Sähköisen reseptin yleistyminen on tervetullutta. Päätteen ääressä se on jo pitkän pitkän aikaa kirjoitettu ja lappu juoksutettu apteekkiin. Ja aina ei ole tarvinnut edes itse juosta.
Onneksi omat lääkärikäynnit ovat toistaiseksi olleet olemattoman vähissä, mutta sen verran on kokemusta ja toisten kertomaa, että tuo "alaikäisen" näköinen ja kokoinen nuori mies tai nainen tervehtii ovesta sisään astuvaa potilasta melkein tietokoneelle nyökäten. Siinä hän "monenlaisella kymmensormijärjestelmällä" kirjaa keskustelut koneelle ja jää vielä asiakkaansa lähdettyäkin kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Nykylääkäriltä kuluu ko. kirjoitustyöhön päivittäisestä työajasta aikamoinen lovi. Myös muulla terveydenhuollon puolen henkilöstöllä naputeltavaa riittää.
Joskus kymmeniä vuosia sitten lääkäri saneli asiansa nauhalle ja sihteeristö kirjoitti puhtaaksi. Oli työtä useammalle, eikä tarvinnut jonottaa päivä-, viikko- ja kuukausikaupalla vastaanotoille.
Itse aikanaan yritin hallita ns. kymmensormijärjestelmäkirjoittamisen. Kun nyt katson poikieni "sokkotyöskentelyä" näppäimistöllä, ihmettelen, mutta myös ymmärrän.
Sormien täytyy toimia lähes samaa tahtia, kuin ajatuksen juoksu. Muuten tippuu portailta!!!
