Samaa mietiskelin minäkin, eli miten pitää vähistä killingeistään kiinni. Sijoittaminen pelottaa, kiinteistöstä on huoli ja harmi, taiteeseen ei tavallinen tallaaja osaa sijoittaa. Pankissa raha ei tuota.
Professori Urpo Kangas kirjoitti Kodin Kuvalehdessä näin: hyvä elämä on sellainen että perunkirjoituksessa jää viivan alle nolla.
Mutta kuka uskaltaa elää niin luottavaisesti, että pistää kaiken menemään ennen perunkirjoitusta?