Golden Age Foorumi

Olisi liian kornia jatkaa Kaikki hyvin -ketjuun. Henkilökohtaisesti kaikki on vielä hyvin Puupään mökissä ja läheisillä, mutta ei kaikkialla ja kaikilla.
Karanteeni ei juuri muuta mitään. Kotosalla olen tottunut elämään muulloinkin. Ruokahuolto onnistuu järjestelyin, kirjasto antoi  sähköpostillaan pitkän lainausajan. Apteekkiin pitäisi päästä hakemaan kumppanin rohtoja. Niitä tarvitaan kassikaupalla. Apteekki on järjestänyt aamuaikoja meille riski-ihmisille, mutta aikainen ylösnousu ei ole leipälajini.
Jos mennään  ulkonaliikkumiskieltoon, joutuu turvautumaan kotisairaanhoitoon. Heillä on taas liikaakin asiakkaita.

Onneksi on oma piha ja perämetsä ulkoilua varten. Ihmisiin ei törmää vahingossakaan, paitsi lauantaina ovenraosta työnnettiin kaksi kuhafileetä naapurin kalamiehen toimesta. Viime perjantaiaamuna ani varhain ajelin kyläkaupalle - taas aika meille arestilaisille - ja yli 10 kilometrin matkalla näin kolme kaurista ja yhden  kissan, en ensimmäistäkään  autoilevaa tai muuten  liikkuvaa ihmistä. Kaupassakin olin ainut asiakas.

On sellainen odottava tunnelma. Mitä esivalta määrää, tarttuuko tauti läheisiin, kuinka kauan tämä kestää, normalisoituuko elämä meillä ja muualla, kestävätkö ihmisten hermot poikkeusoloja..? Monta kysymystä ilmassa.
Kuka sanoikaan näin: "Siitä on lähdettävä että tähän on tultu"?
Voikaa hyvin!

Yksinpuhelija jatkaa. Tänään soitettiin muka Briteistä. Enpä kysellyt kuulumisia, koska luin eilisestä Hesarista laajan artikkelin sijoitushuijaustehtaasta. Tehdas sijaitseekin Ukrainassa. Pöyristyin toiminnan raakuutta. Juonena on päästä juttelemaan lähinnä ikäihmisten kanssa, olla muka kiinnostunut heidän elämänkokemuksestaan ja luoda luottamukselliset suhteet. Sitten huijarit siirtyvät seuraavaan vaiheeseen, eli tarjotaan rikastumismahdollisuus kryptovaluuttaan sijoittamalla. Jos siihen sortuu  saa heittää hyvästit säästöilleen.
Jutussa oli haastateltu suomalaista Etelä-Euroopassa asuvaa eläkeläisnaista. Nainen miehineen oli menettänyt huijaritehtaalle kaikki rahansa. Ennen seuraavaa eläkepäivää heidän piti lainata rahaa lapsilta ja tyhjentää pakastimen ruoat, kaikki meni.

Juttu oli hyvin tehty ja laaja. Hesarin toimittajien lisäksi asiaa ovat penkoneet monen maan toimittajien yhteisjärjestö. Huijaritehtaan omistajat ovat Israelista, niinpä sinne ei suunnata huijausyrityksiä.
Puheluja tulee +41 alkuisista numeroista, mutta kuten jo kerroin, muistakin. On teknisen tuen tarjontaa ja sijoitusneuvontaa ja mitä muuta...

Mikä kumma  ahneuden henki laittaa ihmisen sortumaan helposti arvattavaan huijaukseen?

Nauratti minuakin vielä toisella lukemalla.  Kiitos riemukkaista mielikuvista. Kun vanhenemme, tarvitsemme päivittäistä naurua entistä enemmän. Hauskoja juttuja ei ole koskaan liikaa.
Ystäväni romutti, ts. kuolinsiivosi kirjahyllyään. Paperikeräykseen oli menossa Tantun piirroksin kuvitettu murrekaskukirja. Sain sen omakseni. Nyt pahanpäivän tullen luen sitä. Iloa piisaa kymmenennenkin kerran jälkeen.
Kesää odotellen...

Jatketaanpa yksinpuhelua. Vanhuksilla on usein tapana ajatella ääneen.
Eilen on ollut autiotalossa tungosta, toista sataa kävijää yhtä aikaa paikalla! Yksin kappalein 188. Ei oo totta! Tuli mieleen palvelunestohyökkäys, toiseksi ajatus että jonkun tietokone on vallattu ja se lähettää yhteydenottoja omaan tahtiin, kolmanneksi että uskaltaako tänne edes tulla enää, neljänneksi laitoin virustorjunnan töihin. Näin epäluuloiseksi ihminen tulee, kun aina varoitellaan... Lopuksi päättelin tykönäni, että kaikki meidän pumpulin tanssittajat haluavat kuulla, miten paraneminen edistyy. Siitä viime päivien vierastulva! Loogista, eikö? 

