Sadepäivän tervehdys tännekin!
Ainulin kissat viettävät kissanpäiviä ja hyvä niin. Reissumies Riku on oppinut talon tavoille ja Caron kuono säästyy raapaisuilta.
Jäät sulavat tässä sateessa oikein mukavasti. Kunpa ei tulisikaan viime kevään toisintoa jäittenlähdön suhteen. Silloin meni moni laituri tikuiksi, meidän laituri myös. Kunhan ranta sulaa, on hauska nähdä, millaisen rakennelman pohjoistuuli toi meille. Laitoin kerran tänne yhden myrskyisen kuvan "aaltojen lahjasta", mutta itse lahja peittyi siinä roskiin ja jääsohjoon.
Kävin tänään näyttäytymässä yliopistosairaalan kirurgille. Kehui kättensä töitä ja potilaan paranemista. Pari viikkoa vaivannut kiputila parani eilen kuin tilauksesta, niinpä ravasin pitkiä käytäviä ilman apujalkoja. Jospa se taas siitä kerran. Yhdessä lääkärin kanssa sovittiin, että saan pitää vähän lomaa leikkauksista, ihan joka toinen vuosi ei ole kiva aloittaa kävelyharjoituksia.
Keväistä mieltä kaikille!
________
Palasin vielä. Piti kirjoittamani vielä tuosta Ainulin kaatumisesta. Iltapäivällä läppärin akku veti viimeisiään ja johtoa muuntajineen ei ollut missään. Piti lopettaa äkkiä. (Kunhan omat kehuni ehdin kirjoittaa, niinpä niin.
)
On tosiaan onni onnettomuudessa, ettet kaatuessa saanut käsiä eteen. Entisen työtoverin ranne murtui vastaavassa tilanteessa. Siitä ei tullut enää kunnollista kättä kipsauksenkaan jälkeen. Jospa enää tänä keväänä ei tulisi luunmurskauskelejä.