Keskustelualueet > Matkailu

Seuramatkat ja kahden hengen huoneet.

(1/3) > >>

Anniliisa:
Helpoin tapa matkustella ovat nämä seuramatkat.Kaikki on valmiiksi järjestelty.
Kaukomatkat teen oman sinkkutyttäreni kanssa omatoimisina,seuramatkoille häntä ei saa kirveelläkään lähtemään.
Nämä seuramatkat ovat hyvä juttu pariskunnille kahden hengen huoneineen.
Meitä on kuitenkin monia jotka eivät voi lähteä jos puoliso on huonokuntoinen,sitten kun pystyy lähtemään onkin yksin.
Yksin matkustaen ne ovat sellaista hakuammuntaa.
Nuorempana uskalsin lähteä yksin,monta kertaa sattui huonekaveriksi nainen jonka kanssa hyvin tsynkkasi.
Kerrankin sain lapin matkalta palatessamme minua paljon vanhemman kumppani seurakseni hotellin yökerhoon Kemissä.
Hänkin halusi katsomaan kun Mamba laulaa..Paraneeko vaimo vaihtamalla...Kerran taas sattui huonekaveriksi Tupperin esittelijä,meillä meni puoli yötä niitä miettiessä .

.Kerran Ivalossa meinattiin sotkeutua kullanhuuhtojien mukana Kanadaan,silloinkin huonekaverini oli kuusikymppinen niinsanottu Äidin tyttö.Oli oma elämä jäänyt elämättä äitiään hoitaessa..

Mutta kun ihmiselle ikää karttuu ei enää jaksa näitä uusia ystävyyssuhteita,ja entiset ystävät kaatuvat hautaan. Joku voi sanoa että voihan ottaa yhden hengen huoneen.Onko sekään kovin hauskaa yksin siellä kököttää.
Parempi varmaan olla kotona ja surffailla netissä vaikka Alpeilla tai Gotlannin niityillä.



 

pumpuli:
Hyvä aloitus, Anniliisa. Täällä vain ei noita matkailijoita taida olla. Minulla sait muistot heräämään.

Nyt menee aika henkilökohtaiseksi, mutta menköön. Siitähän revitte!  ;)

Vuosikymmeniä reissasin "elämäni miehen" kanssa. Kanariansaaret, Marokko, Välimeri, Egypti, Dom Tasavalta, Barbados, Thaimaa. Muiden rynnätessä shoppailemaan ja viini- tai rommitilalle, me vedimme jalkaan lenkkitossut tai sandaalit, repun selkään. Kuljimme omia polkujamme. Useimmiten matka suuntautui hiekkarannalle ja meren äärelle.  8) 8)

Yhdeksän vuotta sitten matkakumppanini "kokosi kamppeensa, otti lemput, nosti kytkintä". Minätyttö kuin "nalli kalliolla".

Loppuelämäni ensimmäisen päivän jälkeen tein hyvän naisystäväni kanssa joitakin matkoja, mm. ihanan matkan Gardajärvelle. Koska olemme vuosikymmenten ystävät, kaikki suijui aina hienosti.

Sitten hän löysi miesystävän. Olen hänen puolestaan iloinen ja onnellinen. Mutta minä menetin matkakumppanin.

Olen ajatellut, että minun ulkomaanmatkani on tehty. Vieraiden ihmisten kumppaniksi tai yksin matkaajaksi en uskaltaudu.

Jäljellä on kuvat ja muistot.

Hemuli:
Seuramatkani rajoittuvat hyvin suppealle alueelle ja osaksi siksi, että isäntää ei saa lähtemään oikeastaan mihinkään.

Jonkinlaiselle seuramatkalle aion nyt kuitenkin lähteä, käyn kääntymässä Ruotsin puolella.
On jokasyksyinen reissu kehitysvammaisen tyttäreni kanssa.
Enää en viitsisi lähteä, mutta hänelle se on tärkeä, niinpä koitan pysyä menossa mukana.

Ja matkailu avartaa!  8)

Kettu5:
HeSa;rissa juttu,kun eläke ei riitä niin talveksi muutto Gran Canarian, minusta viisas liike.Nyt näin lämpimän kesän jälkeen kyllä kelpaa,mutta kauhulla ajattelen kun kylmää,loskaa ja pimeää.Kylmästä ja loskasta pääsee,pimeää on yöllä,mutta useinmiten ,vaikka ei olisi asutuksen valoja on tähdet sekin riittää.Kaikille ei sovi pikät reisut pois kotoa.Minulla kun ei ole sitä "kotitaloa" vaan eri kerrostalojen pihat tuttuja,on siten juureton.Kuumassa asfaltissa ei kauvan kengän jälki säily.Se kahden hengen huone,jos ei ole vakio seuraa jakamassa kustannuksia,on ne viikon-parin matkat usein noin kolmanneksen arvokkaanpi.Muuta voi se uusi tuntematon kin olla,silti reisu onnistuu.   Toivotaan lämmintä pikää syys kesää kaikille.   

Piikatyttö:
Pumpuli, kyllä meitä kaukomatkojakin tehneitä täältä löytyy muitakin, kuin sinä ja minä....

En ole koskaan matkoillani mennyt vieraan matkakumppanin kanssa yhteisasumiseen. Se on ollut minun valintani ja olisi edelleenkin, jos viitsisin reissuille lähteä. Olinpa esimerkiksi viikon mittaisilla tenniskursseilla Agadirissa, "Majorkan Son Widan laaksossa" (matkat aikanaan vain Ruotsin kautta), Kuortaneella, Pajulahdessa, Vierumäellä jne. yhden hengen huone oli pient'ä lisämaksua vastaan valintani. Olin sitten pitkin tai poikin sen pienen ajan, kun huoneessani olin, ei tarvinnut jakaa suihku- ym.vuoroja.

Toki sitten Ylläksen ja Saariselän hiihtolomaviikoilla meitä saattoi parhaimmillaan olla samassa huoneessa neljäkin, mutta olimme keskenämme jo ystävä-tasolla ja tunsimme toisemme ja toistemme tavat. Valomerkkiin saakka Ylläksen "Pirtukirkossakin" tanssittiin.

Aikaa turistikauden hiljaisena hetkenä olisi lähteä reissaamaankin, mutta ei kiinnosta. Kuinka nautin taas lauantainakin, kun saksalaiset (joukossa yksi sveitsiläinenkin poika) nuoret aamulla jättivä maalaismaisemani Suomen maaseudun  rauhallisuutta, puhdasta vettä ja luonnon kauneutta kehuen. Kahden viikon asumisensa aikana olivat ajaneet Ouluun ja sieltä vielä Rovaniemelle ja takaisin. Kolmen päivän ajomatkan olivat tehneet.

Illalla puoli kymmenen aikaan tuli moskovalaisia nuoria taas kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Halusivat kaksi venettä ja molempiin sähkökäyttöisen perämoottorimme. Erittäin innokkaita kalastajia. Yksi pojista oli jo 16 kertaa vieraillut Suomessa.

Tuntuu, että nuorrun itsekin heidät tavatessani.

Huominen (taitaa jo maanantai olla!) "kaukomatkani" on käynti Kauhavalla. Kyyjärven, Alavuden, Vimpelin ja Lappajärven kautta Kauhavalle ja osittain toista reittiä pois. Päivästä otan huvin ja hyödyn irti ja mukaani "kelpuutan" Oulusta muuttaneen ystävättären, joka ei ole koskaan Kauhavalla käynyt.

Mukavaa maanantaita kaikille.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu