Keskustelualueet > Yhteiskunta

Poistuneet esineet ja asiat .

<< < (2/18) > >>

KROPSU3:
 Niin minäkin muistan kuusen karamelli härsykkeet muksuna.
 Sota aikana kun ei ollut muuta kuin kirkasta paperia niin jotkut asian perinteen ymmärtäjät
leikkasivat Fanerista karkinmuotoisia  paloja ,jotka käärittiin sellofaniin.
  meilläkin niitä oli ,muksujen hampaanjälkiä täynnäolevia,,,
on suuri vahinko kun ne on hävitetty.

Anniliisa:
Kaipailette karkkeja joulukuuseen.Kyllä niitä löytyy myös nykyaikana.Seisoskelin iltapäivällä paikallisen K.Marketin kassajonossa.Samalla silmäilin valtavaa suklaarasia hyllyä vierelläni.Ja kas kummaa.Laatiko jossa luki..Tupakuusen karamellejä.Uteliaana menin katsomaan,olihan siellä sellaisia vajaan kymmenen sentin pituisia pötkylöitä.
Ei kovin värikkäitä eikä houkuttelevan näköisiä ja valmistusmaa Puola.

Tuli mieleen ,onko niitä edes makeistehtaita enää suomessa kun tuollaista tavaraa pitää Puolasta tuoda.

Tuolta meren takaa kyllä löytyy niitä kauniita punavalko-raidallisia koukkukeppi makeisia joulukuuseen jotka maistuvat piparmintulle.Eivät vaan säily kovin kauan kuusessa kun pikkuväki niitä koko ajan popsii jos vain silmä  välttää..

Taatto läksi,läksi innoissaan joulukuusen ,kuusen hankintaan..

Justiina:
Kuusenkarkkeja voi askarella itsekin. Ehkä ei enää täksi jouluksi, mutta  ensi vuonna joulu on taas.
Ei tarvita kummoisia tarvikkeita ja vot - entisajan nostalginen koriste on valmis. Toteutettu on!

Minulle tuli mieleen ikkunan tuplat. Onkohan sana tuttu?
Katsoin muutama viikko sitten Strömsötä ja siellä kunnostettiin "tuplaikkunoita". Ne tiivistettiin ja kiinnitettiin lopuksi ikkunaliimapaperilla kuten meilläkin tehtiin  kaksinkertaisten ikkunoitten aikaan.
Ikkunoiden väliin ei Strömsössä laitettu mitään kosteutta imevää kuten minun lapsuudessani oli tapana. Muistatteko kuivan poronjäkälän, kuivakukat, avatut tulitikkulaatikot tai rikkihappoa sisältävät juomalasit ikkunoiden välissä? Kaikkia noita saattoi nähdä. Minusta sievimmiltä näyttivät juuri jäkälin ja puolukanvarvuin tai kuivakukin koristellut ikkunat.

Onkohan ikkunaliimapaperia vielä olemassa? Ehkä onkin. Jonkinlaista valkeaa teippiä Strömsössä käytettiin.

pumpuli:
Eilisessä Joulupäivän kahvipöydässä isäntäväki valmisti uudella, hienolla kahviautomaatilla vierailleen espressot ja capuccinot.

Juttu kiertyi entisajan kahvimyllyyn. Ennenmuinoin talon ehtoisa emäntä piti kahvimyllyä tiukasti reisiensä välissä ja jauhoi kahvin"pöönistä" kahvia. Nykyajan automaattien myötä on aika pitkälle myös kahvintuoksu hävinnyt huusholleista.

Jossain välissä ovat kadonneet myös sokeritopat ja sokerisakset.

Suolasalkkari minulla mummonmökillä vielä on käytössä. Sieltä on mukava ottaa "hyppysellinen" tarvittaessa.

Inkeri:
Ihanaa lukea näitä kirjoituksia, jotka tuovat muistojen kätköistä niihin liittyviä tuoksuja ja hajuja.
Aah, sitä jauhetun kahvin tuoksua, ja kuinka sillä liimapaperilla olikin taipumus mennä kurttuun tuplien laitossa ja muistin sen liiman hajunkin.


Vieläköhän "uuniluuta" on käytössä leipäuunien omistajilla, vai onkohan senkin tilalle keksitty jotain nykyaikaisempaa ? Siitä lähti aivan omaperäinen haju, kun äiti lopuksi laittoi hiukan kärventyneen luudan sihisevänä vesiämpäriin. Käytettiinhän siihen toimitukseen jo kertaalleen saunottua vastaa (vihtaa) joka oli herkkä syttymään kuumassa uunissa.

Kropsulle tiedoksi, että puuta ne oli meilläkin  kuusenkarkkien sisukset . :(

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu