Keskustelualueet > Harrastukset

Tavallista arkea

<< < (3/32) > >>

Piikatyttö:
Kaksi tuntia sitten palasin viikonloppuretkeltäni Iistä ja matkalla opin uuden suomenkielisen sanan. Sikäläinen emäntäni jäi ystävättärensä kanssa paistamaan kaalikääryleitä ja minä lähdin käymään paikallisessa kauppakeskuksessa. Sieltä palatessani piipahdin paikallisesta K-kaupasta ostamassa meille saunasiiderit ja kala-altaan ohitusmatkalla huomasin tuoreita silakoita rasiassa. Ostin kalarasian ja kyläpaikkaani palattuani hihkuin riemusta, että löysin hyvännäköisiä silakoita.

Arvon rouvat totesivat, etteivät ko. kalat olleet silakoita, vaan meren muikkuja eli maivia (maiva)!!!

Kyllähän rasian kannessa kalalajin nimi mainittiin, mutta sitäkös  minä olin lukenut, kun silakoita, herkkujani, oli näköpiirissä!

Niin kalat perattiin, paistettiin ja sitten herkuiteltiin kaalikääryleiden kypsymistä odotellessa. Todella hyviä olivat.
Illan suussa naapurin isäntä toi meille vielä siikoja ja minäkin sain mukaani kaksi Iissä suolakerroksen saanutta ja yhden savustetun siian. Savustettua siikaa piti heti kotiin päästyä maistaa. Hyvää oli, naisväen savustamaksi!!!

Sain elämäni ensimmäisen kerran maistaa yksinkertaisen hyvää jälkiruokaa. Paistinpannulle lorautettiin siirappia ja kermaa. Seos kuumennettiin ja pannulle laitettiin neljään osaan paloiteltu leipäjuusto. Sitä "paistettiin" molemmin puolin, kumottiin lautaselle ja lakkahilloa päälle. Oli todella herkullista. Aion tarjota sitä ystävilleni, joskaan itsetehtyä lakkahiloloa (ilman kiviä) minulla ei ole.

Yleensä tuota maantietä mittaan yksikseni ja osaan siitä yksinäisyydestä nauttiakin, mutta nyt minulla oli mennen tullen mukana ystävä, joka lähti vierailemaan tyttärensä luokse Ouluun. Hän oli mahtavana "apusilmänä", kun yritimme palatessamme pimeän jo laskeuduttua huomata kaikki peltipoliisit, joita Pyhäsalmen korkeudelta aina Iihin saakka on aivan liian monta. Onneksi ohitimme kaikki ilman "salamointia eli kuvan ottamista"! Joskus olen puolivakavissani harkinnut sellaisen "vempaimen" hankkimista, joka paljastaisi tulevat peltipoliisit!

Ja onneksi hirvetkin pysyivät metsähallituksen puiolella.

Taas kerran liikenteessä oli autoilijoita, jotka pimeänkin aikaan tuppaavat lähestymään autoni takapuskuria.  Kauhea tilanne, jos minun eteeni vaikka loikkaisi hirvi ja joutuisin tekemään paniikkijarrutuksen. Perässä tuleva auto tulisi perääni ja niskat menisivät minulta!

Tapanani on tuossa tilanteessa vilkutella sumuvaloja ja jättää vaikka vähäksi aikaa ne päälle. Yleensä se tehoaa ja aika monta kertaa takanatulija myös lähtee ohitukseen, vaikka hänen nopeutensa kyllä menee runsaaksi ylinopeudeksi...jos minua lähtee ohittamaan!!!

Vesisade, joka ulkona ropisee, alkoi onneksi vasta nyt. Ajokeli oli hyvä.

Hyvää alkavaa arkiaikaa toivottelen teille kaikille. 

Anniliisa:
En oikein tiedä pitäiskö toivottaa Hyvää Kekriä ,Pyhäinpäivää  vai Halloveeta ja Kurpitsajuhlaa.
Kaikkea näitä oli tarjolla tuollaTVn puoliseitsämässä.Varmaan työnantajatkin paremmin pärjäisi ilman supistuksia ja lopetusuhkia jos palattaisiin tuohon vanhaan hyvään aikaan.Ei naudittu viiden viikon kesölomista parhaaseen työaikaan..Vaan nyt römppäkelissä  ja myöhäissyksyllä sai palkollinen sen viikon loman.Ja jos ei kelvannut niin sai lähteä,eikä tainnut olla mitään työnvälityksiä minne mennä valittamaan.Ollaan kiitollisia kun aika on muuttunut.Vai onko tämä taas pikkuhiljaa paluuta vanhaan.
Me laitoimme tyttöjen kanssa kurpitsalyhtyjä ylisuurista keltaisista kesäkurpitsoista ja niitä nyt ihailemme..

Piikatyttö:
Toivotetaan Anniliisa vaikka hyvää pyhäinpäivää.

Minun piti oikein googlettaa ja katsoa "kurpitsajuhlan" synty. Minä kun luulin, että ko. juhla on lähtöisin Yhdysvalloista. Mutta ei. Anglosaksisissa maissa on "kurpitsajuhlaa" vietetty muinaisten kelttien talven alkamisen päivänä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset.

Kyllä kurpitsalyhdyt tekisivät hyvää, raskaat pilvet matalalla mataa, pimeää jo muutenkin, mutta onneksi ei
sada. Otin lomalaiset vastaan, vein kynttilät haudalle ja taas tänne pikkukaupunkiin. Huomenna nukun niin pitkään, kun unta riittää.

Olisinkohan ansainnut rommikaakaon? Luulen, että olen. Nyt lämmittämään maitoa.

Rauhaisaa pyhäinpäivän aikaa kaikille.

Piikatyttö:
Olipa taas päivä, jolloin energiatankit täyttyivät. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Laukaassa on Tupaswilla- niminen perinnepaikka, missä meitä Maalla-hankkeen kutsumana kokoontui 37 eri alan maaseutuyrittäjää. 

Pihapiiri on nähtävä, sitä ei voi sanoin kuvailla. Olin aikaisemmin käynyt paikalla perinnemarkkinoilla vieraillen. Nyt maittavien aamukahvien jälkeen puhuttiin oikeaa asiaa, sitten syötiin maistuva keittolounas ja taas asiaa kahvikupposten siivittämänä. Ja saimme aikaiseksi sen, että meitä 26 yrittäjää kokoontuu joulukuun alussa jatkamaan projektia.

Virallisen ohjelman jälkeen paikan isäntä Erkki Kauppinen, joka esiintyi "Pirunpelto"-sarjassa herra Kantosena (Kantonenhan mm. lyttäsi kaivurillaan Sorjosen volvon romukasaksi!), esitteli pihapiirinsä. Pihapiirissä on Suomen suurin savusauna. Sauna oli lämmin ja ylimmälle lauteelle saakka piti vaatteet päällä mennä ihmettelemään!

Täytyy olla asialleen vihkiytynyt ja omata "silmääkin", että sellaisen pihapiirin on saanut aikaiseksi. Ja koko ajan alue kehittyy.

Pihapiirissä pidetään jokavuotiset Tupaswillan kaksipäiväiset perinnepäivät, on joulumarkkinat ja kerran kuukaudessa erittäin suositut naisten turvesaunaillat. Ym.

"Neljän tuulen kansa" on talviteatteria ulkona! Ensi-ilta uudenvuodenaattona. Upea musiikki siivittää tarinaa muinaisten saamelaisten sisukkaasta heimosta. Elävät tulet luovat esitykseen taianomaista tunnelmaa. Lammen jäällä ja rannoilla taistellaan, saalistetaan ja pidetään yhtä.

Toivotaan, että lampi jäätyy!  "Pirunpellon Kantonen" on yhtenä näyttelijänä.

Ja kotimatkaa kruunasi kaunis, aurinkoinen sää.

Käykääpäs sivuilla www.tupaswilla.fi

Piikatyttö:
Ystävät hyvät, ei tämä ole minun "yksinhöpinänurkka". Pistäkää mielipiteitänne tännekin, jos "minun arkeni" tuo jotain mieleen!

Tänään pesin lomarannan veneet ja ne laitettiin talviteloilleen. Juniori oli kääntöapuna. Lopuille tierummuille laitettiin "juoksutusputket", jos nyt varsinainen rumpuputki olisikin jäätynyt, kuten aika monena keväänä on käynyt. Viime keväänä yksi juoksutusputkikin oli jäässä (huolimaton työ kostautui!) ja niinpä tien yli laitoin lattialämmitysputken jämiä ja imin veden juoksemaan tien yli. Vuorokaudessa olivat pienetkin putket mukavasti madaltaneet ojan vesipintaa, eikä ollut pelkoa tien murskeen ajautumisesta ojaan.

Siinäpä ne rannan talveen varustautumistyöt sitten ovatkin, aurauskepit kun ovat jo paikoillaan ja pihojen haravointia ei ole.

Rannalle kuitenkin huomenna pitää palata Jyväskylän paperienkelikurssin jälkeen. Illan suussa paikallinen lvi-urakoitsija tulee vaihtamaan lämminvesivaraajiin "anodit". Onneksi minun ei tarvitse ymmärtää mistään mitään! Kiltisti vaan menen ja ostan ja maksan kaikenmaailman tarvikkeita ja ammatti-ihmiset tekee työn!!!

Tiistaina Keski-Suomen Matkailuparlamentin iltapäivään Ravintola Revontuleen ja keskiviikkoaamuna tulee koneellisen ilmanvaihdon säätäjä. Huusholleissa on ilmastointi, joka ottaa talteen poistoilman ja lämmittää sillä käyttöveden.
Siihen hommaan sitten pitääkin tulla miehen jo kauempaa. Kuka hyvänsä kun ei saa mennä säätöjä tekemään.

Eipä sitä räntää vielä Keski-Suomessa nähty. Aamupäivän tihhuutteli vettä ja lämpöasteita 5. Taisi vallan aurinkoa huomiselle luvata.

Isänpäivä on jo voiton puolella. Kynttilät kävin isälle sytyttämässä, maalla kun olin.

Nauttikaa sunnuntai-illasta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu