Justiina, hauskat lainauksesi on Erkki Tantun sanaparsikuvia kirjastaan "Hyvä mieli kuin harakalla".
Lisäänpä muutaman:
Vaatik frouva tappama ja? sano Mataluat, ko märäntynny hauve myi. (Varsinais-suomi). Tyylikäs sulkahattuinen rouva ostoksilla.
Ei oo vatupassis, sanoo isäntä, kun rakennusmestari tiällä meni. (Etelä-Pohjanmaa).
Toivoss elämme ja aikatam viätämme, sano vanhapiika kissalles. (Varsinais-Suomi).
Kirjassa yli 80 sivua hauskoja sutkautuksia.
Viidellä eurolla ko. kirjan löysin kirpparilta. Samalla reissulla löysin Selma Lagerlöfin romaanin "Suotorpan tyttö", neljäs painos vuodelta 1920. Kirjan "esipuheessa" Juhani Aho kiittää ystäväänsä Herra Werner Söderströmiä siitä, että tämä on ryhtynyt suomentamaan SelmaLagerlöfin teoksia.
Samalla sain myös Ilmari Kiannon teoksen "Vanha pappila", vuodelta 1922 ja Aapelin "Meidän herramme muurahaisia".
Minun on aivan pakko lainata Aapelin alkua pakinasta "Neiti Koskinen, lehtienmyyjä":
"Melkein viisikolmatta vuotta olen nyt yhtä kyytiä istunut torinkulmassa näitä lehtiä myymässä, niin että olen minä nähnyt maailmaa.
Talvella ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä. He kysyvät kaikki, eikö minun tule kylmä siinä istuessani, viimassa, tuiskussa ja pakkasessa. Totta herrantähden minun on kylmä siinä istuessani, vaikka olenkin vuorannut itseni ylt`ympäriinsä sanomalehdillä, niin että pahimmilla säillä olen kaulasta polvitaipeisiin asti yhtä julkista sanaa. Mutta ei passaa sanoa palelevansa. Yleisö arvelee muuten, että sen pitäisi osoittaa sääliä, eikä kukaan osta lehtiä monta kertaa säälistä. On se niin, juu.
Hyvin harva tietää, että olen neiti. Koska olen tällainen aika paksu ja punakka, minua on nimitetty rouvaksi. Minun puolestani saavat sanoa miksi hyvänsä, näin liike-elämässä ei sovi olla kovin tarkka. Joskus olen harmitellut, etten ole kauniimpi, kauppa ehkä kävisi paremmin. Vaikka en sentään tiedä, paljon on rouviakin asiakkaina. Poskieni pienet verisuonet ovat katkeilleet ja tekevät minusta juopon näköisen. Olen iloinen, että huomasin sen vasta nyt kuusikymmenvuotiaana. Mitä minä mokomasta, katson vain harvemmin peiliin. Jne. jne."
Monta hauskaa hetkeä saan Aapelin pakinoiden myötä elää. Ovat niin elävästä elämästä.
Hesassa oli vielä 70-luvun alkaessa, jolloin sinne menin, lehtimummoja monen monessa kadun kulmassa ja raitiovaunuissa oli rahastajatkin ja Elannon tavaratalossa ja Stockalla hissitytötkin valkoiset hansikkaat kädessään. Että kyllä meitä palveltiin!