Niin että mitä kuuluu, pumpuli?

Joulu iskee kimppuun, iskeköön. Tänä vuonna laiskotus on huipussaan: meillä syödään PP:n siunauksella valmisruokia, leivonnaisetkin on tilattu ammattilaiselta, kinkkua ei tule, kalaa ostan alan yrittäjältä valmiiksi savustettuna. Pimeys huolehtii siitä, ettei tarvitse liiemmin siivoilla. Lukemiset on jo lainattu, lisäksi se lahjakirja eli Bolla odottaa. Mikäpä tässä  valmiissa maailmassa.
Hyvää joulun odotusta!

Tyhjältä täällä edelleen näyttää niin kuin Pumpulikin vuosi sitten huhuilee.

Jospa minäkin piipahtaisin autiotalossa. Oikeastaan tämä on kummitustalo; ketään ei näy, mutta laskurin mukaan paikalla on joukko äänettömiä haamuja. Hui, keitä olette? Vai onko tästä tullut yksin purjehtiva aavelaiva ilman kipparia? Ei näy, ei kuulu isäntäväkeä. Jotakin on ehkä tapahtunut.

Eipä minulla ihmeitä kerrottavia. Anniliisa jo kertoikin talven lumien menneen Savosta. Näin on. Järvikin näyttää sulavan taas. Paju luulee talven olevan ohi, huomasin postilaatikolle saapastellessani, että jo työntää oksa pajunkissaa. Oli ensin napakat pakkaset ja sitten perään lämpöasteita ja vesisadetta, luulee reppana kevään koittavan tuota pikaa. Postista sen verran, että meille tulee päivälehdet heittopostilaatikkoon lakosta huolimatta. Uutiset ovat tosi "tuoreita", kun lehdet kastuvat avoimessa laatikossa.

Muuten Puupään pirtissä vietetään hiljaiseloa. Ranteen murtuma parani, polvikin kestää touhuta. Nappailen osteoporoosilääkettä ja yritän pysytellä pystyssä. Toivottavasti ei tule ketään joka kirjaimellisesti vie jalat alta! Tässä tapauksessa sillä olisi huonot  seuraukset. Muistan jonkun kirjoittaneet jalat alta vievästä ihastuksesta.  (Kyllä PP on kuvioissa mukana, tämäkin seikka estää hurahtamisen!)
Harmaasta säästä huolimatta toivotan mahdolliselle lukijalle kaikkea hyvää.

Kas kummaa, pääsin nyt kirjautumaan tabletilla. Lojuskelin sängyllä ja tapoin aikaa nettiä selaillen. Monta kertaa olen yrittänyt tänne, mutta vieraaksi arvellaan.
Jännän lämmin ilta pimenee. Äsken vähän ukkonenkin jyrähteli ja vihmoi vettä. Pahemmat myräkät ovat toistaiseksi kiertäneet meidän tienoot. Onneksi sadettakin on saatu, se vähentää kastelun tarvetta. Toisaalta vajaassa kolmessa viikossa rikkakasvullisuus on rehahtanut valloilleen. Näkee ettei ole emäntä ollut nyppimässä ja haraamassa.
Tyrnit kypsyvät lämmössä. Kuka nyt kiipeilee tikkailla?

Tässä yksikätisen yksinpuhelua. Moni käy ja kääntyy hiljaa pois. Missä olette?

Sadetta kaivataan tosi kipeästi.  On rutikuivaa ja kasteluun kykenevä ihminen pitää hakea toisesta talosta. Kiireimpään marjastusaikaan teloin itseni toiskätisekseksi ja -jalkaiseksi. Kiireet loppuivat kerralla. En viitsi edes sanoa, miten vihainen olen itselleni. Onni onnettomuudessa oli, että PP pärjäsi pari vuorokautta kotona hyvien ihmisten tuella.

Jouluruusustahan piti puhua. Kuten aikaisemmin olen kertonut, en saa pidettyä sitä hengissä talven yli. Viime jouluna minulla oli kaunis jouluruusu, mutta kyllä se heitti henkensä jo kevättalvella. Ihailen viherpeukaloita, jotka kukittavat jouluruusun vielä ulkona. En siis jakele neuvoja, vaikka yleensä niitä tyrkytänkin. - Eikö niin?

Voi kun joku kirjoittaisi toipilaan päivän piristykseksi. Mukavan kesäistä viikonloppua kaikille!

Lämmintä juhannusta kaikille! Valmistelut on tehty: puhelimet ladattu, pakastin laitettu teholle vähäksi aikaa ja aggregaatti koekäytetty sekä jatkojohdot viritelty valmiiksi. Pelätty vieras eli ukkosrintama lähestyy. Se tietää sähkökatkoja. Kuinka pitkäksi aikaa, se jää nähtäväksi. Kyllä maalla on mukavaa...
Nyt jytisee jo.