Keskustelualueet > Harrastukset

Tavallista arkea

<< < (31/32) > >>

Piikatyttö:
Suolasieniainekset keitetty ja saavat aamuun liota huuhteluvedessään. Puolukoita minulle riittää kaksi sangollista. Viime kesän vesipuolukoita vielä jäljellä. Huomenna keitän puolukkapuuroa ja sitä riittää useammaksi päiväksi.

Kertokaahan kuulumisianne. Minäkin hieman aikataulullisesti rauhoitun. Mitä nyt ensi viikolla piipahdan Kauhavalla Lankavassa(käsityömessut Seinäjoella) ja ensi lauantaina käväisen Vaasasta hakemassa juniorin kalusteita, oli heinä-syyskuun kesätöissä Vaasassa "pykälänikkarina". Yksi pöytäryhmä ei palaa enää Hesaan, vaan matkustaa keskiseen Suomeen.

Nauttikaa aurinkoisista syyspäivistä.

Piikatyttö:
Melkein kaksi kuukautta, kun edellisen kerran tänne kirjoitin. Liekö kiireitä pitänyt.

Nuorempi poikani vihittiin lokakuun alussa Filaysonin kauniissa pikkukirkossa Tampereella. "Vissillä puheella" olivat 13 vuotta, mutta nyt siunasivat suhteensa. Puolitoistavuotias tytär ja huhtikuussa syntyvä vauva "tottelevat" nyt yhteistä sukunimeä eikä isän tarvitse "todistella" olevansa syntyvän vauvan oikea isä!

Tamperetalon lähellä on Mylläri-niminen ravintola, jonka yläkerrassa on mainio juhlatila. Ruoka oli erittäin hyvää ja hääkakku oli niin hyvää, että "keittiöön" piti kiitokset lähettää. Tekevät kaiken itse.

Talvisempaa maisemaan toivoisin rannallemme, mutta odotellaan. Pimeää on ja järvi tyynen tyyni ja joutsenet lentelevät edestakaisin.

Sytytellään kynttilöitä!

Anniliisa:
Sumuisen harmaalta näyttää täällä Savossakin.Kallavesikin on vielä jään peitossa.

Ainulin kertomus lemmikeistään herätti myötätuntoa.

Kun puolisoni aikoinaan kuoli yllättäen ja äkillisesti jäi hänen vanha,uskollinen metsästys-koira minun kanssani suremaan.
Tämä 14 vuotias ajokoira ei siitä enää toipunut.Oireili juuri samoin kuin Ainulin koira nyt.

Vein rakkaan koiramme eläinlääkärille ja annoin mennä koirien taivaaseen.Itkien kaivoin itse haudan omaan puutarhaan ja laitoin rottinki koriin peitellen tutuilla peitoillaan.Elämä on myös luopumista.

Anniliisa:
Onneksi Justiina antaa toivoa että minäkin olisin joskus sinut tuon Doroni kanssa.

Soittaa osaan ja vastata kun minulle soitetaan.
Tekstiviestit juuri ja juuri saan laitettua.

Kirjainten haku on hankalaa, apuna on tuo kätevä pallopäinen naputtelukynä.

Kuvata osaan omia varpaitani. Kunnon käyttöohjeita kaipaan
 
.Onneksi nyt on ...kaikkitietävä...esikoistyttäreni tulossa vähän jeesaamaan.
Naapurille oli puhelinmyyjä sanonut että sitähän nyt osaa sikakin kärsällään tökkiä, miksi minä nyt tuota en oppisi. Pärjäillään.

Anniliisa:
Vauhdilla nyt kyllä kesä saapui,luonto alkaa olla kuin juhannusmorsian ja käki kukkuu.

Kiitos Justiina kun kannustat älypuhelinta opettelemaan.Jotenkin tämä toro on liiankin avulias neuvoineen.

Tekstiviestiä ei ole pakko kirjoittaa,voi myös sen sanella puhuen.Sim-kortti siirtyi entisestä puhelimesta kaikkine tietoineen ja numeroineen.Whats App on laitettu.Mutta jotenkin vain kaipaan sitä entistä kunnon puhelinta.
 
Olin jotenkin vahingossa hiplannut tämän hienouden äänettömälle enkä huomioinut että on tullut yhteyden ottoja kun olin mökillä.Hyvä kun ei jälkikasvu jo hälyttäneet etsijöitä kun nautin vain hiljaisuudesta.
Etkö sinä osaa katsoa,täällähän on vaikka kuinka monta puhelua vastaamatta sain nuhteita kun kuuntelin vain linnunlaulua.
Nautitaan nyt kesästä,kun ei ole varmaa kuinka kauan se jatkuu..

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu