ÄlyVähä

[matleena]

ALAKULOTUOLIT

Ne oli aseteltu huolella mukulakiviympyrään.
Siniset alakulotuolit  suuren kivitalon eteen
mistä ne toisinaan saivat
istujia.
Nekin alakuloistujia.
Istujat olivat aina samoja
toisinaan puuttui joku joukosta
ei koskaan enää tullut istumaan
alakulotuoleille.

Niiden takana värjyi harmaa lampi
jossa ei kukaan verkkoja viritellyt
lammessa ei kala elänyt.
Tiiratkaan eivät kirkuneet.
Imuroitu, paahteella kuloutuva nurmi.

Aurinko hehkui, se vain alakuloa lisäsi
kuumeneva sininen muovi
ei siinä voinut kukaan istua.
Sateella tuoli oli märkä ja kylmä
silloinkaan eivät tulleet alakuloistujat.

Harvoin kulki joku soraisella polulla
silloin ne luulivat näkevänsä näkyjä
ei se ollut kenenkään kulkureitti.

Niillä oli vain varjonsa seurana.



matleena 2015

[Anniliisa]

Nyt on Matleena kadonnut.Kivannäköisen tuoliryhmän on laittanut kiveykselle.
Tämä meidän pieni piiri siihen taitais melkein mahtua istuskelemään.
Minun periaate on että ystävää..tai kaveria..ei jätetä.

Kyllä oli muuten eilen ainakin Kallavedellä mahtavat laineet.Nyt kesä joutuu taistelemaan tosissaan.
Pari viikkoa ja alkaa taas yöt pimenemään.Jospa edes saatais kesäisiä päiviä Jussin juhliin..

[matleena]

SINUN RUUSUSI

Kauniistii ne kukkivat
joka ainoana kesänä kun asuimme talossa
vaaleanpunaisin, herkin kukin.
Kesätuuli hulmutti ikkunaverhoa
kesäöinä  asetimme istuimet ikkunan eteen.
huumaava tuoksu täytti huoneen.
Ykinäinen  tähti tuikutti
yönlinnun laulu soi hiljaa.

Sinua ei ollut enää.
Ruusut eivät nousseet keväällä.
Ne seurasivat sinua.
Minun muistoni katosivat
Minä muutin pois
muistottomasta talosta.

Kesäpäivänä kuljin ohi talon
näin
ruusut olivat palanneet
ne kukkivat entistä kauniimmin.
Minä muutin taloon
sinun ruusujesi taloon.

Nyt minulla on muistot.



matleena 2015





.

[matleena]

LUPIININIITTY

Kesäistä polkua
käsi kädessä astelimme
Ei ollut matkalla määrää, ei kiirettä lain.
Aurinko, serkkunsa päivänkakkarat
polun varrella hymysi.

Viritti libretton lintunen pieni
sirkat siritti.
Korvasienikin ruttuinen, keväältä jäänyt
meitä tervehti.

Se aukeni eteemme yllättäin
lupiininiitty sininen.
Sen sini  häikäisi
se jatkui silmänkantamattomiin.
Me vaiti katselimme.

Sinä katsoit minua hämmästyen :
" Minä kuulen niiden kuiskaavan
pois on meidän mentävä.
Niitty noitien on  leikkikenttä.

Me varoen poistuimme
Emme taaksemme katsoneet.

Niityltä kuului hetkisen
nauru hiljainen.




matleena2015

 



 

[matleena]

LUOJAN PIENI

Yksi Luojan pienimmistä
pikkuinen  olen varpunen
Oksalla istun ja ihmettelen
niittyä suurta, kummallista.

Mitä on nuo siniset kellot
jotka vienosti tuulessa helisee
Mitä on nuo pyöreät auringot
jotka pilviä tavoittelee.
Mitä ihmettä voi nuo pienet,
punaiset olla
kun lintuset niitä kanniskelee.

Mitä lie ovat pehmeät hattarat
jotka taivaalla purjehtii.
Mikä niityn  reunassa lirisee
kuin harppu soittelee.

Jostain kuuluu sirkutus
näy ei sirkuttajaa.

Niin paljon ihmettä, opittavaa
on minulla, Luojan pikkuisella.



matleena 2015
,

[matleena]

KESÄHARMI

Oli aitan harmaille portaille
kukat niityn joutuneet.
Purkissa pienessä harmissaan
toisilleen haasteli :

" Meidät se laholle  portaalle
käsi pienen poimijan asetteli.
Ei huolittu salin pellavaliinalle
ei pitsillinalle pianon.

Kauniimmin päivä kuitenkin
meille aitanportaille paistaa.
Tuulet hyväilee hellemmin
jossain portaiden raossa
leppäkerttukin  lymyilee.
Muurahainenkin ahertaa
taakkaa suurta kantaa.

Mkä on meidän ollessa
on meillä kesä.
Koivupuussa oksalla
on peipolla pikkuinen pesä."

Ne jatkoivat hymyilyään
lämmössä aurinkokesän.



matleena2015






 

[matleena]

NIITYN SHAKKIKUNINGAS

Oli niitylle kesäksi muuttanut
shakkikuningas.
Oli perinjuurin kyllästynyt
laudalla lojumaan.

Oli koko talvi sitä eestaas
siirrelty kuin pelinappulaa
Mikä se olikin oikeasti
sitä se ei myöntänyt
sehän oli kuningas.

Kun koitti kevät  hiljeni
pelilaudalla elämä.
Kun pelurit kaikki lomille lähti
se valtansa menetti.
Ei uhannet kuningattaret
ei tornitkaan kaatuneet.

Sekin päätti niitylle muuttaa
siellä kaikki niiali.
Niin  kuningas kuvitteli
ei tiennyt
tuuli kukkia heilutteli.
Kun helisi kissankello
pelikelloksi sitä luuli.

Se hyvillä mielin  nukahti
oli erän taas voittanut.
Tietysti se  niin luuli
sehän oli

shakkikuningas.




matleena2015

[matleena]

Hyvää Juhannusta.

[matleena]

Niin sitä entiseen aikaan lähdettiin lähiölokerosta matkantekoon mummolaan. juhannuksen viettoon. Pakattiin pakaasit.
Poika, Haukku, Rottavaari MiuMing, Matleena.  Enoveikon uudella autolla. Päätettiin lähteä jo torstaina, ei perjantaina. aattona jottei olisi ruuhkaa.
Ahdasta oli pienessä autossa.

Poika valitti uusien jameksien ryppääntyvän. Poika vaiennettiin. Heti.
Vihoviimeistä oli matkanteko. Toisetkin matkustavaiset olivat keksineet tämän nerokkaan torstaimatkustustavan. Madella, lojua valtatien mittaamattomassa autojonossa, joka hitaasti, hitaasti eteni jokainen kohti hyvin kaukaista, nyt pakolla saavutettavaa, määränpäätä. Vaikka menisi viikko. Taisi mennäkin, ainakin siltä tuntui. Jos baariin, huoltisikalle poikkesit sait odottaa parisen tuntia jotta matelemaan sekaan taasen pääsit väkipakolla änkeämään. Torvet soivat, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntu. Vilahteli keskisormikin. Vilautteli Enoveikka takaisin.
Enoveikka lateli sanoja jotka huomattavasti rikastuttivat Pojan sanavarastoa.
 
Pojalla oli jännityksestä jatkuva pissahätä. Samoin Haukulla. Pysähtele siinä sitten, säntäile pitkin tienvarsia suojaisaa paikkaa etsimässä. Kaatosateessa just silloin paikalle osuneessa.
Lisäksi oli kuuma. Vallan erinomaisen kuuma. Jos pidit ikkunaa auki autossa, sai Poika kipiän pään siinä kun muutkin Tulvahtelivat edellä ajavien pakokaasut akkunasta sisätiloihin.
Siis akkuna kiinni ja läkähtymispisteeseen. Virtasi hiki. Virtasi jahvapullo pari kertaa syliin. Lisäksi oli huoltamolla tullut kyytiin ylimääräinen matkustaja joka ilmoitti olemassaolostaan vasta hyvässä matkavauhdissa. Ampiainen. Pientareelle vaan. Yleinen taisto salamatkaajan poistamiseksi. Onnistui. Uusi odottelu autojonoon pääsemiseksi. Taas karttui Pojan sanavarasto.
 
Lisäriesana, mikäli sattui Haukku vainun saamaan toisesta omaan mummolaansa ilmeisesti myöskin matkaavasta haukusta, alkoi armoton rähäkkä. Niinkuin toinen koiruus olisi omaa autopiiliä just valtaamassa. Ja Haukun mummolaa. Ja tätäkin vihoviimeisen usein sattui. Kaikki kaupungin koirat olivat reissussa. Yhtaikaa.
Vaan matkasta selvittiin. Oli näet pakko. Siinä moneen kertaan hihat paloivat. Roppaimet romahtivat.
 
Oli vihdoin vastassa ihana mummola. Voi alkaa ihana juhannusjuhla.
Hengissä.

matleena
 

[matleena]

  Taikoiha o tehty aikojen alust...Aikoje alus sattu tääkii ...Juhannusko ko sattu nyt olemaa. Ei olt Hukkast viel maisemis.

Oli nyt se Juhannus. Aatto. Taiat , loitsut elävät hurjaa buumia. Hiukan on mummolta perittyä muinaista pakanauskoa Juulillakin. Yrittää vähätellä mutta siellä se sielun pohjilla lymyilee.
Sai Matleena  päähänsä jotta nyt viimeistään pitää noudattaman näitä vanhakansan juhannustaikoja ja kopeleita. Jos aikoo vielä yljän saada. Niitä konstaja, jotka varmoiksi ja vedenpitäviksi on todetut. Mikäs siiinä. Jalka oli mikä oli vaan Enoveikan reinot mahtuivat.

Ensinnä suunnisti tätä taikamenoissa erittäin tärkeää vesi-ilmiötä, lähdettä metsiköstä haeskelemaan. Jonka vanhakansa esitti varmana tietona korvessa olevan. Ei ennen ollut  Matleena tätä luonnoilmiöitä havainnut lähistöllä. Vaikka oli ikänsä asunut. Ei havainnut nytkään. Päätteli mielessään jotta saa tiheän kuusikon lävitse virtaava valtaoja nyt lähteen virkaa toimittaa.

Sinnepä sitten Juhannusehtoona könysi. Puoliyötä kyhnäsi ojan reunalla itikoiden, pahasisuisten, näin keskikesälla, kupattavana. Valtaojaa tiiraili. Eipä näkynyt ylkää, ei. Senijaan näkyi runsaasti rupisammakoita. Näitä ei kuitenkaan erityisemmin tehnyt mieli pussailla edes sen yljäksi muuttumisen toivossa.
Kyllääntyi, palelikin, päätti yljän ilmestyspaikalta kotiin naapurin heinäpellon kautta , kukkaisten toivossa suunnistaa. Oli reinot likomärät, ojasta vettä hörppäsi. Pääsi naapurin pellon laitaan, alkoi erilaisia kukkaisia etsiskelemään. Vähän väilä oli liukastua lehmien liukumiinoihin. Kerran taisi lentääkin rähmälleen. Se mitään haitannut. Ylkä oli löydyttävä. Viis kasoista. Märistä reinoista. Kunnon  ylkäuneen tarvittiin kukat seitsemää sorttia tyynyn alle. Ne hakisi vaikka kiven silmästä.

Päätti samantien tärkeän taian, heinikossa ilkosillaankieriskelyrituualin suorittaa. Ei ehtinyt kuin alkuun, kuului pentareelta rykäisy. Naapurin peräkammaripoikamiesisäntähän se siinä ryiskeli. Melkein Matleenan hameenhelmoille. Hetken kuvitteli Matleena yljän jo viimein ilmestyneen.
Vaan ei kauan kuvitellut.
Oli vihainen ja kiukkuinen tämä ylkämieheksi kuviteltu isäntä. Komensi karjuen Matleenan siinä silmänräpäyksessä kokoamaan hynttyynsä ja poistumaan lanaamasta hienojen, jalosukuisten pihvi-elikoitten eväksiä.
Sai Matleena jalat alleen. Kukkaiset sentään mukaansa ehti siepata. Kun kotiin pääsi, suolasilakoita kurkkunsa kymmenkunta nakkeli. Niitä ahtamalla näki yljän. Kuulemma. Se ylkä sitten hakee morsiolle vettä.

Heräsi yöllä kaameaan janoon. Itse oli kraanalle suunnattava. Ei näkynyt yhtään ylkää.

Aamusella totesi Matleena  allergiansa johtuen kukkaisista , ties mitä olivat, puhjenneen. Kukkaiset tyynyt alla tuhanneksi muruseksi liittaantuneet.
Silmät, allergiasta johtuen, turposivat niin ettei ylkää olisi nyt tunnistaisikaan. Vaikka vieressä seisoisi. Hyvä kun yleensä mitään näki. Lisäksi huomasi saaneensa  flunssan valtaojan vieressä päivystyksestä. Kieriskelyrituaalista.
Ei ollut näkynyt ylkää, ei vilaustakaan, kummassakaan paikassa. Flunssainen, allergiaansa aivasteleva, silmät melkein umpimuurautuneena päätti Matleena mielessään jotta oli viimein kerta kun ylkiä näköpiirinsä Juhannuksena tai muunakaan öinä kaihoilisi.
Lisäksi nosti Enoveikka hirveän metelin lantaantuneista, läpimäristä reinoista.

Matleena  salli  yljille tästälähtien Juhannusrauhan.

Matleena

[matleena]

Se nyt se suuri juhla. Keskikesän juhla. Tapoja on viettää mitä monimuotoisempia. Moni juudas matkustaa ulkomaille , aurinkorannoille. On kuulemma aina aurinkoa. Paitsi yöllä. Sen kuulemma  korvaa komea kuutamo.
.

.
Tästä me Hukkasen kanssa haaveiltiin Keskikesän yötön yö, aurinkoa ihailemaan. Me kaksi,  nokipannu. Ihana, kuulas keskikesän yö. Maahisten tanssi,  peikot soittavat luuttua. Vain meille. Metsä huokailee, kaislat kuiskivat. Vain meille. Meri tyyni. Vain meille.
Kesä, juhannus tuntui iholla. Vain meidän. Niinhän sitä kuviteltiin.
.

.
Tähän me Hukkasen kanssa päädyttiin. Tuijottämään kokkoa kahdensadan muun tuijottajan kanssa . Vesisateeseen. Ei meinannut syttyä, kokko. Eikä sitten syttynytkään, kaatosateessa. Kunhan kärysi ja savutti. Nokesi pyhäpalttoot. Kylmä oli ettei pystynyt kunnolla laulamaan sitä hämäläislaulua " On mulle Suomi suloisin..." Eikä huvittanut kun ei tässä ollut mitään suloista. Ainoa laulanta oli hyttysten ininä. Lukemattomien. Iholla ei tuntunut kuin kylmä sade. Sekä em. hyttyset. Keskiyön auringosta ei tietoakaan.
Päätetiin lähteä kotiin lämmittelemään. Iltakahville.
.
Juhannus on juhlittu.
.
Matleena & Hukkanen

[matleena]

MARIATULPPAANIT

Laidalla tulppaanipellon
kukki syrjäänjoutuneet.
sinipunaiset tulppaanit.
Oli vahvemmat siskot
punavärin anastaneet.

Lopun värin vei talven halla
sinipunaisina vain ne nousi.
Vierellään loisti tulipunaiset
kavalat sisaret.

Oli syrjäytetyt
hylätyt
ohi kuljettu, ylenkatsottu.
Ei kelvanneet maljakkoon
kenellekään
tulppaanipellon yksinäiset.

Onni niistä kuitenkin hohti
lahjaa yhtä ei siskoilla ollut.

Värit Neitsyt Marian viitan.



matleena2015

[matleena]

  On se niin että näissä koko kesän jatkuvissa sadeilmoissa on hyvääkin
Ajatellaas nyt vaikka seuraavia lohdukkeita.
Sataa, aina.  Ei häikäise aurinko.  Ei linnunkälkätysherätystä.  Nyt yöstä rauhoittunut  sade rummuttaa kattoon ja ikkunaan.
Aamukahvilla , kun on yöllä  nelisen kertaa herännyt ukkosen reippaaseen salamointiiin, voi yritellä tiirata köökin kkunasta, jotka ovat nyt muodikkaan juovikkaat kun jäi keväällä pesemättä, arvailla millaisin jalkumin postivankkureiden aviisin jättöpaikalle , vastapäisen talon seinälle, suunnistaisi. Avo- vai tavallisilla reinoilla. Vaiko vaaditaan ihan kumisaappaat  Ne tosin unohtu yöksi ulkorapulle. Joten niitä e lasketa. Kun on tavallisilla reinoilla aviisi noudettu voi syventyä  siihen hetkeksi kun on suunnattava taloyhtiön parkkipaikalle  autolle harrastamalla kolmiloikkaa lätäköitä kierrellen ja ylitellen ennen  työmatka-ajelua.
Iloisen raidallinen on autokin. Käyntiin lähtee kuitenkin. Työpaikan parkkipaikalle kun on silmät kiiluen pyyhkijöiden räpsinnästä läpi yrittänyt tähystää , muutaman jalankulkijan läpimäräksi  roiskuttanut, saapuu sademies tai nainen. Valtava öljyinen kuralätäkkö just oman auton parkin kohdalla. Piikkarit tai puolikengät kummasti vettä hörppii. Ja puku kastuu kun tuuli tempaisee sateenvarjon nurinniskoin eikä suostu enää varjo muotoonsa palaamaan.
Töistä kotiintullessa samanlaiset kuviot , suurinpiirtein
Mutta mikä ilo on kun ei tarvitse kastella kukkapenkkejä, ei kasvimaata. Ei ajaa, kukas nyt sateella, nurmikkoa. Ei matkustaa kesämökille. Eikä mihinkään muuaallekaan. Lapset ei suostu. Ei tarvitse rouvaväen kuivata pyykkiä ulkona, ei tampata mattoja.  Ei mennä mattopyykillekään.
Saa koko perhe  suihkun oikein sadevedellä kun patiolle asettuu seisoksimaan. Samoin perheen koira. Kissa ei suostu.
Illalla on suuri ilo kun ei lähdetä lenkille. Ei vaimokaan. Sataa edelleen kaatamalla. Voi käpertyä kirja kourassa sohvannurkkaan tai tuijottaa telkkua. Niitä ainaisia uusintoja .
Nekin sateen kodikkaasti ropistessa ikkunaan tuntuvat nyt mukavilta kun vertaa hikipäässä lenklllä juoksemiseen. Nyt vesipäässä. Vaikka vettä se on hikikin. Ei ihan niin runsaasti kuitenkaan lenkkeiljä  hikoile mitä nyt kastuisi.
Joten on tässä satamisessa iloiset puolensa.  Yksi niistä on tietenkin se ettei pala nahka eikä huusholli ulkoapäin kumpikaan.
Pisarat  iloisesti lätäkössä pompottelee.
Nautitaan.

Juuli

[matleena]

PYÖRÄ

Se oli uohdettu maissipellon laidalle
vanha, loppuunajettu, ruostunut polkupyörä.
Ei läpäissyt lamppu hämärää.
Tuulisella säällä maissin lehdet silittivät
runkoa.
Syksyisin sitä ei erottanut
Maissikin kuollutta ruskeaa.
.
Pyörä  muisti ajat jolloin  se vielä kulki
ilolla, kello mutkissa kilisten.
Muisti vuoren jyrkanteet
toimivat jarrut.
Takaistuiimella kiljuvat lapset.

Muisti iso-isän kertomaa vanhaa tarinaa
kuinka  ruokomajassa viettiin illat.
Muisti kuinka pelto oli ollut  puuvillapelto
mustat kädet poimivat valkoista puuvillaa.
Taivaalla hehkui valkoinen aurinko.

Vuosien kuluessa pyörä muuttuisi
osaksi maissipeltoa.
Se nousisi ylös vihreinä varsina
korkeina, tuulessa huojuvina.
Valkeat tähkät  tavoittelisivat pilviä.

Se näkisi auringon.


matleena2015


 

[matleena]

MUISTO

Kuljin kärrytietä aamuvarhain
olin hiljaa vuoteesta noussut
jottet sinä heräisi.
Linnut sirkuttivat,
räkätti torui.
Heinäsirkka soitteli vaikka oli pilvinen taivas.

Olin huomannut ne jo eilen.
Minä muistin.

Poimin vihreät kukat kasteiselta ojanpientareelta.
Hennot kukat varoen kotiin kannoin.
Peipon ihmetellessä.
Hiljaa maljakkoon yöpöydällesi asettelinl.
Sinä herärsit sanoit katsoen kummeksuen
.. . olet poiminut vesiheiniä.
Muistit.
Jatkoit :

"Nehän ovat morsiuskimppuni ruusujen säestäjien,
aatelisten,  vihreiden harsokukkkien pikkuserkkuja.
Silloin vuosikymmeniä sitten.
Sinä muistit."

Sinä hymyilit.



matleena 2015