Hyvä, että Kropsunkin "tipaton" päättyi ja hän taas hauskuuttaa meitä jutuillaan. En kaipaa yhtään "sättiä", koska en ehdi päätteeni ääressä päivystämään.Sen ole jo aikaisemminkin todennut. Kirjoittaa voi vaikka keskellä yötä!
Sorminäppäryyttä voin harjoitella soittopelien ääressä, sanaristikot harjaannuttavat harmaita aivosoluja.
Eteeni tupsahti Olivia-lehti 1/2012. Naisihminen, jonka Lapin "vaellussairaus" alkoi jo 16-vuotiaana partioleirin yövaelluksella Saariselällä, kirjoitti hauskasti talvivaelluksestaan Kilpisjärven maisemiin otsikolla "Lumen taju". "Vaelluksella selässämme kulkee kaikki, asumus, hella, vaatteet, suksienkorjausvälineet ja valtava määrä karkkia". "Talvivaelluksessa ei ole kyse niinkään selviytymisestä kuin olon tekemisestä mukavaksi epämukavissa olosuhteissa. Pienestä luksuksesta tulee isoa: peseytyminen kosteuspyyhkeillä, puhdas kerrasto yöksi, rommikaakao ennen nukkumaanmenoa".
Itse olen pienen ikäni hiihtänyt Ylläksen ja Saariselän hangilla keväisin. Kilpisjärven hanget on kokeilematta, mutta Kilpisjärveltä olen rinkka selässä ja autiotuvilla yöpyen kävellyt aina Haltin huipulle saakka. Ja takaisin. Sunnuntaiaamuna lähdimme ja perjantai-iltapäivällä palasimme "ihmisten ilmoille". Minulla oli "matkalääkkeenä" konjakki, jota joka ilta fingerborillinen piti ottaa!
Mutta nyt taidan lähteä keittämään kaakaota ja lirautampa joukkoon hieman rommia ja sitten pää tyynyyn. Hyvää yötä!
