-Satu jatkuu.. Hetken viivähdimme, ohittaessamme.
Sinun harsoröyhelöinen helmasi hipaisi verkkareitani,
hetken sain nuuskia huumaavaa ruusujen käryä", Astmani ärsyyntyi, kohtaus oli
kuitenkin ohitettavissa parilla yskäsyllä.
Kaihoisin harppauksin jatkoin laskeutumistani, ehtien rantahietikolle juuri
parahiksi, havaitakseni ruusujesi terälehtien ryöppyävän taivaalta.
-A-haa.. tulipa aikainen talvi; ajattelin ja.. heräsin.
KUUU, tuo juuston keltainen,oli luulempa ulko- kultainen.
Ja se kulta jonka kuun sillalta niin löysin mä,
ol Katinkultaa vain nimeltä.. (lainaus Helismaalta)