Viikko on mennyt sukkelaan. Eilen oltiin siskon kanssa runoja ja musiikkia kuuntelemassa. Oli viimeisen kerran tänä keväänä. Oli runot läkkiseppä Lindbladista. Muistinkohan edes nimen oikein. Taisi olla P. Mustapään runoja.
Miten sattuikaan somasti! Juuri eilen selasin P. Mustapään Koottuja runoja. Nimittäin vihdoinkin sain itseeni hieman puhtia ja tartuin kaikkein vastenmielisimpään ja raskaimpaan kotityöhöni eli kirjahyllyn siivoukseen. Parissa päivässä olen edennyt muutamia hyllymetrejä ja saanut pölyallergiasta nenän tukkoon. Homma kestää siksikin, kun innostun lukemaan siinä imuroimisen ohella.
Läkkiseppä Lindbladista kertovat runot ovat kokoelmasta
Koiruoho, ruusunkukka. Se kirja on lyhyesti sanottuna ihana ja Lindblad ehdoton suosikkini. Melkein kävi kateeksi, kun kerroit päässeesi kuulemaan Mustapään runoja. No ei oikeasti, suon ilon sinulle! Tarvitset omaishoitajan arkeen kohottavia hetkiä. Vieläkin kertaan itseäni: nauti hetkistä, hoida itseäsi jaksaaksesi vaativassa työssäsi.
Kuulit varmaan runon
Kansansävelmä kun läkkiseppä Lindblad soitti hanurilla tupansa portailla(Se on todellakin runon nimi!)
Vain pieni kansanlaulu,
ja sanoja ei ole ollenkaan,
vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun,
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun,
tuo tuuli tullessaan,
vain yksinäinen lintu,
joka synkeällä kedolla valittaa,
vain yksinäinen lintu,
joka kedolla valittaa,
vain autius lehtipuissa
ja sininen rakkauden kryytimaa,
vain autius lehtipuissa,
sininen autio maa.
Tämä laulu on sävellettykin.
Ehdoton suosikkini on kuitenkin Lindbladin sunnuntaiaamu:
ELÄMÄN KAUNEUS
P.Mustapää
Tämäkin, kuten äskeinen laulu,
on laulu Lindbladin.
Hän menee järvelle kerran,
käy kokemassa merran,
saa hauen ja kaksikin,
ja kävellen niittuista rantaa
hän haukia vitsassa kantaa -
oi aamua sunnuntain
Oi aamua! Lindblad kulkee.
Miten kaislikko tuoksuukaan!
Hän astuu kiven ääreen
ja uppoo puolisääreen
ja jatkaa vaellustaan,
ja saapas litkuu ja lotkuu
ja Lindbladin lanne notkuu -
oi aamua sunnuntain
Oi aamua! Pellon luona
on pehko tuomien -
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen!
Nyt Lindblad tertun taittaa,
koreaksi rintansa laittaa -
oi aamua sunnuntain!
Oi aamua! Lindbladin terttu
on aivan suloinen.
Ei kertoa voi kieli,
miten hyvä on Lindbladin mieli:
hän kulkee laulaen
yli pehmeän ruohomaton,
Oi onni kuvaamaton!
Oi aamua sunnuntain!