Minä olin sudenhetkellä jakamassa lehtiä. Olen jakanut sännöllisesti elälöitymiseni jälkeen noin 7 vuotta sitten. Suden hetkellä oli melkoista tuulta. Tuuli tahtoi riepoitella minua, kun liikuin jakopyörälläni.
Tuurailen vakinaisten jakajien vapaapäiviä ja vuosilomia.
Wanhan Rauman jakokierros kestää noin 3 tuntia, mutta kyllä siitä herätyksestä n. klo 01.30 lopetukseen n. klo 5.00-5.30 menee aikaa nelisen tuntia helposti ja vielä enemmän jos on jotain ylimääräistä jakamista, taikka huonot sääolosuhteet, sataa vettä tai on jäistä, taikka satanut juuri 10-20 senttiä uutta lunta, niin eihä silloin pääse eteenpäin raskaan kuorman kanssa.
Kerran, pari, sain keräillä lehtien osia pimeällä j a tuulisella osuudella ja juosta niiden perässää pitkin katua. Pyörällä ei jaksanut polkea ylämäkeen, vastatuuleen. Tuli hiki, kuormaakin oli melkoisesti, vaikka ei ollut mitään ylimääräistä jaettavaa. Normaalit Länsi-Suomet, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Satakunnan Kansat.
Uusi Aika on lehtenä hiipunut, Talouselämä mennyt kokonaan nettiin. En ole tehnyt tuota hommaa rahan takia, vaan sen, että pysyy fyysisesti suht. hyvässä kondiksessa. Eipä tarvii kuntosaleille kantaa rahaa.
Sain tehtyä virheettömän jaon, vain pari kertaa vilkaisin jakokirjaa. Tuo jakaminen pitää muistinkin terävänä.
Lehdenjakajan työ on melko raskasta, hikihän siinä ulee helposti. Sempä takia lehtiä jakamassa on paljon ulkolaisia. Suomalaiset, ainakaan nuoriso, taikka pitempiaikaistyöttömät eivät ole innostuneita. Kelalta saa helpommin hyvää huolenpitoa.
Täälläkin toimii lehdenjakajina paljon Nepalilaisia, Bangladeshistä mm. Ovat ahkeria hommissaan.
