Kropsun viikatetanssi

[kropsu1]

Lähiomaiseni joutui taas sairalaan,, useita kertoja on joutunut lähiaikoina.
Hän on veljeni, viisi vuotta aiemmin syntynyt ja ollut muualla sijoitettuna lapsuudesta saakka,,
koska sotalapsia silloin sijoteltiin, kuka minnekin.
Aikuisina perheemme on tapailleet ,sukujuhlissa,,yleensä hautajaisissa, leikkineet emme ole koskaan
yhdessä, lapsemme ovat vain serkkupoikia ja -tyttöjä, ilman suurempia vierailukutsuja.
 Olen häntä käynyt tervetimässä sairausaikoina, ja nytkin taas menen, vaikkakin eipä meistä
läheisimpiä ole tullut.. kai kumpikin tietää elämän realiteetit.
Taidampa itsekin haluta vetää sen viimeisenhenkäyksen yksin.

[Aarno Korpela]

Elämä kuljettaa, mutta elettyä ei kannata katkeruudella muistella.

Olen kohtalotoveri, sillä minulla on useampi veli ja siskokin.
En ole heitä koskaan nähnyt, joten en osaa kaivatakaan.

Elämän realiteetteihin kuuluu sekin, että hautuumaalla on enemmän tuttuja kuin elävien kirjoissa.

Kaikesta tuosta huolimatta ... pää pystyyn Kropsu

[kropsu1]

Kiitos Aarno Korpela huomiosta!

En vaan hetikohta havainnut "metsää puilta.

Onnekseni oon kuitenkin aika valoisan luonteen saanut..

[Justiina]

Elämän realiteetteihin kuuluu sekin, että hautuumaalla on enemmän tuttuja kuin elävien kirjoissa.

Lainaamani asia on kohdallani realiteetti. Käyn sukuloimassa hautausmaalla. Takenevasta polvesta ei ole ketään jäljellä, eli olen "miikkulaisia", sukuni viimeinen kuten laulun norppakin. Tarkoitan sitä, että oma sukunimeni muuttuu entistä harvinaisemmaksi.
Kun ei ole ollut sukuverkostoa ympärillä, on tottunut luottamaan itseensä (ja PP:n apuun lopuksi, jos oma apu ei riitä) Tietokoneissa luotan enemmän vävyn asiantuntemukseen. Ystäviä ja kavereita on, mutta ovat kaukana ja raihnaisia kuten minäkin.

Ympärilläni olen nähnyt tilanteita joissa sisaruksista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinkin kun pitää jakaa omaisuutta.

Kropsu, sulla oli taas komea otsikko: viikatetanssi. Oletko lukenut Pentti Haanpään Aapo Heiskasen viikatetanssin? Pari vuotta sitten luin Haanpäätä useammankin teoksen verran, kun taloon tuli viikatemiehen erään niittotuokion jälkeen lisää hyvää suomalaista kirjallisuutta.

[Anniliisa]

Olen pyöritellyt mielessäni tuota Kropsun toivomusta noista viimeisistä henkäyksistä yksin ja tutuissa ympyröissä.
Minun rakas mieheni sen teki,niinsanotusti saappaat jalassa.Sain katsoa viikatemiestä silmästä silmään kun yritin elvyttää kunnes ampulanssipojat ehtivät toteamaan että niittäjä sai voiton siinä taistelussa.
Uskoni ei riitä siihen että joku hänet vielä edes viimeisenä päivänä hereille saa,,
En minäkään toivoisi joutuvani vaipoissa noutajaa odottelemaan..
Entinen Piispamme sanookin.Rakastan kyselevää uskoa..