortuiksi. Sisko soitti sopivasti ovikelloa ja sai kahvin kanssa lämmintä torttua. Pakastimeen jäi myös joulusta peruna,porkkana ja lanttulaatikkoa 1rasia kutakin. Nostin äsken ne sulamaan että tulee nekin syötyä pois. Joulukoristeet aion myös poistaa tänään. Sitten onkin hyvä lähteä sen päälle iltapäivällä naapurin kanssa lenkille. Tuntuu että on jo liikaa oleillut vaan eikä ole mitään järkevää oikein tehnyt vähään aikaan. Eilen silittelin jo käsityötänikin ja siirsin kirjontakehystä ja aion sitäkin taas jatkaa. Kummasti noiden pitkien pyhien aikaan tuntuisi tottuvan tuohon syömiseen ja pelkkään oleiluun ja kunhan nyt aika kuluu jotenkin tyyliin.
Nyt on siis piristyttävä ja ruokavaliotakin vähän muutettava kevyempään joulukinkun, suklaakonvehtien ja löhöilyn jälkeen.
-
Helpolta näyttää tämä kevennys ruokien suhteen jos selailee näitä naisten lehtiä.
En kyllä usko että raavas mies noilla pärjää.
Justiinan kehoituksesta katsoin tuota Kokki kolmosen lipeäkalan valmistusta.
Olen valmistanut kuivatuista turskista tuota herkkua.Mutta ei silloin mitään kalkkia siinä käytetty.
Kun kuivat turskat tuotiin kaupasta niin ensin ne nyljettiin,Nykyäänhän on tuo nahka mukana kaupan valmiissa kalassa.
Nahka oli tosi tiukassa siinä kapakalassa,koko perhe siihen operaatioon osallistui,appeni jopa teki niistä selkäruodon nikamista sellaisia noppia joilla voi lapsien kansssa leikkiä paria ja liikaa..
Sitten nämä kuoritut kalat,olivat melkein metrin pituisia ,laitettiin sellaiseen ..viholaissäkkiin..ja säkki järveeen virtaavan puron suuhun.Siellä ne saivat liota kunnes olivat jo vähän notkistuneet.
Uunista,jossa oli polteltu vain puhtaita koivuhalkoja juuri tätä varten otettiin tuhkaa josta se lipeät ehtiin.
-
Jatkan tätä lipeäkalan valmistusta.
Koivuntuhkat laitettiin korvoon ja päälle kiehuvaa vettä,sekoiteltiin hetki ja jätettiin jäähtymään.
saatiin kirkas lipeälios,tuhkat oli painuneet pohjalle. Nyt tähän siivilöityyn lipeään laitettiin nämä järvestä haetut turskat,voitiin ne nyt jo paloitella pienemmiksi kun puukko jo pystyi.Sitten korvo vietiin karjakeittiön nurkkaan ja siellä aina niitä vähän käänneltiin.Anoppi aina kokeili peukalollaan niiden kypsymistä.Sitten sopivan pehmeät kalapalat taas puhtaaseen kylmään veteen.Vettä vaihtaen saivat nyt liota lipeät pois.Mutta eihän silloin ollut vielä pakastimista tietoakaan,valmiit ja vähän valutetut kalat laitettiin pärevasuun ja puhdasta lunta aina kerrosten väliin.Sieltä niitä oli helppo aina hakea ja irroitella lumen seasta lihaaitan nurkasta.Pakkanen oli se pakastin.Ja olihan se aivan eri maku kuin nyt valkoiseksi ja mauttomaksi tehdyssä teollisessa tuotteessa. Kyllä joku naapurin emäntä kuivatti kevätahavassa myös haukia,en sitä koskaan ole kokeillut.
-
Sitten nämä kuoritut kalat,olivat melkein metrin pituisia ,laitettiin sellaiseen ..viholaissäkkiin..ja säkki järveeen virtaavan puron suuhun.Siellä ne saivat liota kunnes olivat jo vähän notkistuneet.
Uunista,jossa oli polteltu vain puhtaita koivuhalkoja juuri tätä varten otettiin tuhkaa josta se lipeät ehtiin.
Mukava lukea sana viholaissäkki.Sanaa käytti äitinikin. Olisiko perua ajalta, jolloin säkkikangas kudottiin kotona. Kuteena on ennen käytetty halvempaa materiaalia kuten nokkosista saatua kuitua pellavan ja hampun lisäksi. Nokkonenhan on meillä Savossa viholainen.
Muistat tarkkaan lipeäkalan teon. Jotenkin noin se meni...
Olen kuullut tai lukenut kalojen kuivaamisesta kevätahavassa. En muista koskaan nähneeni. Toimii varmaan samaan tapaan kuin Lapissa poronlihan kuivaaminen ulkosalla.
***
Meillä ei ole enää jouluruokia jäljellä paitsi piparkakkuja, suklaata ja taatelikakkua. Vietimme välivuotta ilman kinkkua, kuusta ja omatekoisia laatikoita. Sujuvasti meni joulu niinkin.
Pakastimessa on kaupasta ostettua torttutaikinaa. Tuli taas ostettua, vaikka kumpikaan ei syö torttuja kuin ehkä sen yhden pakollisen tavan vuoksi.
Viime kesänä tein edellisen vuoden taikinasta pasteijoita juhannukseksi. Niinköhän nytkin käy?
-
Hienosti, Anniliisa, selostit tämän lipeäkalan valmistuksen. Siinä on , kuulkaa, sitä katoavaa kansanperinnettä. Pitäisi näiden yliopiston kansanperinteen tutkijoiden tulla tänne lukemaan! Täältä saisi paljon tietoa, miten ennen oltiin ja elettiin.
-
Lukeminen kannattaa aina, sanoo Jörn Donner. Nettisivujenkin lukeminen virkistää muistia.
AMK oli laittanut alkusivuille borssikeiton ohjeen. Tänään tein omasta päästä -ohjeella borssia. Hyvää oli ilman smetanaakin. Meillä oli tavallista kermaviiliä lisäkkeenä.
Punajuuri taipuu moneksi. Eräs hienoimmista makuliitoista on punajuuri-homejuustopaistos. Jaa, jaa makuasiahan se on. :) Monelle homejuustot ovat kauhistus.
-
Toiset vetävät uumaa hoikaksi, mutta tämä mummu on aikaa luopunut niistä haaveista.
Pari kertaa olen lahjakkaasti laihduttanut liki kolmekymmentä kiloa, mutta kun kaikki mitä laitetaan nenän alta sisään, maistuu niin hyvälle, olen luovuttanut. :(
Nytkin tein "ehtookaffeen" kanssa nautiksittavaksi broiskupiirakkaa ja voi että oli hyvää. :D
Voin minä sen ohjeen teillekin antaa, jos vaikka tulisi kiusaus tehdä sitä ja unohtaa ne hoikat uumat!
Broileripiirakka.
Pohja:
50 g sulatettua voita
2 dl vettä
25 g hiivaa
½ tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja
Täyte:
400 g broilerisuikaleita
2 rkl voita
1 purjo
1 paprika (keltainen tai oranssi)
paprikajauhetta
mustapippuria
juustoraastetta.
Pohjan aineet sekoitetaan ja taikina levitetään uunipannulle nousemaan täytteen teon ajaksi.
Broilerinsuikaleet, purjo ja paprika haudutetaan paistinpannulla.
Maustetaan ja laitetaan pohjan päälle ja lopuksi ripotellaan päälle juustoraastetta.
Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Hyvää ruokahalua!
Ps. Täällä eräs, joka ei mitenkään himoitse homejuustoja, varsinkin valkohomejuustot saavat olla rauhassa mun puolestani.
Sitä punajuuri-homejuustopaistosta olen joskus saanut, eikä se ollut lainkaan hassumpaa!
-
Kiitos Hemuli, broitsupiirakasta, tein saunalämpimäisiksi, oli hyvää :P
-
Kiitos Hemuli, broitsupiirakasta, tein saunalämpimäisiksi, oli hyvää :P
Ole hyvä acca!♥ Kiva, että tykkäsit.
-
Kiitos Hemuli maittavan oloisesta reseptistä. Kokeilen piirakkaa tulevana viikonloppuna rannalla, kun nuorta väkeä tulee seurakseni (töihin!!!).
Uumani ei pahastu, rasvaa pitää kohtuudella käyttää ja kana on kevyttä syötävää.
Kerron makuelämyksistämme ensi viikolla!
-
Kiitos Hemulille täältäkin päin. Teen varmaan lähipäivinä piirakkaa. Tuota pohjaa saatan muuttaa vähän vähemmän vehnäjauhoiseksi. Onhan niitä suolaisen piirakan pohjien ohjeita. Minulla ei ole edes hiivaa pakastimessa, olisikohan kuivahiivaa jossakin - vanhentunutta tietysti.
Meillä suolainen piirakka saattaa olla lounasruokanakin. Salaatteja lisäksi, niin kyllä täyttää.
Millaiselle pannulle tai pellille pohja riitti? Tavalliselle uunipannulleko?
-
Justiina, ihan pienee piirasvuokaan minä tein.
Eikä siinä mun mielestä liikaa vehnäjauhoja ollu. Vihreä salaatti seuraksi niin siinä hyvä ateria. :)
-
Millaiselle pannulle tai pellille pohja riitti? Tavalliselle uunipannulleko?
Minä puolestani tein sen uunipannulle, ihan koko pellille en sitä levittänyt, oli sen verran sitkasta taikinaa, kun ainekset vain sekoitetaan, ei vaivata.
Laitoin muuten piirakkaan hunajamarinoituja suikaleita, maustamattomia laittaessa pitää varmaan maustaa enemmän vaikkapa curryllä. Ohi ohjeen lorautin pannulle viimeksi vielä vähän ruokakermaa mehevyyttä lisäämään.
-
Kiitos pannukysymykseen vastanneille.
Jauhomäärä on sen verran iso, että ajattelin nippa nappa riittävän peittämään uunipannun pohjan. Seuraava pienempi koko olisi neliskulmainen lasivuoka johon olisi liian paksu kenties.
Acca, tarkoitin vähemmillä vehnäjauhoilla sitä, että laitan ehkä sämpyläjauhoja tai muuta tummempaa kuin tavallisia vehnäjauhoja. Kävin tänään kaupassa, mutta en vielä ostanut tarvikkeita piirakkaan. Meillä on loppuviikoksi ruoka suunniteltu ja osin valmistettukin. Mutta tähtäimessä on.
On mukava saada uusia ideoita ruokapuolelle. Joskus pää lyö tyhjää miettiessä syömisiä.
-
Taas on tullut se aika, kun pitää alkaa koluta pakastimessa. Kohtahan saa jo uusia raparperejä! ;)
Makeaa teki mieli. Tein mustaherukoista "tymäkän" kiisselin. Vatkasin kermaa vaahdoksi ja joukkoon maustettua rahkaa. Kippasin koko homman jäähtyneeseen kiisseliin. On samettisen pehmeää ja väri on taivaallinen. Vahinko, kun en ole noita kuvantajia.
Sokerin jätin vähän vähemmälle. Se uuma, se uuma! ;D
-
Iiiiikkkkkk!!!!!!
Nyt kävi "mäihä" Saan yllätysvieraan (MIEHEN). Harvinaisen ja hyvin mieluisan. Ja mulla on sitä herukkaherkkua. Tie miehen sydämeen jne........! :-*
-
Iiiiikkkkkk!!!!!!
Nyt kävi "mäihä" Saan yllätysvieraan (MIEHEN). Harvinaisen ja hyvin mieluisan. Ja mulla on sitä herukkaherkkua. Tie miehen sydämeen jne........! :-*
Miten kävi? ;D
Mulla meni aikaa jänkäkoiran nyppimisessä. Tein pakastimessa olleesta kalasta mureketta. Mutta kun se on niin kamalan ruotoista. Puuttuu monen muun härpäkkeen ohella kunnon lihamylly, jolla ehkä saisi ruodot silpuksi.
-
"Kaukainen ystäväin, olet lohtuna mulle..........ma istun lieteni (induktio) luona ja sinua muistelen."
Hauskoja sanoja Justiinalla jänkäkoira ja härpäke. Härpäkkeen ymmärrän asiayhteydestä ja jänkäkoira on kala, mutta mikä kala? :-[
-
Olisikohan tuo jänkäkoira hauki? Härpäke on minullekin oudompi sana mutta ymmärrän mitä Justiina tarkoittaa. Pitäisi olla useampia erilaisia työvälineitä. :)
-
Googlettakaapas sana "jänkäkoira", heti eka kohteessa hauska tarina pohjoisen hauesta.
Pumpuli käyttää ns. induktioliettä. Täällä rannalla olen niihin tottunut ja nyt kun remontoin syntymäkotiani, ainoa liesi, jonka hyväksyn, on induktioliesi. Nopea, kuluttaa vähän sähköä (vaikka kattilat joutuukin uusimaan), virta pois itsestään, kun kattilan tai pannun nostaa liedeltä. Teevettäkään en viitsi keittää enää vedenkeittimellä, sujuu paljon nopeammin induktiolla.
Muutamalle tutulle olen keittänyt veden niin, että kattilan ja lieden välissä on talouspaperi tai pyyhe. Hyvä etteivät ole sammutuspeittoja hakeneet!
Turvallisuussyistä induktiot tänne rannalle hankimme. On sitten myös helloja, joissa on sekä induktio, että "tavallisen hellan ominaisuudet" tai induktio/kasu yhdistelmä.
Jos olette hellojanne uusimassa, harkitkaa vakavasti induktiohellaa.
-
Pumpuli ;) hmmm...
Annuska, jänkäkoira, oikeastaan on jänkhäkoira lappilaisittain on hauki, kala josta en kovin pidä. Siinä asiassa olen Mannerheimin linjalla. Ei kuulemma tykännyt hänkään. Totta vai tarua?
Piikatyttö, minulla on nöyryyttävä kokemus induktioliedestä. Jouduin muutama vuosi sitten lapsenvahdiksi. Tyttärellä oli uusi liesitaso + uuniyhdistelmä. En ymmärtänyt siitä tuon taivaallista. Piti lämmittää mikrossa jääkaapista löytyneitä jämiä lapsenlapsille hengenpitimiksi. Viimeksi pojat jo osasivat neuvoa tumpeloa mummoansa lieden käytössä.
Kätevä ja turvallinenhan se on, mutta hellan nappuloita väännellyt haroo hetken tukkaansa hipaisukytkimien äärellä.
-
Hauki on arvostettu joulukala Ahvenanmaalla. Ja olikohan se Ranskassa myös mainittu hyvänä ruokakalana. Ruodottomaksi fileoituna siitä menee kyllä hukkaan paljon. Kalapullan raaka-aineena aivan hyvä ja voissa paistettuna herkullista.
-
Hauki on arvostettu joulukala Ahvenanmaalla. Ja olikohan se Ranskassa myös mainittu hyvänä ruokakalana. Ruodottomaksi fileoituna siitä menee kyllä hukkaan paljon. Kalapullan raaka-aineena aivan hyvä ja voissa paistettuna herkullista.
Presidentille tuodaan kalastajien jouluhauki - vanha perinne.
Haukimurekkeesta tuli syötävää, mutta työlästä oli tehdä minun tavallani. Meillä kun hauki ei tule keittiöön fileenä vaan pyöreänä ;)
Maustaen ja paistaen mautonkin saa makua, totta.
Joskus muinaisuudessa emäntäkoulussa opin tekemään Homburgin haukea. Nyt vuosiin en ole tehnyt.
Tässä yksi ohje Hauki á la Homburg
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/449778/Homburgin%20hauki/
Tänään meillä oli arkisesti patakukkoa ja uunijuureksia sekä salaattia.
-
Tekipä mieleni tammikuista herkkua...madekeittoa.
Halusin sen nyljettynä, mutta olipas arvokas kala :)
Mutta ei kai se niin paha ole jos mielitekojaan noudattaa, joskus silloin tällöin, kun ei ihan tavaksi muutu ;D
-
Tulipa Accan madekeitosta mieleen vallan lapsuusajat. Heta-hevosella mentiin isän kanssa katsomaan katiskat, jotka olivat puunoksilla merkityissä avannoissa. Ensin isä hakkasi avannon auki ja sitten nostettiion katiskat jäälle ja sitten komeat "matikat" kyytiin ja useimmiten niistä valmistui madekeittoa.
Pitäisiköhän minun viedä viikonloppuna pari katiskaa järveen. Mokoma jäätyi tammikuun puolenvälin jälkeen, avanto pitäisi hakata!
-
Päivitetäänpäs tämä mukava ketju.
En nyt höpise ruuista ja leipomuksista, vaan juomista. Sain lahjaksi litran pullon sahtia, valmistettu Pohjanmaalla. Maistelin sitä nyt saunajuomana. On kauniin ruskeaa, sakeaa ja pehmeän makuista. Prosentteja en huomannut kysyä. Ainakaan vielä en ole huppelissa. :D
Täällä ei ole paljoa juomista puhuttu. Sen tiedän, että Piikatyttö joskus kiireisen päivän jälkeen tirauttaa maitokaakaon sekaan rommia. Vai meneekö joskus loraus?
Justiinan ja PP:n huushollissa taidetaan sylkeä lasiin? ;)
Kropsulla on omat mieltymyksensä niin juomien, kuin naistenkin suhteen. Tietää kyllä, että sekä viini että naiset, paranee vanhetessaan! ;D
Itselläni on punaviiniä aina varalla lääkkeeksi (kolesterolia alentamaan).
Hyvää illanjatkoa!
-
Salakavalasti minun mielijuomakseni on hiipinyt tuo maistuva Portviini.
Syynä varmaan kun perheeseeni kuuluu noita englesmanneja.
On niin täyteläisen vahva maku että nämä tavalliset ainakin alahyllyn kyykkyviinit eivät vedä vertaa.
Ei sitä tietenkään juoda pullotolkulla,maistellen vain.Ruokajuomaksi se on liian vahvaa.
Mutta illalla piipahdin naapurini luona ja maisteltiin Wanatallinaa.
-
Kropsulla on omat mieltymyksensä niin juomien, kuin naistenkin suhteen. Tietää kyllä, että sekä viini että naiset, paranee vanhetessaan! ;D
Näinkö on että löytyy mies jolle naiset paranee vanhetessaan! Tiedän lukuisan joukon toisenlaisia miehiä, joitten mielestä tuoreempi ruoho aidan takana on maukkaampaa.
Sahti ei taida parantua vanhetessaan. Vuosikertaviini on harvinaista herkkua, tavallista kyykkyviiniä tulee nautiskeltua silloin tällöin.
Mutta ruokajuomana paras on vesi.
-
Justiinan ja PP:n huushollissa taidetaan sylkeä lasiin? ;)
Itselläni on punaviiniä aina varalla lääkkeeksi (kolesterolia alentamaan).
Hih, tuohon on vastattava! Ei meillä täysin absolutisteja olla, mutta Alkoa ei paljoa käytetä. Pöydässä on arkena vettä ja piimää, jouluna ja muina suurempina juhlapäivinä saattaa olla punaviiniä.
Kävin tarkistamassa pullot tässä välillä. PP sai joululahjaksi Apteekkarin konjakkia 50 cl:n pullon. Siitä on jäljellä enemmän kuin puolet. Kaapissa oli myös korkkaamaton punaviinipullo Chilen Merlotia. Olisiko jouluksi sekin ostettu?
Ihanko oikeasti punaviini alentaa kolesterolia? Minulla oli viime mittauksessa suureksi hämmästyksekseni kokonaiskolesteroli 5,9. Lääkärin mukaan ei ole huolta, koska HDL oli korkea ja triglyseridit alhaiset.
Ajokorttia uusiessani kysyttiin alkoholin käytöstä. Laitoin kaavakkeeseen viikon käyttökerroiksi 0 - 2 annosta. (Todellisuudessa käytän hyvin harvoin sitä kahta annosta.) Nuori mieslääkäri sanoi, että ikäihminen voi käyttää maltillisesti alkoholia terveydellisistä syistä. Siunaus napandereille tuli, mutta varsinaista iloa ei viina minulle tuota, koska pienikin määrä alkaa nukuttaa. Humalaan asti en ole ikänäni päässyt ;D
Joskus nuorempana ravintolaelämään tutustuessani ällistelin runsaammin juovien ihmisten örveltämistä. Järkevätkin tyypit muuttuivat typeriksi. Minulle on tärkeää säilyttää itsekontrolli. Ties mitä läpiä puhuisi päähänsä ja saisi katua jälkeenpäin. 8)
***********
Kuka täällä kirjoittikaan pasta carbonarasta? Tuli juttu mieleen, kun kaupassa oli pekoni tarjouksessa. Kelpasi kaikkiruokaiselle PP:lle, joka ei kuitenkaan mielellään jauha pelkkää pastaa :)
-
Kuka täällä kirjoittikaan pasta carbonarasta? Tuli juttu mieleen, kun kaupassa oli pekoni tarjouksessa. Kelpasi kaikkiruokaiselle PP:lle, joka ei kuitenkaan mielellään jauha pelkkää pastaa :)
Heips Justiina!
Minähän se kuukkeloin joskus sitä pasta carbonaraa, kun Imatran Antsku sitä ukolleen teki eikä mulla ollut harmainta hajuakaan mitä se on.
Päätin sitä joskus tehdäkin, mutta kas kummaa sekin on aina vaan vaiheessa niin kuin moni muukin suunnitelmissa ollut asia. ::)
Mitä tulee meijen huushollin alkomahooli puoleen, juomattomia löytyy varmaan vielä perunkirjoituksessakin. Oli aikoinaan aina laivareissulta tapana jotain tuoda, vaikka koskaan meillä ei ole viinaksia paljoa kulunut ja enää ei senkään vertaa. :D
-
Onko teille kellekään tuttu tuo uusi trendiruoka..vasikan poski..
Kun kyselin nuorelta hotelli ja ravintola alan opiskelija tytöltä mitä ruokaa hän suosittelee pitopöytään
hän suositteli vasikan poskea.Sanoi sitä todella maukkaaksi ja mureaksi liharuuaksi.
Selailin netin ruokasivuja ja päätin nyt sitä sukujuhlissani maistattaa.
Rohkea rokan syö,niinhän sitä sanotaan.
-
Sian poski ainakin on nyt trendiruokaa.
Se on tähtiravintoloitten listalla.
Kokeilin kotikeittiössä kerran, oli kovin rasvaista, ennen vanhaan sitä pantiin sianpääsylttyyn ja hyvää oli.
-
Menin Kuopiossa kauppahallin lihakauppiasta jututtamaan ja kysyin onko teillä tätä vasikan poskea.
Hän nosti esille noin kilon pakkauksen pakastimesta ja sanoi että juuri tänään tätä saatiin.
Oli niin avulias että tulosti vielä valmistusohjeen minulle samalla.Ja on aivan kotimaista lihaa,pakkaaja on Savo-Karjalan liha.
Nyt vain lihat pataan mausteineen ja hautumaan uuniin 3-4 tunniksi
samalla haudutan nuo pilkkimiesten sintit patakukoksi.
Tuskin se aivan juottovasikasta on lähtöisin. Sen verran olen perillä asioista että vasikan henki on nykyään aika arvokas.
Niin nämä ruokarendit muuttuu.Olen minäkin teuraseläinten päistä ja sorkista monet syltyt ja aladoopit laitellut ja herkkuruokaahan ne silloin olikin.
Mitä tähän Anskun ja Pumpulin pasta carbonaraan tule niin sehän on tämä tuttu Miilunpolttajan pasta. K.Kaupan Väiskihän sitä aikoinaan neuvoi kiireisille perheenäideille että ehtivät myös harrastuksiinsa.
-
Varmaan moni on huomannut että olen vähän kärkäs aina mielipiteitäni ilmaisemään.
Tähän päädyin kun ette kukaan edes yritä vastailla vai mitä te hommaatte.
Sain siitä vasikanposkesta tosi onnistuneen ruuan kun annoin sen kunnolla uunissa muhia.Paljon mureampi liha kuin jokin sonnin ulkofile,hintaa puolta vähemmän kilolta,kokeilkaa.
Toinen asia,poikkeaakin vähän asiassa ruokapuolesta .Hyvät ihmiset jotka asutte omistamissanne asunto-osake yhtiöiden
rivi-tai kerrostaloissa.Menkää yhtiökokouksiin jos haluatte tietää tai vaikuttaa yhtiövastikkeissa maksamistanne kuluista.
Muuten on turha pähkäillä näitä taloyhtiöiden päätöksiä.
Onko nyt talvi ilman lunta vai mikä vuodenaika menossa.Olen huolissani noista perenna-ym kukkasista jotka haluaisivat vielä uinua hangen alla kun pakkasta on yöllä 10.ast.
-
Ole vaan edelleenkin kärkäs, Anniliisa. Onhan se turhauttavaa, kun oma nikki seisoo jonkin ketjun lopussa näkyvissä "maailmantappiin" asti. "Henkistä kotia" kirjoitin joskus ikäänkuin herättelymielessä. Usea käsi nousi. Nyt ovat tainneet nostaa molemmat kädet ylös. :-X
Olen ajatellut niin, että ehkä tänne tulee porukkaa, sitten kun joku palsta lopetetaan tai kyllästyvät riitelyyn! ::)
Yhtiökokous on ensi viikolla. Tottaki menen. Meillä on asiat nyt niin hyvällä mallilla, että heinäkuu luvattiin vastikkeettomaksi.
Hienoa, Anniliisa, että sinun keitoksesi onnistuivat.
Pidetään vaan liippua korkealla!
-
Tervehdys meiltä teille!
On ollut hiljaista toden totta. Pumpuli mainitsi yhden turhauttavan asian: oma nimimerkki törröttää päivästä toiseen viimeisimpänä vastaajana. Ei synny keskustelua, ei.
Yhtiökokouksesta en tiedä, mutta vasikanposkista kiinnostuin kovasti. Muistini mukaan vasikan posket olivat nahkaa ja alla luuta, ehkä kalvoja välissä. Ei ollut vauvanpyöreyttä niissä poskissa. Tosin on aikaa siitä kun vasikkaa silittelin. Ehkä nyt on jalostettu lihaposkinen vasikka kuten broilerikin on kaukana tavallisesta kananpojasta. ::) Epäilen kyllä, että kyseiset "posket" ovat suuremmasta elukasta veistelty. Eihän sianlihaakaan enää ole, on possua vaan. Vasikanliha vaikuttaa paremmalta kuin naudanliha.
Ihan hyvä, että teuraseläimet käytetään kokonaan, ei tarjoilla pelkkää fileetä tai paistia. Vasikanposket ovat ilmeisesti etnisistä ravintoloista alkujaan. Ohjeet olivat hyvinkin mausteisia. Pitkään haudutetut liharuoat ovat herkkuja. Kokeilisin, mutta "poskia" ei myydä meidän lähikaupassa. Pitäisi vaivautua sinne kauppahalliin asti.
-
Samaan asiaan Justiina minäkin takerruin kun pitopalvelu-tytöt alkoivat puhua vasikan poskesta.
Mietin että mistä niitä oikein hankkivat,netistä löytyi tieto että pakastettuna Hollannista.
Eihän suomesta löydy pikkuvasikan lihaakaan,kaikki vasikat kasvatetaan sonneiksi tai lehmiksi.
Mutta vaiettu totuushan on että vanha lehmäkin muuttuu sonniksi kuoltuaan.
Nämä vasikanposket ovat nähtävästi..lehmän naamaa..Sitä samaa joista vielä puoli vuosisataa vuotta sitten tehtiin niin maukasta sylttyä.
En ollut ostanut naudan lihaa aikoihin kun nyt on se trendi syödä kanaa ja kalaa.
Kun nämä ..posket ..olin kypsäntynyt ohjeen mukaan merinadissa ,annoin niiden rauhassa jäähtyä.
sitten kun aloin niille tehdä kastiketta,
haudutusliemen päällä oli keltainen rasvakerros.
Niinhän se on naudan tali kellertävää,olin tämän vain unohtanut.
Kuorin rasvat tarkasti pois,aion sanoa sen myös näille pitoruuan laittajille.
mutta lopputulos oli yllättävän hyvää,sain siitä kovasti kehuja.
-
Heips!
Raparperimehua on tullut viime päivinä neljä maijallista keitettyä tai Mehu-Liisan nimellä mun
mehustimeni kulkee. Runsas viisi litraa mehua tuli yhdestä satsista, siis reippaasti kaksikymmentä litraa. Riittää siitä kesäksi janojuomaa ja on hyvää ja raikasta. Mehua kuluu, kun pojantyttäret tulevat, niin aina on kova jano. Meillä onkin aina mehukannu kaapissa suvet talvet...
Raparperipiirakkaa ja soppaakin on tullut tehtyä nyt, kun ne raparperit ovat parhaimmillaan.
Luin tuosta edeltä Anniliisan ja pumpulin kirjoituksia foorumin hiljaisuudesta.
Minä kun olen tunnetusti kärkäs sanomaan mielipiteeni, niin sanon sen nytkin.
Eräs syy tosiaan on se, kun ei saa vastauksia viesteihinsä, niin ei paljoa huvita kirjoitella.
Ja kun jotain kirjoittaa sekin ohitetaan laittamalla koko viesti toisen piikkiin. (Auttamaton Pekka.)
Näkyykin olevan korjattu se juttu!
Kiitos, että ketju vastauksiakin sai. Joskus olen poistanut aloituksenikin, kun ei ole ottanut tuulta purjeisiin.
Pumpuli odottaa muilta foorumeilta porukkaa, sieltähän tultiin ja moni on jo häippässyt, ei se ole helppoa tunkea ennestään "tuttujen" joukkoon.
Eihän täällä oikeastaan tarvittaisi kuin "pulinat", täällä kun ei ole sitä blogipuolta. :(
Laskiskohan kymmeneen ja lähettäisi koko sepustuksen bittiavaruuteen vai onko niin häijy, että laittaa tään ketjun jatkoksi. :-\
Sinne vaan!
Kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua kaikille!
-
Hei Hemuli! Omasta puolestani arvostan kovasti uusia aloituksia. Aina ei tule vastattua siitä vanhasta syystä: tuntuu että olen ihan liian paljon äänessä. Monta kertaa olen kirjoittanut jotakin, mutta deletoinut ennen lähettämistä, koska epäilen ettei ketään kiinnosta Justiinan mielipide jokaisesta esille tulleesta asiasta. Jossakin on jollekulle (ei vielä minulle) sanottu että paljon kirjoittava vie happea muilta. Siksikin olen antanut tilaa. Toisaalta harmittaa nähdä paikalla olevan vaikkapa 14 vierasta, mutta kenelläkään ei ole omaa ääntä. Miksi?
Joo, raparperista on tullut tehtyä kiisseliä, puuroa ja piirakkaa. Ensimmäisen kerran meilläkin on saatu kunnon sato raparperista. Mehuja en yleensä tee. Meillä juodaan silkkaa vettä janoon.
On mukavaa saada kesäistä lähiruokaa. Eilen syötiin nokkosista, lipstikasta ja viime sadon kesäkurpitsasta keittoa. Kaikki omasta pihapiiristä.
Hemuli, älä missään tapauksessa lopeta kirjoittamista. Pyydän ihan nätisti ja vilpittömästi.
-
Tätä keitosta en nyt sen enempää hämmennä. Jokainen kai tietää mielipiteeni tästä kirjoitteluasiasta. Senverran sanon, että aikanaan, kun en ymmärtänyt mitä ja miten tänne pitää kirjoittaa, sain paljon "lunta tupaan ja jäitä porstuaan". Silloin ilmoitin, että kirjoitan tänne niin kauan, kun joku lukee sepustuksiani tai kun yx Korpela sonoo: "jo riittää, pumpuli". Tämä pätee edelleen. Mottoni on myös: "minkä kirjoitin, sen kirjoitin". Mitään en poista jälkikäteen.
Elämä on sillä mallilla, että 50:siä alkaa olla yhtenään, niin tänäänkin.
Ja illalla saan "kirkkaan hopian".
Voikaa muutkin hyvin! :)
-
Hei hyvät ihmiset älkää ihmeessä lopettako kirjoittelua !
Tiedän, olen laiska kirjoittelija, mutta luen kyllä kaikki kirjoitukset ja kun en keksi mitään
nasevaa vastausta niin en kirjoita mitään. Jatketaan kuitenkin, kukin tyylinsä mukaan.
-
Heips taas!
En minäkään mitään lopettaa luvannut, vaikka ei siitäkään suurta vahinkoa foorumille tulisi.
Kunhan vähän sohaisin, saadakseni jotain elämää tänne. Sehän on piristävää, jos joskus kirjoitetaan muutakin kuin pelkkää hymistelyä, eihän elämässäkään aina pelkkää myötämäkeä mennä. ;)
Parempi sekin, että annetaan sitä "lunta tupaan ja jäitä porstuaan", kuin se, että ohitetaan viestit näkymättöminä - enkä kerjää mitään sääliä, kunhan ilmaisen vain mielipiteeni.
Mikään kaunokirjoittaja en ole, joten teksti on sitä mitä se on!
Ja voi voi, olisikin vielä se aika, että niitä 50:siä riittäisi, mutta valitettavasti saa lisätä parikymmentä lisää ja silloin ei enää paljoa juhlita.
Viime lauantaina olin kummipojan pojan lakkiaisissa ja huomenna on samassa perheessä nuorimmaisen rippiäiset - he jaksavat järjestää juhlia.
-
Vielä alkuperäiseen aiheeseen eli leipomuksiin. Ei ole aikoihin mitään uusia ohjeita tullutkaan.
Pojan tyttö tuli yksi päivä leipomaan raparperipiirakkaa ja kysyi, missä on ohje.
Sanoin, että kuka tekee, niin sillä on ohjekin. Sitten kotiin ja hetken päästä tuli ohjeen kanssa takaisin. Piirakka leivottiin ja siitä tulikin muhkea, vaikka vähän vastoinkäymisiäkin oli, taikinaakin tuli niin paljon, että kesken kaiken piti astiaakin vaihtaa. Heti ihmettelin noita aineiden määriä, kananmunia ei löytynyt kuin neljä. :D
Ja tässä ohje.
Raparperipiirakka.
5 kananmunaa
3 kkp sokeria
6½ kkp vehnäjauhoja
2 1/4 maitoa
4½ tl leivinjauhetta
4½ tl vaniljasokeria
325 g voisulaa
Pinnalle raparperiä ja sokeria. (Tarvii ison uunipannun!)
225 astetta noin 30 min.
-
Jestas, Hemuli! ;D En minäkään tarkoittanut, että oma ikäluokkani viettäisi 50:siä, paitsi tietysti kultahäitä. Ne juhlijat ovat jälkikasvua, poikiani, miniöitäni ym. ym. Mun läheiset ja ystävät ovat useat jo täyttäneet 80 vee, ja tänä vuonnakin täyttää moni! ;) Juhlat ovat kyllä olleet pienimuotoisia.
-
Kiitoksia hyvistä resepteistä ja palstapohdinnoista. Minulla on ollut vientiä tuhatta ja sataa rannalla, joten en ole kuin lukemaan ehtinyt, pääasiassa. Joku voi lukea vaikka itserakkaudeksi, mutta voin tunnustaa, etten ole enää kymmeniin vuosiin ajatellut, mitä muut ajattelevat minusta tai minun ajatuksistani. Siksi voin pölistä täälläkin, melkein mitä vaan!
Mutta onnellinen olen teidän kaikkien aikaansaannoksista, olivatpa sitten reseptejä, ruonoja tai mitä vaan ajatuksia!
-
Kiitos ensin Hemulille raparperipiirakan ohjeesta.
nyt kun on suomen kesässä lämpöäkin riittänyt niin kaikki kasvaa rehevästi,niin nuo pararperin varretkin.
Laitan ison uunipannullisen juhannusvieraiden iloksi uudella ohjeella.
Kyllä ihmisellä pitää olla senverran itsetuntoa että ei pienistä,eikä tosin suuremmistakaan pulinoista ota nokkiinsa.
eihän täällä ole ketään henkilökohtaisesti mollattu .minua tosin voisikin ojentaa jos katsoo sen tarpeelliseksi.
Kyllä noilla toisaalla olevilla palstoilla on kovaakin bolemiikkia.Nautitaan nyt suomen suvesta,on taas pitkä talvi sitte kyyristellä..
-
Taidan kulkea jälkijunassa kun nyt tänään vasta luin semmoisesta kuin Nyhtöpossu eli Bulled Pork- buumista. Ei näytä olevan sen kummempaa kuin revittyä possua. Oletteko te jo käyneet possun lihoja nyhtämään? :)
-
Tutustuttu on nyhtöpossuun.
Laiska kun olen, ostin 250 gramman purkin Kivikylän valmiiksi revittyä Pulled Porkia, siinä oli myöskin kastike mukana ja se lisättiin kuumennettuihin lihasuikaleisiin.
Olihan se vaihteeksi erilaista soosia, ei mitään moitittavaa.
Jossain tosin sanottiin sen olevan niin pieneksi revitty, että ei muistuta kotitekoista - enpä sano siihen mitään, kun en ole itse kokeillut possun nyhtämistä! :D
http://www.kivikylan.fi/etusivu/tuotteet/eineksia_ja_muuta/pulled_pork
-
Täytyy minunkin kokeilla sitä kun satun näkemään. Tuossa lähimarketissakin olen nähnyt noita Kivikylän tuotteita joitakin. Voi olla tuotakin Pulled Porkia. Täytyykin katsoa tarkemmin kun menen kauppaan.
-
Ruoanlaittoon kuuluu tämäkin.
Keitin marjariisipuuroa ja kuinkas sattuikaan, niin paloi teräskattila jonniin verran pohjaan. :(
Eikä sitten muuta kuin etsimään netistä ohjeita puhdistamiseen ja löytyihän niitä.
Laitoin vähän vettä kattilan pohjaan kiehumaan, siihen 2-3 lusikallista soodaa, kyllä tuli puhdasta ja äkkiä.
Että tälläinen tapaus tällä kertaa. :D
-
Kävin päivällä hakemassa tästä ketjusta Annuskan appelsiinikakun ohjeen ja tuli mieleen, että eikö kellään ole mitään uusia ohjeita? ::)
Vai onko vanhat ohjeet niin hyviksi havaitut, että tehdään niitä vaan.
Eipä silti, vanhoilla tulee täälläkin mentyä eikä niillä helteillä viitsinyt paljoa muuta tehdä kuin ne pakolliset, että hengissä pysyttiin. :D
-
Vanhoilla mennään täälläkin. Oikeastaan en ole leiponut mitään helteiden vuoksi. Maanantaina tein kesän ensimmäisen mustikkapiirakan Mamman marjapiirakan ohjeella.
Ruoka on ollut kasvisvoittoista oman kasvihuoneen ja leikkipuutarhan antimien hyödyntämistä. Perunatkin maistuvat hyviltä suoraan maasta nostettuina.
-
Korpelan Kakko sanan innoittamana tutkailin näitä erilaisia leipien ilmaisuja tuolta nettisivuilta.
Sielllä sanotaan kyllä että kakko on hiivaleipä,vieläpä maitoon tehty ja vehnäjauhoista.
Mutta minne on hävinnyt kunnon ohrarieska.Ei ole kovin kauan kun se oli savolaisten maatalojen lauantaileipomus.
Ei mikään lapin rieska vaan kunnollinen juureen tehty ohraleipä.Ulkonäkö vähän sama kuin tuolla kakollakin,mutta aineina
ensin ohut juuri ruisjauhoista sitten taikinaan ohra ja vähän myös vehnäjauhoja.
Ja niin ihana maku,leipä maistui leivälle.
Toivottavasti Justiina muistaa myös tämän herkun.Moni päiväläinenkin sai aina lauantaina sellaisen kainaloonsa työviikon päätteeksi.
-
Toivottavasti Justiina muistaa myös tämän herkun.Moni päiväläinenkin sai aina lauantaina sellaisen kainaloonsa työviikon päätteeksi.
Rieskan maku ja tuoksu ovat muistissa. Ohrarieska oli parasta uunista otettuna, vielä pari päivää maku oli paikallaan, mutta jo alkuviikosta se oli vähän tympeää.
Mutta tehtiinkö teillä nyrkkirieskaa? Sekin oli hyvää heti paistamisen jälkeen. Entä tunnetaanko nyrkkirieska muissa maakunnissa?
Hiivaleivällä on monta nimeä, on rieska, kakko, rievä... mitä muita?
http://www.ruokatieto.fi/keittokirja/ruokaohjeet/vanhanajan-nyrkkirieska
Meillä ei käytetty hiivaa nyrkkirieskataikinassa. Linkin tapaan sitä tehtiin, kylmä taikina hyvin kuumaan uuniin.
-
Oikeenkos juurrutettua limppua .. Se ei ole oikein huittisten perinnettä. Karjalasta tulleet emännät
sitä mun muistikuvani mukaan leipoivat. Ruisleipä, vartaassa kuivattuna, on kyllä mukula-aikasta herkkuani.
Taata sitä höyläili,, oikea puuhöylä oli nurippäin puuruuhen päällä,,sihen kuivaa leipää höylättiin.. oli muuten ,HYVVÄÄ, jos silavan suoleveteen sekoitteli.. 4-kyt lukua muistelen..
-
Niinhän se varmaan on kuin Kropsukin muistelee.Siellä vakka-Suomessa on ollut viljavammat pellot ja vehnää viljelty enemmän..Meillä täällä savon ja karjalan puolella on paljon samoja perinteitä ruokien ja leipomusten suhteen.
Niinkuin nuo paistit ja piirakatkin...Sitten se Rosolli ,meillä se on talvinen juhlaruoka,syödään ainakin joulupöydässä.Siellä länsi puolella te sitä teette uusista kasviksista pellosta suoraan kesäruuaksi,niin olen ymmärtänyt.
Mutta nyt tuli ilmoitus että saan taas uusitun passini.Tyttäreni lupailee suoraa lentoa Miamin aurinkoon..
-
Kyllä kuvasssa oleva ruislimppu oli juureen tehty.
Kun ennen vanhaan leivottiin rukiista reikäleipiä vartaisiin kuivumaan, niin juuri oli taikinakaukalossa reunoihin kuivuneena. Hiivaa ei siis käytetty. Juuri uunista tullut ruisleipä on miltei parasta, mitä lapsuudesta muistan. Yhtä hyvältä maistui kuivuneista ruisleivistä irroneet kaarevat reunat. Reunoja irtosi varsinkin silloin, kun ruisjauhot olivat hyviä.
Kropsun mainitsema taatan leipähöylä oli minulle uutta, mutta ei se, että kuivaa ruisleipää kastettiin ruokapöydässä olevaan siansuolaveteen (Huittisten pitäjäruoka). Nämä muistelut vievät Kropsun tavoin 1940-luvulle. Ruis oli itsevljeltyä ja käytetty jauhoiksi Loiman myllyssä. Oma taiteen lajinsa oli leivinuunin lämmitys ja on tänä päivänä.
Tässä kylässä oli myös kivi, jonka päällä kyläläiset yhdessäkin leipoivat leipää taivasalla. Tiedän kiven, mutten miten sillä leivottiin, sitä ei ole minulle kukaan osannut kertoa.
Jos jollakulla olisi tietoa tästä, olisin kiitollinen tiedosta.
Haluaisin tietoa myös, oletteko itse ja miten valmistaneet ruistaikinan juurta?
ja vieläkin yksi kysymys, miten herätätte hiivan, kun alatte leipomaan?
Tuo leivinkivi herätti haaveen ulosmuuratusta leivinuunista - haave tuskin toteutuu. Tosin hain esille Antti Hyryn finlandiapalkitun Uuni-teoksen.
Sain postista kalenterin, jonka kannessa oli teksti: "Aina voi oppia enemmän". SE antaa oman säväyksensä wanhan ihmisen elämään.
Huomisesta on kuukausi Tuomaanpäivään :) Pitäne jo harjoitella kilttinä olemista.
-
Haluaisin tietoa myös, oletteko itse ja miten valmistaneet ruistaikinan juurta?
Syntyi hauska mielikuva taatasta leipää höyläämässä ja pikkuisesta Kropsusta leipäviipaletta odottamassa. Tässä on taas maakuntien ero nähtävillä. Me itäsuomalaiset olemme pehmeän ruisleivän syöjiä, länsisuomalaisilla oli kovaa varrasleipää jota sopi vaikka höylätä. Lieneekö vielä samoin?
Meillä ei ole leipäuunia, joten nykyään kaikki leipä ostetaan kaupasta. Sopii hyvin näin laiskalle emännälle. Joskus joku vieras tulee käymään leipä kainalossa. Mikäpä sen parempi tuliainen.
Leivän juuren tekemisestä luin kerran Marttojen sivuilta.
Näin teet leivän juuren:
Leivän juurta voit saada lähimmästä leipomosta, tutuilta ja naapureilta. Joillain paikkakunnilla myös joistakin ruokakaupoista voi ostaa leivänjuurta. Voit myös tehdä leivän juuren itse.
1. päivä
3 rkl ruisjauhoja
3 rkl haaleaa vettä
[b]•Ainekset sekoitetaan pienessä lasipurkissa ja purkki laitetaan lämpimään paikkaan kahdeksi päiväksi esimerkiksi jääkaapin päälle niin, että kansi on löyhästi kiinni ja ilma pääsee vaihtumaan.
3. päivä
2 rkl ruisjauhoja
2 rkl haaleaa vettä
•Lisätään lisää jauhoja ja vettä ja annetaan olla purkin vielä päivä samassa paikassa.
4. päivä
•Juurta voi nyt käyttää hapanjuurileivän tekemiseen. Juuri on aluksi lievästi hapanta, mutta voimistuu sitä mukaa kun valmistat hapanleipää.
-
Kiitos Justiina ohjeesta
Hienosti loit mielikuvaa pikku-Kropsusta, kun taata höyläsi reikäleivästä lastuja pikkuisellekin.
amk
-
Lauantaiehtoota!
Kovin on hiljaista, kaikki tietysti "höösäävät" sen joulun takia. ::)
Olen minäkin sen verran edistynyt, että siirappipiparit on tehtynä. Siinäkin menin sieltä missä on aita matalin - ostin nimittäin valmista taikinaa. Yhtälailla olisi voinut ostaa piparit valmiina, ihan ovat kaupan makuisia. Kyllä itse tehdyt olisivat parempia, vaikka sen itse sanonkin.
Kävi muuten hyvä tuuri, kun olin aloittelemassa kaulimista niin sattui miniä tulemaan ja suit sait leipoi kaikki. Enkä yhtään laittanut hanttiin, että voivoi, älä nyt, ei sun tartte....Paistamisen otin kontolleni ja ihan nautinnolla istuin aina sen aikaa kun pellillinen kypsyi.
Siinä sitten on se mitä meillä on tehty joulun hyväksi.
Maanantaina täytyy mennä ostamaan limpun aineksia, viime vuotiseen tapaan tilasin taas laatikoita eräästä lounasruokalasta, lanttulaatikkot pitää tehdä itse, että saa sen joulun tuoksun, kaupan soseesta sekin.
Eikö tämä ole ihan luvallista, vai pitäiskö hosua itsensä näännyksiin parin kolmen päivän takia?
Ajattelen, että aikani olen tehnyt, nyt voi ottaa hiukan rennommin tai laiskemmin, miten vaan.
Viime yönä saatiin maa valkoiseksi, mutta mahtaneeko se lumi pysyä jouluun asti. Nyt on pikkupakkkanen luvassa vielä ainakin huomiseksi.
Hyvää viikonvaihdetta, älkää raatako itseänne uuvuksiin! :D
-
Ei höösätä! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kielteisemmin suhtaudun entisiin "välttämättömyyksiin". Leivon ensi viikolla puoli annosta pipareita ja yhden taatelikakun, kun tarvikkeet on hankittu. Salaatteja ja laatikoita taidan ostaa kaupasta, kinkusta ei ole edes keskusteltu. Jos jotakin teen, teen punajuuri-homejuustolaatikkoa. Tänä vuonna jää imelletty perunalaatikkokin tekemättä.
Jos viitsin, teen pienen annoksen rahkavoitaikinaa ja siitä muutaman tortun. Viime vuonna ostin torttutaikinaa kaupasta ja levyjä löytyi pakastimesta vielä heinäkuussa. Tein niistä silloin pasteijoita.
Menemme aattona tyttären perheen joulupöytään. Siellä on aina tarjolla perinteisen joulun antimet. Kotona ollaan sitten kahdestaan loput juhlapäivät kevyemmillä tarjoomuksilla.
Eilen leivoin pikaisen suklaakakun iltateelle:
Nopea suklaakakku
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kaakota
1 kananmuna
0,5 dl maitoa
0,75 dl öljyä
suklaata
Sekoita sokerit, vehnäjauho, leivinjauhe ja kaakao. Lisää kananmuna, maito ja öljy. Sekoita nopeasti taikinaksi. Lisää suklaarouhe, jos haluat. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa 15 minuuttia.
Tein kaksinkertaisen annoksen, koska ohje näyttää pieneltä. Paistoaikaa lisäsin kymmenisen minuuttia. Tummaa suklaata rouhin taikinaan noin puoli levyä. Kananmunia vatkasin kevyesti, että rakenne rikkoontui kunnolla.
Juu, ei raadeta ollenkaan! :)
Lisäys suklaakakkuun:
Vähensin tupla-annoksen sokerimäärää. Laitoin n. 2 dl, koska suklaastakin tulee makeutta, mikäli se ei ole kaikkein tumminta suklaata.
-
Näytti niin helppotöiseltä tuo Justiinan suklaakakku. Siispä kokeilemaan. Eniten aikaa meni, kun en keksinyt, millä saan suklaasta lastuja! :-[ Juustohöylä, raastinrauta......kunnes muistin perunankuorimisveitsen!
Tuli kaunis ja herkullinen. Tuunasin sitä vähän. Eli päällystin punaisilla viinimarjoilla. Hapanta ja makeaa.
Siitäkin hyvä, että on nopeatekoinen. Jos vaikka tulee yllätysvieraita! ;) Päiväkahvin kanssa nyt aluksi, vaikka ei päiväkahviseuraa olekaan.
Ristitsin kakun Justiinan suklaakakuksi.
-
Katselin minäkin Justiinan suklaakakun ohjetta sillä silmällä, että sitä pitää kokeilla tehdä.
Mutta miksi piirakkavuokaan? Kakkuvuokaa minä ajattelin...
Nyt on "Jorman joululeipä"-taikina nousemassa tai limppuja minä siitä aion leipoa.
Ne vähät lumet ovat sitten häipyneet ja vettä sataa kuin aisaa. Mistähän sekin sanonta on peräisin?
Ei ole mitään mieltä ylentävää tähän aikaan vuodesta katsella tuollaista vesisadetta. :(
-
Hei vaan suklaaleipurit! :D
Pumpuli, kiva että Justiinalla on nyt kakku. Ohje oli oikeasti marraskuussa Savon Sanomissa. Katson aina helpot ja halvat reseptit sillä silmällä... olen kyllästynyt fiineihin ohjeisiin, joiden aineksia pitäisi lähteä hakemaan Kuopion erikoisliikkeistä. Varsinkin Hesarin ruokatorstain ohjeet ovat nykyään kuin toisesta todellisuudesta.
Pumpuli, minä käytin leikkuulautaa ja julmetun suurta leikkuuveistä. Sillä louskutin palasia suklaasta. Jäivät vähän sattumiksi, mutta ei se mitään.
Hemuli, luulen että piirakkavuokaan siksi, että kyseessä on pikainen leipomus. Paistoaikaa tarvitaan lisää, jos kakkuvuokaan laittaa. Yksinkertainen annos kypsyy 15 minuutissa, kakku tarvitsee yleensä tunnin. Kaksinkertaisesta annoksesta syntyy kai tavallisen kokoinen kakku. ?
Lisäys suklaakakkuun:
Vähensin tupla-annoksen sokerimäärää. Laitoin n. 2 dl, koska suklaastakin tulee makeutta, mikäli se ei ole kaikkein tumminta suklaata.
(Lisäsin edelliselle sivulle myös tämän. Mielestäni kakusta tulee suklaan kanssa helposti oikein ällömakeaa.)
-
Nyt ei paljoa kannattaisi leipomisistaan repostella mitään. Tänään oli päivä, jolloin ei oikein mikään onnistunut. :( Limput olivat vähän liian kauan uunissa, ohjeen mukaan kaksi tuntia, mutta vähempikin olisi piisannut.
Samoin kävi sen Justiinan suklaakakun kanssa. Laitoin sen sellaiseen vuokaan, jota en ole aikoihin käyttänyt, mutta kun se oli pienempi. Ei ollut kuin 50 minuuttia, mutta tumma kakku tuli liiankin tummaksi. Maku oli kyllä "kohillaan", kun sitä palanutta reunaa leikkasi pois, vaikka sen 3 desiä sokeria siihen laitoinkin.
Kyllä mä sitä vielä teen toisenkin kerran, kiitos vaan Justiina ohjeesta. :D
Aina on mukava saada jotain uusiakin ohjeita.
-
Nostanpa tämänkin ketjun "framille" pitkästä aikaa.
Mitään uutta reseptiä ei ole antaa, mutta täältä löytyy paljon hyviä ennestään.
Itse hain "broileripiirakan" ohjetta ja innostuin lukemaan ketjua muutenkin.
Jos teillä on hyviä reseptejä, niin tänne vaan... :)
-
Senkin uhalla, että justiinoitan koko etusivun, vastaan tähänkin. ::)
En muista, olenko laittanut tänne joskus lehtikaalipiirakan ohjeen. Voisi tietysti tarkistaa, mutta olkoon...
Meillä syötiin lounaaksi salaattia ja tätä Marttojen Pähkinäistä lehtikaalipiirakkaa:
Pohja:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia
3/4 dl rahkaa
Täyte:
250 g tuoretta lehtikaalia
3 punasipulia
öljyä
1 tl suolaa
1 maustemitta pippuria
2 dl juustoraastetta
1- 2 dl saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
1.Sekoita margariini ja jauhot sormilla nyppien. Lisää rahka ja sekoita taikina tasaiseksi.
2.Vuoraa piirakkavuoka (24 cm halkaisijaltaan) taikinalla jauhotuin käsin, myös reunat.
3.Pistele taikina haarukalla ja anna seistä kylmässä noin 30 minuuttia.
4.Hienonna lehtikaali ja keitä sitä muutama minuutti vedessä ja valuta. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuullota öljyssä sipulit ja kaali. Mausta seos suolalla ja pippurilla.
5.Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia.
6.Lisää kaali-sipuliseokseen juustoraaste. Levitä kaali-sipuli-täyte ja karkeaksi rouhitut saksanpähkinät esipaistetun pohjan päälle. Sekoita keskenään kananmunat, ruokakerma ja maito.
7.Kaada munamaitoseos täytteen päälle ja paista uunissa 35-40 minuuttia.
Omat lehtikaalit ovat kasvaneet komeiksi ja tähän asti säilyneet tuholaisilta. Kukkakaalin taimet kävi ilmeisesti pihapupu napsimassa parempiin suihin. Kumma kyllä, lehtisalaatti on säilynyt kasvulaatikossa.
-
Hyvä, hyvä, kun Hemuli nosti tämän ketjun framille, niin löysin sen maittavan kaalisalaatin ohjeen jälleen täältä. Tein sitä vuosia sitten, mutta jotkut asiat unohtuvat...ihme kyllä :-[.
Olipa sivuilla kakkua jos monenmoista, suklaa,appelsiini,kesäkurpitsa ja Vironperäläistäkin löytyi, ja ihana omenapiirakka ekana,,,namiskaa :)
Mielenkiintoinen tuo leivänjuuren ohje, onko kukaan leiponut leipää sillä juurella?
Tervehdyttävät voinnit Hemulille , ja jokaiselle jauhopeukalolle :D
-
Helppo konsti saada lomalaiset iloisiksi kun saavat heräillä tuoreen leivän tuoksuun vaikka ei olekaa marketin paistopistettä vierellä.
Tämä pataleivän ohje oli Me-Naiset lehden juhannusnumerossa ja olen sen hyväksi ja helpoksi testannut.
Pataleipä.
7dl vehnäjauhoja......korvasin kaksi desiä grahamjauhoilla kuidun takia.
2 tl suolaa...vähempikin riittää...
1tl kuivahiivaa ja 3,5dl kädenlämpöistä vettä.
Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää vesi.sekoittele löysäksi taikinaksi.
peitä kulho tiiviisti kannella tai tuorekelmulla ja anna nousta reilu puoli vuorokautta,yön yli ,huoneen lämmössä.
Aamulla kannellinen pata,käytin arabian kokkipataa, laitetaan kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 240 ast.Sekoitin vielä vähän grahamjauhoja taikinaan ja annoin levätä hetken.kippaa sekoitettu taikina kuumaan pataan , ja kansi kiinni .Anna leivän paistua 30 min ja poista kansi.
paista vielä ilman kantta 15 min.Kumoa valmis leipä ritilälle jäähtymään.
Laitoin nokareen voita padan pohjalle varmuuden vuoksi,hyvin leipä irtosi padasta.
-
Kukaan ei varmaan enää syö tai leivo... edes Hemuli? ;) Missä oot?
Pulinoissa mainitsin puolukkapiirakasta. Ohjeitahan on kansiot pullollaan, mutta laitan tähän vielä yhden joukon jatkoksi. Olen joskus leikannut sen aikakauslehden sivuilta, mutta resepti on jäänyt kokeilematta. Sattui olemaan melkein kaikki tarvikkeet kotona, joten katsoin, mitä siitä tulee. Tuli todella hyvä! (= "Itte moon aina itteeni kehunu ja hyvin olen kehutuksi tullu!")
PUOLUKKAPIIRAKKA
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
100 g pullomargariinia
2½ dl vehnäjauhoja (tai 1 dl grahamjauhoja ja 1½ dl vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
täyte:
4 dl vaniljajogurttia (tai jogurttia ja 2 tl vaniljasokeria)
2 kananmunaa
½ -1 dl sokeria (jogurtin makeudesta riippuen)
1 rkl maissitärkkelystä
4 dl puolukoita
1. Vatkaa muna ja sokeri sekaisin, lisää rasva ja lopuksi jauhot.
2. Levitä taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
3. Sekoita täyte ja kaada pohjalle.
4. Ripottele päälle puolukat, paista 200°/ 25-35 minuuttia. Peitä lopussa leivinpaperilla, jos reunat tummuvat liikaa.
;;;;;;;;;
Anniliinan vinkkaama leipä on kokeilematta, koska ikinä en muista kuivahiivaa kaupasta!
-
Minä olen siirtynyt käyttämään vallan kuivahiivaa,on sitten aina kaapissa jos leipomusinspis iskee.
-
Nyt pataleipä on onnistuneesti kokeiltu. Syötävää tuli, vaikka laitoin vain pienen osan tavallista ydinvehnäjauhoa. Ohje toimii terveellisemmälläkin jauhosekoituksella.
-
Kukaan ei varmaan enää syö tai leivo... edes Hemuli? ;) Missä oot?
Heips!
Täällähän minä - syön (kai vähän liikaakin!) ja leivonkin aina kun pakastin alkaa näyttää tyhjää pullasta ja leivän puolesta. ;)
Pitikin kysymäni porkkanaloorasta, miten sen teette? Olen aina ennen laittanut siihen riisiryynejä, mutta sain kerran ystäväni tekemää laatikkoa, johon hän oli laittanut korppujauhoja ja oli oikein hyvää. Nyt tein niin, että laitoin siihen mannaryynejä ja oli mielestäni parempaa kuin riisin kanssa. Tosin en ole erikoisemmin porkkanalooran ystävä...
-
Hei taas, kiva kuulla Hemulista! :)
Porkkanalaatikkoon en laita riisejä. Teen, jos teen yleensä, laatikon mannasuurimoitten kanssa. Kauan sitten löysin marttojen joulusivuilta helpon ohjeen ja sitä käytän tavallisesti.
Jokin aika sitten luin lehdestä nuoremmasta naisesta joka pitää ruokablogia isoäitinsä keittokirjan ohjeita kokeilemalla. Olen selaillut noita ohjeita. Miten onkaan tullut lapsuus mieleen tuoksuineen, makuineen!
http://isoaidinreseptilla.blogspot.fi/2010/12/porkkanalaatikko.html
Tuossa pitäisi olla porkkanalaatikko korppujauhojen kera. Sekin on tuttu muisto. Kannattaa katsella muitakin reseptejä varsinkin silloin kun nykyajan monimutkaiset ohjeet kyllästyttävät.
-
Näyttääpä siltä, että Puupään Justiina se vain syö ja ruuasta puhuu puhumasta päästyäänkin.
Viime viikolla löysin netistä mielenkiintoisen reseptin kurpitsalaatikosta. Siihenkin käytetään korppujauhetta, muuten ohje muistuttaa porkkana- tai lanttulaatikon reseptiä. Laatikkoon upposi neljä minikurpitsaa.
Jäljellä on vielä pari pientä ja kaksi suurta kurpitsaa, loput 23:sta kurpitsasta on säilötty, syöty keitoissa tai paistettu uunissa lohkoina.
Kurpitsalaatikko on todella leppoisaa syötävää, ei sellaista "röyhtöä" kuin lanttulaatikko pahimmillaan.
-
Pumpulikin vaan syö ja puhuu ruuasta! ;)
Lähikuppias onnstui myymään minulle aika "köntin" possun etuselkää! En ole aikoihin moista laittanut. Mitä, mitä? Uuniinko? Mitä mausteita? Kauppias kehoitti hieromaan karkealla suolalla.
Missä lämpötilassa, kuinka kauan? Mitä lisukkeita? Jos tulee hyvää, niin käyn hakemassa toisenkin "köntin". Sitä lähtee sieltä nyt puoli-ilmaiseksi.
Nyt kyllä paistoin aika keon lihapullia, kun pojanpoika 17 vee tulee illalla saunaan. Tulee suoraan koulusta, sillä on varmaan suden nälkä. Mietin, kuinka suuren kattilallisen teen sitä pottumuusia. Mustikkarahkaa jälkiruuaksi. ;D
-
Pumpuli tee paljon :) nykylapset saa harvoin kunnon perunamuussia ja lihapullia.
Se on aitoa mummun ruokaa ja se kelpaa.
-
Pumpuli, lihapullat maistuvat poikapuolisille lapsenlapsille, se on testattu muutamankin kerran. Hyvä valinta!
Lihapalan paistaisin uunissa paistopussissa juuresten kanssa tai laittaisin vuokaan ja paljon juureksia ja sipuleita vierelle. Sikaa paistellaan pitkään ja matalassa lämmössä kituutellen. Ei ole pikaruokaa se. :)
http://www.hookoo.fi/lihakoulu/lihan-valmistaminen-ja-sailytys/kasittelyohje/porsaan-niskan-ja-etuselan-hauduttaminen/
Tuossa tarkempia lämpötiloja. Suolan ja pippurin lisäksi voisi pintaan ripotella jotakin tex-mexiä, jos mausteisesta tykkää. Minä yleensä ripottelen kotoisia kuivattuja yrttejä mitä milloinkin. Mutta jos samaan pussiin laittaa useita erilaisia juureksia ja sipuleita, makuja tulee mukavasti. Bon apetit, sanoo ulkomaalainen! :)
-
Minä se vaan syön ja puhun ruuasta! ;)
Muusi riitti juuri ja juuri. Jälkiruoka meni kaikki ja vielä kippokin kaavittiin. Lapsi on 185 cm pitkä ja painaa yli 80 kg! ???
Eilen sain 700 gr:n pötkön pakastettua, jauhettua naudanmaksaa. Vanhan reseptin mukaan teen pihvejä. Raastettua perunaa ja pilkottua sipulia, munaa, mausteita. Päälle sipulirenkaita. Maistuis varmaan sullekin! ;D
-
Joo mulle kyllä maistuis, mutta jostain syystä lapsenlapsille
ei ainakaan meillä maksapihvit maistu.
-
Nyt kun saatiin kunnon talvi ja uunit on kuumina voi laittaa pitkänkin haudutuksen vaativia ruokia.
Myllyn Paras valmistaa Riisi-ohra sekoitusta.Siitä saa helpolla hyvää pataruokaa uunissa haudutellen.
Laitoin ihan vaan broilerin koipia,tätä riisi-ohra seosta ja säilykepersikoita.
Mausteita ja nesteeksi kelpaa vaikka vesi,tämä ohje on pakkauksessa.
Olipa mukava löytää hyvin hautunut ruoka uunista jumppatunnin jälkeen ja ei kun syömään...
-
Oikein paljon kiitoksia vinkistä,Anniliisa :)
-
Kiitos minultakin. :)
Meillä syötiin viime viikolla koipia salaatin kanssa. Kolmen koiven pakkauksesta jää aina yksi jäljelle. "Ruodin" koiven, silppuan sen ja teen kasvisten kera siitä keittoa.
Muutenkin olen urakoinut suuria annoksia ruokaa pakastimeen. Menen taas ensi viikolla telakalle korjattavaksi. Kun PP ei ole kovin hyvässä hapessa kyökkihommiinkaan, on sitten valmista ruokaa sulatettavaksi. Onpa "sairaslomanikin" ajaksi vaihtelevaa muonaa saatavana. Hemuli vietti kesän kyynärsauvojen kanssa, minä jouduin kyynärsauvailemaan parhaan talven. Pahus, nyt kun hiihtokausikin alkoi. :(
-
Kaikkea hyvää Justiina "telakkareissullesi" - tulet sitten entistä ehompana takaisin.
Onneksi vietin kesän kyynärsauvojen kanssa, talvella saa pelätä liukasta, joten oleppa varovainen.
Ei muuten ole munkaan koipeni ihan kunnossa, toisinaan parempi ja joskus huonompi - parempi kuitenkin kuin ennen operointia.
-
Nytkäytetäänpäs tätäkin ketjua vähän eteenpäin. Kevään ruokajuhla -kauppiaitten mielestä - tulossa ja kukaan ei siihen valmistaudu. Onko tämä laitaa? 8)
Tavallisessa arjessa Piikatyttö antoi pikkuleipäreseptin. Sitähän kokeiltiin tänään. Maku oli paikallaan, mukavan rapsakoita niistä tulikin, mutta ongelmaksi muodostui taikinan pehmeys. Pidin sitä pakastimessakin, mutta tarttui käsiin ja leivonta-alustaan. Ainekset mittasin huolellisesti, mutta vikaa oli varmasti rasvan laadussa. Laitoin sinistä Keijua, koska meillä ei ole käytössä kovia rasvoja. Sehän ei sulatettuna kovettunut tarpeeksi, olisi pitänyt olla sitä voita. Mutta kakkaroita syntyi, se oli tarkoituskin!
Nyt pitää lähteä katsomaan Veraa telkkarista!
-
On sellainenkin sanonta kuin.Jonka jalka kapsaa niin sen suu napsaa.
Eilen oli naapurimies ovella ja kysyi että otatko kaloja,nyt niitä olisi.
Olin juuri asettumassa telkkarin ääreen katsomaan lempi sarjaani ja ensin tuli mieleen kieltäytyä.
Onneksi järki voitti,tuleehan se uusintakin ja sain pesuvadillisen kaloja.Oli isoja paistokarkeita ahvenia ja paljon ..kukkokaloja...
Oli niin kaunis keväinen ilta niitä rapsutella puutathapöydän ääressä ja laulukonserttia pihapuista kuunnella.
Nyt vain kalat uuniin hautumaan ja huomenna taas rannalle Helatorstaita viettämään ja kurkkaamaan onko jotain uinut omaan katiskaan mökkirannassa.
-
Tänään sen teen. Nim. borssikeittoa a la pumpuli. :)
Suikaloin raastimen isolla terällä perunaa, porkkanaa, punajuurta, selleriä ja sipulia. Pyörittelen kaikkea paksupohjaisessa kattilassa öljyssä. Päälle lorautan lihaliemen. Mausteeksi laakerinlehti, rakuunaa, suolaa, jos tarvii. Käytän nyt etikkapunajuurta, siitä tulee se happo. Melkein valmiiseen keitokseen pilkon runsaasti nakkeja ja päälle persiljaa. Lautasella keiton päälle aikamoinen keko smetanaa. Hyvää ruisleipää ja raikasta vettä. ;D
Lueskelin tätä ruokaketjua. Innokkaasti leivottiin ja ruokaa laitettiin vielä muutama vuosi sitten. Löytyi monta tarpeellista reseptiä.
Sattuipa silmiin pumpulin borssikeitto. Tein tänään uudenlaista borssia Kotiliedessä olleen ohjeen mukaan. Siinä käytettiin lihan sijaan Härkistä eli härkäpapuvalmistetta. Ihan syötävää soppaa siitäkin tuli.
Onko teillä kokemuksia nyhtökaurasta tai härkiksestä? Olisi mukavaa kuulla, miten noita tuotteita kannattaisi käyttää. Nyhtökauraa ei ole riittänyt meidän kylän kauppoihin, mutta Verson Härkistä sentään oli pari pakettia.
Pavuista vielä, ihastuin kesällä ikihyväksi vahapapuun. Yritin esikasvattaa taimia itse, mutta vain kaksi tainta tuli pussillisesta siemeniä. Nämä taimet olivatkin tosi satoisia. Kaupasta ei löydy vahapapuja, vihreitä vain.
-
Mukava ketju tämä! :)
Nyhtökaurasta tai härkiksestä ei valitettavasti kokemuksia.
Muuton tohinassa (4v. sitten) työnsin reseptikansiot varaston hyllylle. Nyt ne kaivoin esiin. Kylmän rauhallisesti poistin kaikki reseptit, joita en ole kokeillut. Löytyi mukavia, unohtuneita juttuja. Kuten:
Annikin marjapiiras:
1 muna
3 dl sokeria
3,5 dl kermamaitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
100 gr voita
Sekoita sokeri ja muna, lisää maito, vehnäjauhot, leivinjauhe, viimeksi voi. Levitä taikina leivinpaperille uunipannulle. Päälle marjoja ( mansikka, mustikka, vadelma, punaherukka ) fiiliksen mukaan. Paista 30 min. 200 asteessa.
Äyriäispaistos:
Kaaviloi uunipannulle 500 gr voitaikina (käytän valmista). Nosta reunat kunnolla. Täytteeksi 2 tlk lohisäilykettä, 200 gr katkarapuja, tölkki simpukoita, päälle runsaasti purjoa ja tilliä. Munamaito: 1 tlk kermaviiliä, 2dl maitoa, 4 kananmunaa, suolaa ja pippuria. Kaiken huipuksi juustoraastetta. Paista 225 asteen lämmössä 30 min.
-
Minä nyhtökauraa ostin, oli aika arvokastakin. Mikäs siinä, kauralle se minun mielestäni maistui.
Joku voi tykätäkin semmosesta että on ihan sama mitä suuhunsa laittaa.
Minulle syömistapahtuman pitää olla nautinnollinen, ruoasta pitää nauttia kaikilla aisteilla, voipi se olla sitten vaikka kaurapuuroa tai "läskisoosia".
Eli sillä kokemuksella en tokikaan osta mitään härkistä.
Huomenna teen vanhan kunnon reseptin mukaan kaalikääryleet.
-
Justiina miettii nyhtökauraa.Minulle sitä toivat lomalaiset joille ei liha kelpaa.Kaalikääryleitä tein varhaiskaalista ja jauhelihan sillä korvasin.Saman asian voi ajaa soijarouheellakin.Samaa mieltä olen kuin Viola,mautonta se on mutta eikös sen tarkoitus olekin vähän jarruttaa lihan tuotantoa.Härkäpapu on satoisa viljeltävä eikä rasita luontoa niinkuin lihan tuotanto.
-
Miksi lihan tuotantoa pitää jarruttaa?
Ja miksi se rasittaa luontoa?
Kyselee nimimerkki tietämätön.
-
Miksi lihan tuotantoa pitää jarruttaa?
Ja miksi se rasittaa luontoa?
Kyselee nimimerkki tietämätön.
Hih, olet varmasti tietoinen lihantuotantoa koskevasta keskustelusta. En nyt ehdi filosofoimaan enempää enkä kertomaan omasta kasvissyönnistäni tai pyrkimyksestä siihen. Olen oikeasti sekasyöjä, mutta liha ei ole minulle välttämätöntä, jos proteiinit saa muualta.
Tässä yksi linkki aiheeseen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/06/pitaako-liha-poistaa-lautaselta
-
Kiitos Justiina valaisevasta linkistä.
Se se on vaan niin että minua ei kauheesti liikuta nuo tieteelliset faktat.
Fakta on vaan se että se aika mikä minulla on jäljellä niin yritän elää sen mukavasti, liiemmin murehtimatta maailman menoa.
-
Kokeilkaapa muikkupizzaa. Tein sitä pari viikkoa sitten ja hyvää oli.
Pizzapohjaan laitoin runsaasti öljyä ja luomutomaattikeittojauhopussin sisällön(Heinolan Heilistä ostetun, Hesan reissuilla pysähdyn aina siellä, jos olen aukioloaikana liikkeellä)-
Pizzapohjalle tomaattimurskaa, seuraava kerros savustettuja, päättömiä muikkuja käsin pilkottuna. Sitten punasipulimurskaa, valkosipulia, yksi aurajuustopaketti murutettuna, tomaattia siivutettuna ja vielä päälle emmentaljuustoraastetta.
Hyvää oli.
Kokeilkaa hyvän juoman kanssa.
Jälkiruokana tarjosin ruisjauhoihin tehtyä puolukkapuuroa ja hyvää oli sekin.
-
Ruispuolukkapuuro...mikäs sen parempaa olisikaan, kun vaan malttaa hauduttaa pitkään.
-
Vieläkin pistää miettimään...tuo lihantuotannon rasitus ja hiilijalanjälki.
Karjankasvatus on viljelijän elinkeino, ralliautoilun aiheuttamaa hiilijalanjälkeä tai rasitusta luonnolle en ole nähnyt missään. Se hyväksytään ja kuitenkin se on mielestäni harrastusta.
Tämä vaan taas minun mielipide.
-
Formulat ja ralliautoilu sekä muutkin moottoroidut kilpailut ovat minunkin mielestäni turhaa luonnonvarojen käyttöä.
Lihantuotanto on sitten toinen juttu. Suomessa tuotanto on melko pienimuotoista verrattuna vaikka Etelä- ja Pohjois-Amerikan karjankasvatukseen. Varsinkin USA:ssa syödään lihaa paljon, syöpälääkärien mielestä liian paljon.
Tänään juuri luin lehdestä, että Suomessakin on lihankulutus kasvanut henkilöä kohti. Nyt se on 79 kg vuodessa. Uskomaton määrä kun ajatellaan etteivät kaikki ihmiset syö lihaa lainkaan. Kerran ajattelin laskea kuinka paljon meille ostetaan lihaa kuukaudessa, mutta sitten unohdin kesken kaiken koko jutun.
Nyt vietetään "Lihatonta lokakuuta". Taidanpa kirjata lihaostokset päiväkirjaan ja katsoa millainen köntti siitä kertyy. Sen tiedän, ettei meidän kaksihenkinen suurperhe syö lähellekään keskivertosuomalaisen lihamäärää vuodessa.
Tänään laitoin peruna-jauhelihalaatikkoa uunissa, lihaa siihen tuli 400 g. Laatikosta syömme kolme kertaa, eli tulee kuusi annosta. Tietysti päivän proteiinitarve ei tyydyty tällä määrällä, mutta tokihan muutakin syömme. Vanhukset tarvitsevat ohjeen mukaan noin 1,5 g proteiinia painokiloa kohti. Siihen pyrin. (olenko mielestänne ruokanatsi? ;D - syntyyköhän tähän virnistävä hymiö)
Ruuasta ja sen tuotannosta ja tuotannon ongelmista riittäisi tarinaa täksi illaksi, mutta jokainen tulkoon autuaaksi omilla tavoillaan! 8)
-
Jospa vaikka päivitän tämän pari kuukautta vanhan sivun.
Ensin vaikka vähän noihin rallimiehiin. Ilolla hyväksyn tämän vähän savoakin liippaavan Nico Rosbergin päätöksen.Suuri ja haastava haave on toteutunut.
Nyt voi vielä muutakin yrittää kun säilyi tervennä.
Mutta nyt niihin joulun valmisteluihin.Taatelikakun kyllä leivoin mutta eipä siitä enää jouluna ole iloa ..kun on mennyt jo parempiin suihin..
Jokavuotisen hedelmäkakun nyt olen päättänyt unohtaa ja leivon tuon Saksalaisen Stollenin,hedelmäisen joulupullan. Olkoon vaikka Rosbergien kunniaksi nyt näin.
Mutta lipeäkalaa laitan kyllä jo Itsenäisyys päivänä. Kerroin jo lähellä asuvalle tyttärelleni että tulevat sitten syömään.
Kauniita pakkaspäiviä vain toivottelen teille kaikille.
-
Joululeivonta on suunnitteilla. Ehkä leivon, ehkä en. Taatelikakkua olen yleensä tehnyt, torttuja en enää leivo, pipareita olen yleensä tehnyt puoli annosta.
Lauantaina leivoin perinteistä piimäkakkua päiväkahvien seuralaiseksi. Piimäkakku on laiskalle leipojalle (minä) helppo eikä siihen tarvitse laittaa paljoa rasvaa, desi öljyä riittää.
Tyttäreltä sain hyvän ohjeen banaanikakkuun. Se on melkein terveysruokaa, kun siihenkin tulee vähemmän rasvaa ja siihen käytetään mysliä tai granolaa ja osaksi täysjyvävehnää. Jossakin arkistossa ohje on. Etsin, jos löytyy siirrän sen tänne.
Granola-banaanikakku
100 g voita tai margariinia sulatettuna
3 kypsää banaania
1½ dl fariinisokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl granolaa tai mysliä
2 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
Pinnalle 1 banaani ja 1 dl granolaa/mysliä
- Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka (1½ l).
- Sulata rasva.
- Soseuta banaanit.
- Sekoita soseen joukkoon jäähtynyt rasvasula, sokeri ja muna.
- Yhdistä kuivat aineet soseen kanssa taikinaksi -> vuokaan.
- Viipaloi banaani päälle, ripottele mysli päällimmäiseksi.
- Paista 175° / 50 - 55 min.
***********
Löytyi ja tod.näk. siirtyi.
-
Heips ystävät!
Tulin taas kerran hakemaan täältä jotain reseptiä ja innostuin lukemaan koko ketjun.
Oi voi, ikävä tuli niitä vanhoja hyviä aikoja kun foorumi oli ahkerassa käytössä - kiva oli tätäkin ketjua lukea, kyllä silloin on näppylät laulaneet.
Käyn aina silloin tällöin kurkkaamassa ja lukemassa, mutta valitettavan hiljaista on.
No eipä mulla olisi varaa siihen asiaan puuttua kun en ole aikoihin mitään sepustellut.
En tiedä miksi joskus vain kaikki lopahti, tuntui että ei ollut mitään kirjoittamista. Masennustako lie? :(
Nyt kai pitäisi piristäytyä - talvi tekee lähtöä ja kevät tulee. Tänäänkin on ollut mitä hienoin päivä, valitettavasti vain ulkoilu odottaa kohdallani pyöräilykautta, kävely kun ei mun selälleni sovi.
Sen verran voin kehaista, että viime kesänä pyöräilin 2800 km:ä - en siis vallan ole masenuksen vallassa rypenyt. ;)
Hyvää kevään odotusta teille vanhat nettiystävät ja erikoisterkut Justiinalle!
Koitetaan pärjätä!
t.Hemuli.
-
Heipä hei!
Kiva nähdä Hemulin kirjoitus täällä, ja kiitos terveisistä. Olen usein pähkäillyt kuulumisiasi. Hiljennyt on keskustelu, loppunsa edelläkö... Ei minullekaan kerry maininnan arvoista sanottavaa. Päivät täyttyvät kotiaskareista entistä enemmän, kun olen nyt melkein omaishoitaja virallisia papereita vailla tosin. Muutenkin lähipiiriä on kohdannut sairauksien kirjo, oma kuntokin on mitä on. Että masennuksen oireita on täälläkin ilmassa.
Hemulille on kertynyt komeasti pyöräilykilometrejä viime kesänä. Meillä pyöräillään kuntopyörän selässä. Maantie oli kesällä kuivaan aikaan pölyinen, ei siellä voinut kävellä tai pyöräillä. Entisvuosina pakkasimme pyörät pakettiautoon ja ajoimme metsäautotielle tai päällystetyille teille, mutta nyt ei ole pakettiautoa eikä pyöräilykaveri ajaa enää kaksipyöräisellä. :-\
Ruokaa pitää laittaa. Joskus tympii jatkuva miettiminen kaloreiden määrästä, terveellisyydestä ja proteiinin saannista. Onneksi kumppanille kelpaa kaikki.
Viimeksi eilen tein Yhteishyvän ohjeella bataatti-jauhelihalaatikkoa. Vai paistosko tai vuokako se nyt oli? Kuulemma hyvää oli PP:nkin mielestä!
Laitoin lehden sovelluksen puhelimeen ja sieltä joskus katselen vinkkejä. Samoin K-kauppa tarjoilee reseptejään puhelimeen. Noissa kauppojen ohjeissa vain on hurja määrä erilaisia ainesosia, mutta ainahan voi oikaista. ;)
Sellaista vanhustyön arkea elellään. Luen edelleen paljon, se on pakoa todellisuudesta. Onneksi on kirjoja. Oman kirjaston hävitin viime kesänä hyvin vähiin, se oli ikävä työ, mutta joskus pitää aloittaa kuolinsiivous.
Mitähän Anniliisan ja Pumpulin keittiöön kuuluu? Entä te kaksikymmentä hiljaista vierailijaa? Tulkaa mukaan!
-
Huomenta! Pysy, Hemuli, paikalla. Joskus ajattelen, että tämä tästä vielä elpyy. :)
Pumpulin sinkkukeittiössä ei kurmeeta laiteta. Nyt kun on hiljaista talviaikaa, niin enemmän kokkailen. Ruokalistalla on ollut esim. kalakeittoa kylmäsavulohesta, broileripastaa, nyt juuri on kattilallinen suppilovahverokeittoa. Erään kerran innostuin tekemään uunipuuroa kokonaisista ohraryyneistä, eli kryyneistä, kuten Huittisissa sanotaan. Tuli hyvää! :D
Netistä bongasin kotijäätelön. 6dl vatkattua kuohukermaa, johon sekoitettiin purkki kondensoitua maitoa. Höysteissä on taivas rajana. Vuolin sekaan suklaalastuja. Koko sötkötys vuokaan, folio päälle ja pakastimeen! ;) Kondensoitu maito on melko makeeta. Seuraavaksi ajatteli höystää sitruunalla.
Ja eikun syömään! Maistuis varmaan sullekin! 8)
-
Justiina miettii miksi kukaan ei kirjoita vaikka sivuilla käyvätkin.
Minun mielestä suurin syy tähän on nämä älypuhelimet .
Puhelinta on helppo selailla ja lueskella mutta vähän hankala kirjoitella.Minäkin mietin viime yönä mikä ero on luumuilla ja kriikunoilla.Nappasin puhelimen yö-pöydältä ja asia selvisi.
Hymiöt ne nykyään on se kommunikointi väline.
Mutta minä taas nappasin Hemulin ohjeen omenapiirakkaan ja leivon sillä ohjeella mutta kokeilen luumuja omenien sijaan
.Kerron sitten mitä siitä tulee.