Kulinaariset nautinnot ennen ja nyt....

[snipe]

Viesti poistettu turhana!

[kropsu1]

Pitääpä tilata vävypojalta seuraavaks, kun menen heille, käärmettä.
on nimittäin kokki ,ja syöttää täällä suomessa meitä suomalaisia.
On oma ravintola, ollutkin jo pitkään. Saattaa olla että on suomalaistunut
kun on ollut täällä jo 20v.tta. On niitä tullut puperrettua"terrasiinan miehen
ruokia. oli ne aluksi hiukan oudompia mutta maukkaita.
Kun olen kaikkiruokainen niin en kovasti osaa gurmeisiin kantaa ottaa.
Sota-aikana joskus ehti oikein tulla nälkäkin.

 
 

[kropsu1]

Juu, sain vain apuravintoloitsian" telefooniin. Sun Snipe makaroonis oli Goncci =Snogia.
Italiassa ei paljoa perunaa käytetä..mutta teille suomalaisille,myös suomentytön takia.
lsänta laittoi.. on kuulemma niin että pienet ruokapaikat tekee perheelle tekemänsä
ruuan mukaan ,myös turisteille tarjottavia satoja eri tarjottavia..
Siinäkai italialaisen keittiön taika onkin. Se sarvikäärme oli mun tyttärelle tietämätön kastikevärkki. 

[kropsu1]

Ja vielä; sotku tehdään perunaa, mausteita, esim. munaa ja jauhoja...
Puristetaan jonkin lävikön lävitse,,ja keitetään vedessä..se unohtu,,,

[Anniliisa]

 Kun vuosia sitten olin menossa katsomaan Kiinan muuria niin päätin että sammakoita ja koiran lihaa en ainakaan syö.
Tyttäreni valisti että kaikkea pitää ainakin maistaa.Ruokahan on kiinassa mahtavan hyvää ja monipuolista.
Viimeisenä iltana mentiin sitten maistelemaan sitä kuuluisaa Pekingin ankkaa..Ensin tuotiin pöytään kaikkea muuta hyvää,sitten sellaiset vesikupit.Hätäisimmät jo taisivat huuhdella siinä sormiaan.
Tarjoilijat siitä kieltelivät ja toivat uudet puhtaat vedet.


Sitten se Ankka.Ei koko lintua vaan niitä uunissa paistuneen linnun pintalihoja friteerattuna kuumalla sokerilla.
Ne vesiastiat olivat sitä varten että niitä lihapaloja kasteltiin että ei poltettu suutamme.
Oli myös sellaisia ohuita leipälettusia joihin sai tehdä sellaisia tortilloja.
Olin pettynyt  ja kun poistuimme tästä hienosta ankka-ravintolasta huomasin ne kalliit ankkamme siellä keittiön pöydillä olivat kuorittuna ja parhaat rintapaistit  tarjoilematta.

Helsingissäkin taitaa olla ankkaravintola,pitäisikö käydä katsomassa miten siellä tarjotaan,,

[espen]

Funchalissa kerran ostin jonkun raksupussin, kuivan ja rapean näköistä vaaleaa tavaraa muutamia raksuja pistimmesuuhumme , sen kyllä huomasin, että ei ollut perunalastuja.

Joitain paloja vaimon kanssa nassuteltiin, sitten luin pussin kyljestä, että on kuivattua mustekalaa. JooJoo, mustekalan lonkeroita ne olikin., siihen jäi syömingit siltä osin, vaimo sanoi, että hän ei ainakaan pistä poskeensa.

[pauliina]

 Vanhaan aikaan heinäpellolle otettin eväiksi kotona palvattua possunlihaa sekä piimää ja talkkunajauhoja.
  Sitä aikaa ei voi muistella kuin hyvillä mielin. Tosin molempia saa edelleenkin.

[Lotta]

Funchalissa kerran ostin jonkun raksupussin, kuivan ja rapean näköistä vaaleaa tavaraa muutamia raksuja pistimmesuuhumme , sen kyllä huomasin, että ei ollut perunalastuja.

Joitain paloja vaimon kanssa nassuteltiin, sitten luin pussin kyljestä, että on kuivattua mustekalaa. JooJoo, mustekalan lonkeroita ne olikin., siihen jäi syömingit siltä osin, vaimo sanoi, että hän ei ainakaan pistä poskeensa.

Minusta mustekala on hyvää lonkeroineen päivineen. Kun mustekaloja marinoi ennen valmistamista limemehussa, niin ne mureutuvat kummasti. Mustekala on suomenkielinen outo nimitys pääjalkaiselle nilviäiselle, jolla ei kalan kanssa ole juuri muuta tekemistä kuin elinpaikka. Tosin eri mustekalalajeilla on suomeksikin muitakin sanoja kuten seepia, kalmari ja tursas. Mustekalat ovat hyvää lähes hiilihydraatitonta ravintoa ja maailman ruokapulaan mustekalat voisivat tuoda helpotusta. Ne ovat lyhytikäisiä ja kasvavat nopeasti. Esimerkiksi octopus dolfeini -tursas kasvaa kolmegrammaisesta poikasesta kolmessa vuodessa lähes kolmesataakiloiseksi jättiläiseksi. Kolossikalmari kasvaa samassa ajassa jopa 500-kiloiseksi "merihirviöksi".

 Ostin muinoin Hollannissa pussillisen lastuja ja ne osoittautuivat kuivatuiksi läskiviipaleiksi. Ne jäivät kyllä syömättä.

[espen]

Ostin muinoin Hollannissa pussillisen lastuja ja ne osoittautuivat kuivatuiksi läskiviipaleiksi. Ne jäivät kyllä syömättä.

Minäkään en pistä läskiä suuhuni, siksi ei ole ylimääräisiä kilojakaan.

 Paistetut kuumat kastanjat sensijaan maistuivat, niitä krääsäsivät ja myivät kadulla, ne taas tekivät kauppansa, pussillinen meni alas nopeasti pahimpaan nälääntunteeseen.

 

Tolla tyylillä tehtynä, en kylläkään ostanut kuvan myyjältä.
 

[espen]

 Justiinsa pistin poskeeni kukkakaalia keitettynä, paistettuja nakkeja, keitettyä kananmunaa viipaloituna.  Kaurakakko/voimariini voileipää, päällä sinihomejuustoa ja sen päällä vielä Emmentalia 17 %.

Jälkiruuaksi Omista puista luumuja, kotimainen wanha laatu, sitten omista tomaateista tehtyä salaattia, johon sekaan sipulisuolakurkun paloja ja hieman pieniä banaaninpaloja, päälle tomaattinen salaatinkastike.

Kaikki alas kulautettuna kivennäisvedellä, lievästi hapotetulla, jossa on mukana myös magnesiumia, miin välttyy ehkäpä enemmiltä suonenvetokohtauksilta. Tämmöistä arkiruokaa nyt vaan.

Kaikkein viimeksi meinaan mennä tästä päivätirsoille, sen jälkeen, kun olen tulostanut yhtä hommaa varten hieman materiaalia.

Siis aikaisemmin, kun oli vakituisessa työsuhteessa, nyt olen ollut eläkkeellä n. 7 v, niin eipä silloin voinut ruokatunnin/lounastauon jälkeen vetäytyä tirsoille. Ei, eipä tietenkään, vaikka lääkärit ovat sellaista tapaa suositelleet vuosikaudet.

Etelässä viettävät siestaa keskipäivän aikoihin. Mutta nyt hyppään pehkuihin.

[pauliina]

  Nälkähän tässä tulee kun lukee teidän kulinaarisista nautinnoistanne.