Kropsu kiittää "nuorta lääkäriä" siitä, että pössyttely loppui.
Nyt toivon, ettei kukaan, Espenkään(!) katso tulevia lauseita kehumiseksi, siksi se ei ole tarkoitettu.
Tuolla Pulinapalstalla kerroin 15.3. olleesta nuoremman poikani valmistujaisjuhlasta "Mansessa". Siellä lainasin Kronikkakirjasta nuoren naiskandin tositarinan. Nyt lainaan rehtori Kaija Hollin puhetta, kun hän syöpätauteihin erikoistunut lääkäri, piti puhetta kentälle lähteville valmistuneille.
Hän tapasi naapurin iäkkään naisihmisen, joka kertoi, että "hän sai erittäin hyvää hoitoa, vaikka lääkärillä oli farkut". Rehtorin uteliaisuus kasvoi ja hän kysyi tapauksesta. Tyytyväinen rouva kertoi, että"hänen päänsä toinen puoli oli melkein turra ja huippasi, mutta hän sai asiaan apua. Ja lääkäri koko ajan kertoi, mitä hän tekee ja miksi." Eli potilas huomioitiin, ei seurusteltu vaan tietokoneen ruudun kanssa.
Nostan hattua Kropsun päätökselle. Tiedän miltä pikkusikarit maistuvat. Entisessä elämässäni aina, kun vietettiin kentälle lähtevien työkaverimiesten
läksiäisiä Albertinkadun VPK:n ravintolassa (sen sai suljetuksi tilaisuudeksi vain meille) ostimme ystävättäreni kanssa peltirasiallisen "havannalaisia". Arvata saattaa, että pari seuraavaa päivä hengitys suorastaan haisi "havannalaisille"! Toki rasiasta myös tarjoiltiin työtovereille.
Ihan oikeasti en ole koskaan polttanut savukkeita ja samaa mallia toteuttaa seuraava polvi, ainakin toistaiseksi.