Keskustelualueet > Omat rahat

Kun vanhenen ...

<< < (2/5) > >>

kropsu1:

--- Lainaus käyttäjältä: Hemuli - 10.04.2013 21:20:16 ---Tuntemattoman ajattelijan runo vanhuudesta.

” Sitten kun en enää muista nimeäni, sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen, sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, sitten kun en enää ole tuottava yksilö! Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa! Antakaa minulle arvokas vanhuus!”
 
- Tuntematon -

--- Lainaus päättyy ---

Olen kaikella yhteiskunnallisilla arviolla vanhus,,syntynyt 1934,,asun ja elän ilman apuja.
Perhettä on paljonkin, joita olen varoittanut puuttumasta asiohini.
Ovat sen hyväksyneet, joten homma pelaa.. Jos olen joskus ,,piankin vaikka -kykenemätön, niin uskon
sopimuksemme pitävän .. miks tommottia runoja,, Syntyminen ja kuoleminen on elämää..

Anniliisa:
Kropsu,ollaan onnellisia että saadan hääräillä oman,itse hankkimamme maallisen mammonan kanssa miten lystää.
Iloitaan myös siitä että meillä on myös jälkikasvua,hyvin kasvatettuina meitä valvomassa ja myötäelämässä.
Kyllä he sen tietävät että me aina halutaan sanoa se viimeinen sana.
Ja senkin he tietävät että joskus se meidän peukalo lakkaa heilumasta.

Kesäpaikallamme on kunnon köllykkähirsistä veistetty mökki,kauniisti ajan patinoimat seinät ja sisäkattokin.
Hypermoderni miniäni ehdotteli että voitais ainakin laipio maalata valkoiseksi,niinkuin tekevät nykyään kaikkissa tv.ohjelmissa.
Minä sanoin että ei ainakaan niinkauan kuin minun peukalo heiluu.
Siihen lapsenlapseni että muista mummi heiluttaa sitä peukaloasi..

KROPSU3:
 
 Moi vaan Anniliisa! Hyvä että peukalosi heiluu edelleen..(omalehmä ojassa")- villasukkia saattaisin tarvita ens talvenakin  ;D
 Kyllä ne miniäiset nykyään tuunaisivat ajanpatinat piiloon, huvilat ja huusit färjäillään hassulla maulla. Jossakin ohjelmassa katoin kauhulla kun huonokuntoinen hirsiseinä oli paljastettu modernin keittiön katseenvangitsiaksi.
  Kyllä se kehuttiinkin moneen kertaan..
Patinoidutaan" me Anniliisa vaan tyylikkäästi , ryppyjä ja harmautta säästämättä.  Kivaa kesää!!! 
 

Anniliisa:
Huokaus on pieni rukous.
Tämä kaunis pieni  sanonta tuli eilen koettua lähikaupan kasssalla.
Laittelin ruokaa kiireisenä ja vielä piipahdin lähi-Markettiin hakemaan jotain tarpeellista.
Olin nukkunut jotenkin levottomasta kun mietin ja toivoin läheisiäni Atlantin yllä.
Ei minulla ole lentopelkoa mutta kun tämä nykymaailman meno ahdistaa.
Siinä kaupan kassalla huokasin raskaasta ja silloin tuli mieleeni tuo vertaus rukoukseen.

Anniliisa:
Sain taas uutta pohdittavaa kun tapasin ystävänaisen tuolla ..kylillä..
On jo itsekin siinä kunnossa että ei aina saa selvää onko menossa vai tulossa mutta oli silti huolissaan vielä avuttomammasta puolisostaan.Oli yllättänyt hänet tänäkin aamuna täysin pukeutuneena ja ulos lähdössä jo ennen neljää.Ei ollut saanut selitystä minne olis ollut menossa..
Oli pyytänyt jo aiemmin hoitoapua kunnan vanhustenpalvelusta mutta ei apua herunut kun on molemmilla hyvät eläkkeet.
Tuli vain mieleen ne jokin aika sitten pyörineet puheet ja suunnitelmat näistä kustannuksista.Monella olis kyllä varaa järjestää parempaa turvaa ja hoitoa mutta kun ei voi eikä raaski käyttää omia varoja.
Pitää olla paljon omaisuutta kun joskus pesää jaetaan ja selvitellään.
Eikö näitä ..munia.. vois vähän laittaa samaan koriin ja kaikille olis taattu hyvä ja turvattu loppuelämä.
Nyt moni elää kituuttaa huonoissa olosuhteissa  ja säästää niitä arkkurahoja. 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu