Golden Age Foorumi

Kas kummaa, kun löysin edes yhden ketjun jossa kirjoitettiin omista vaivoista ja pilleripurkeista, siis en ole yksin kolotuksineni. Yli kaksi vuotta ollut tämä ketju käyttämättä johon kirjoittelen nyt omia tuntemuksiani.

Nämä pimeät vuodenajat ovat myrkkyä niin fysikalle kuin psyykkeellekin, kun ei aurinko porota eikä kuukaan kumota  paksun pilviverhon takaa, niin revi siinä sitten iloa puseroon.
Pakko repiä kuitenkin itsensä sieltä suon syövereistä vaikka väkisin keinolla millä hyvänsä ylös. Siispä joskus lakkaan vaikka varpaankynteni saadakseni uutta vaihtelua arkipäivääni , tai teen pikku ostoksen tasokkaasta postimyynti luettelosta, sillä kauppojen sovituskopit eivät ole suosikkejani ….vaan päinvastoin ahtaita hikipömpeleitä.

No niin, ja pilleripurkeissa piisaa viittä sorttia ja ravintolisänä ainoastaan 20 mg D-vitamiinia sillä Marevan lääkkeen kanssa on oltava varovainen kaikenlaisten luonnonlääkkeiden kanssa.
Koska olen syöppö, niin pyrin valmistamaan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa joista irtoaa tarvitsemat hiven-ja vitamiinit , ja jäähän siitä osa vyötäröllekin.
Jatkan ehkä tätä “itkuvirttä” joskus toiste.

Voi sitä naurun määrää, jonka aiheutti eilen illalla Areenassa katsomani   “Taksissa “ jakson ensimmäinen … ruotsalainen  15 minuutin kestävä komedia.
Siinä tuli kerralla koko vuoden naurut , siinä silmätkin puhdistuivat veden valuessa silmistä.
Kiitos Justiinalle vihjeestä !

Koukutuksia on  elämän varrella ollut jos monen sorttista, mutta tv on tuottanut kohdallani niitä eniten . Sarjoja tulee ja menee kuin asemalla junia, tai joillakin rakkauden kohteita.
Peyton Place oli ensimmäinen koukuttava sarja jota oli pakko saada seurata vuodesta toiseen. Vuodesta 1964-1969 välillä oli yleinen puheenaihe sarjan tapahtumien arvostelu.
Mutta, palatkaamme nykyisyyteen.
Poikani perhe on koukuttunut täysin 5-kanavan Solsidaniin, ja koska sen kanavan tuotanto on ollut täysin minulle vierasta, niin aloinpa tutustumaan “tuotteeseen”.

Ja voih ja aih, heti ensimmäisestä jaksosta minua vietiin kuin pässiä narussa.
Nyt sunnuntaisin klo 21.00  on kohteeni ruudussa, tai sitten 21 minuuttia Areenassa.
Seuraavassa keskustelua sarjasta YLEn puheessa .
http://areena.yle.fi/1-1732254

Anniliisa sai aamuni alkamaan hymyllä lukiessani hänen lapsenlapsensa kalansaaliin punnitustapahtumaa, sillä ahven suureni kerralla parisataa grammaa.


Samalla selveni nollien olevan punnuksen puolella.
Joskus sen ilon ja tyytyväisyyden onnistuu saamaan elämän pienistä probleeman ratkaisuista !

Pientä veromietiskelyä!
Veron määrää ja prosentteja kertoessamme unohdamme ne jokapäiväiset välilliset verot jotka ALVin muodossa päivittäin pulitamme yhteiskuntamme hyväksi.

Vilkaisinpa eilistä kauppalaskuani 19,98 euroa, jossa oli eriteltynä 24 ja 14 %  ALV verot yhteensä 2,92 €.
Karkkipussi ja siideri kai kuuluivat siihen korkeimman veroluokan kastiin 
Auton renkaiden vaihtoon alvia  valtiolle 7,74 euroa.

Saankin pikkupuuhastelua joulukuun ajaksi pitämällä kirjaa jokaisesta ostoksen alvin määrästä, sähkölaskustahan kertyy mojova summa  sekä auton käytöstä.

Tietohan ei ole pahasta !

Pankkiasioista toteaisin, että DB ja Nord.. ainakin ovat olleet täälläpäin "edelläkävijöitä" siinä, että raha tiskiltä pois.  Ei voi tallettaakaan, vaikka olisi hyväkin selitys, mistä raha on peräisin.  Kassapalveluita ei ole kumpaankaan suuntaan.  DB:llä on hieman vaihtoehtoa rahan saamiseen, siis kun etukäteen tilaa pankkiin itselleen rahapussukan, niin sen voi noutaa ehkä noin viikon jälkeen tilauksesta.  Vaivalloista on.  Lattian liastuttajat ovat heikoilla.

Niinpä ovat ajat muuttuneet, siinä missä ennen pankinjohtaja  toivotti asiakkaan tervetulleeksi  tallettamaan tilipussinsa sisältöä, niin nyt tuntee itsensä suorastaan pahantekijäksi ja epäilyksen alaiseksi jos sattuisi rahaa olevan jota tilillensä laittaisi.
Kengät pitäisi olla puhtoiset ettei soraa kantaisi lattialle, sillä kai niille siivojillekin on lähtöpassit annettu.
Anteeksi, olin hiven ilkeä, mutta harmittaa ainainen pankkimaksujen nousu ja veropakolaisuus

Olen harmistunut useiden tuttavapiiriini kuuluvien ikäihmisten haluttomuuden tietotekniikan käyttämiseen.
Lieneekö kysymyksessä laiskuutta uuden oppimiseen  vai onko  elämässä ollut sisältöä liiaksikin täyttäen “kovalevyn” reunoja myöten ?
Rahasta ei kuitenkaan heidän kohdallaan ole puutetta eikä aivojen toimimattomuudesta , vai eivätkö he ole elämälle uteliaita saadakseen uutta tietoa ja vaihtelua päiviinsä. Monia turhia askeleita säästyy, ja oman kunnon sekä terveyden huolto helpottuu tietokoneen avulla…sosiaalisia kanssakäymisiä unohtamatta.

Olisihan kiva lähettää matkojen päähän yksin asuvalle ystävälle valokuva hänen kännykkäänsä tai t-koneelleen, mutta hän sanoo pärjäävänsä ikivanhalla nokialaisellaan.
Kai se niin on, että sitä mitä ei ole, niin sitä ei osaa vaatia ja kaivata!
Auta armias, jos tietokone on toimintakelvoton, niin tuntee itsensä aivan puolinaiseksi,,,onneksi nykyisin “älypuhelin” paikkaisi hiven tilannetta sellaisen sattuessa, ja ainahan sitä sattuu.