Tässä iässä on arvokas asia, jos muisti pelaa. Minulla on samanlainen muisti kuin Uuno Turhapurolla eli muisti toimii vain pätkittäin.
Omassa kirjastossa meillä on hyllyssä myös kirjoja, joita en ole lukenut - kuvittelen vielä lukevani. Olen asunut ihmisen kanssa, joka luki todella paljon erilaista kirjallisuutta. Toimi myös aikanaan kirjastolautakunnan puheenjohtajanakin. Pikkuisessa Huittisissa ovat yleiset kirjastot korkeatasoisia ja palvelu pelaa. Anoppini, joka on täyttänyt 85 vuotta, lukee muuten paljon enemmän kuin minä. Joka toinen viikko hän hakee kassillisen kirjoja luettavakseen kirjastosta.
Tässä huusholissa on myös aikanaan sidottu kirjoja, aikauslehtiä ja kirkonkirjojakin. Pikkupoikana lueskelin aika paljon 1930-luvulla ilmestyneitä aikakauslehtiä, jotka oli sidottu kirjaksi, kuten Suomenkuvalehti, Kotiliesi ja Lukemista kaikille - vain muutama Lukemista kaikille on jäljellä.
Minulle lukeminen on myös hyvää terapiaa. Se auttaa keskittymään asioihin, kun lukee rauhallisesti. Kuvittelen lukemisen myös parantavan omaa taitoa kirjoittaa. Olen mukana valmistelemassa kyläteossarjaa ja siihen minunkin on pakko kirjoittaa, kunhan ensin kerään materiaalia sitä varten.
Lopputoteamuksena tähän tarinaan:Muistini toimii pätkittäin, mutta niin kauan on toivoa, kun hallitsen jotenkuten html-koodia, johon goldenage.fi -sivusto perustuu. Tosin nykyään ei koodista tarvitse tietää paljonkaan, sen kun kirjoittaa.
Hyvää viikonloppua!
PS: Aurinko paistaa nyt niin kauniisti, että illan suussa on uskallettava ennen saunaa pienelle hiihtolenkille.