Golden Age Foorumi

Hei vanhat toverit,
jokunen on sentään toimintakuntoinen. Kirjoittaminen on tosiaan vähentynyt, monella varmaan syynä Facebook  tai pikaviestintä. Keskustelut ovat nyt niin menneen talven lumia. Tässä juuri puhelin kilahti ja perillinen laittoi viestin löytymättömistä krassintaimista. Taitaa olla Puupään pihan laittaminen jälkijunassa. Jospa saataisiin pitkä syksy, jotta tällä viikolla laitetut taimet ehtisivät varttua ennen talven tuloa.

Talvea kohti tässä ollaankin kohta kääntymässä. Tasan viikon kuluttua on kesäpäivänseisaus.  Enpä ankeuta teitä enempää tällä kertaa.

Kivaa matkaa pumpulille tänne oikeitten ihmisten seuraan (lyhyt savon kielen kurssi: oekeet immeiset, oekeihin immeisten seoraan Jossakin päin omalla paikallismurteella sama kuulostaa toisenlaiselta savolta. ). Sinulla on lapsenlapsenlapsi. Upeaal

Olisi mukavaa kuulla kropsu-kuoman kuulumisia. Jos itse tätä lukee, niin terveiset täältä. Lopetitko kirjoittelun kokonaan?

Kevät lähestyy, vaikka nyt näyttää kaikkea muuta kuin siltä. Sataa rankasti räntää. Kohta muuttunee sekin lumeksi. Silmäilen ulos synkkänä ja pohdin, miten huomenna ja ylihuomenna seikkailen parikymmensenttisen (jos nyt niin paljon sataa) sohjokerroksen päällä. Autolla siis. On pakollisia terveyteen liittyviä menoja. Onneksi en vaihdattanut renkaita.


"Kevät keikkuen tulevi", sanotaan, tosin sillä on jatko: "suvi suuta vääristäen". Tämä liittyy muinaisiin aikoihin, jolloin ihmiset ja kotieläimet olivat talven heikentämiä ja sairauksien runtelemia. Tuli lause mieleen, kun kävelin kaupassa hevi-osastolla ja katselin vihannesten ja hedelmien määrää. Nyt ei pääse keripukki ja muut vitsaukset iskemään.

Nykyään vanhan kansan karvas kokemus on muuttunut kuvaamaan kevään vaihtelevuutta tai sen tuomaa iloa. Jossakin päin on sanottu näinkin: " Kevät keikkuen tulevi, talvi suuta vääristäen." Jälkimmäiseen on kesää rakastavan helpompi  yhtyä. Sanat ja sanonnat muuttuvat. Tästä tuli mieleen sana keli. Joskus meteorologikin puhuu kelistä tarkoittaessaan säätä. Se kyllä kuulostaa pahalta.
Nyt ikkunasta katsoen on sekä huono sää että huono keli.   


Siemenpussit ovat jääneet kauppaan. Taidan ostaa valmiit taimet. Salaatteja kyllä meinaan kasvattaa ruukuissa siemenistä lähtien, mutta tomaatteja en yritäkään.

Terveiset täältä lumen keskeltä. Johan tuosta keväästä ehdittiinkin nauttia monta päivää. 

Heipä hei!
Kiva nähdä Hemulin kirjoitus täällä, ja kiitos terveisistä. Olen usein pähkäillyt kuulumisiasi. Hiljennyt on keskustelu, loppunsa edelläkö... Ei minullekaan kerry maininnan arvoista sanottavaa. Päivät täyttyvät kotiaskareista entistä enemmän, kun olen nyt melkein omaishoitaja virallisia papereita vailla tosin. Muutenkin lähipiiriä on kohdannut sairauksien kirjo, oma kuntokin on mitä on. Että masennuksen oireita on täälläkin ilmassa.

Hemulille on kertynyt komeasti pyöräilykilometrejä viime kesänä. Meillä pyöräillään kuntopyörän selässä. Maantie oli kesällä kuivaan aikaan pölyinen, ei siellä voinut kävellä tai pyöräillä. Entisvuosina pakkasimme pyörät pakettiautoon ja ajoimme metsäautotielle tai päällystetyille teille, mutta nyt ei ole pakettiautoa eikä pyöräilykaveri ajaa enää kaksipyöräisellä.

Ruokaa pitää laittaa. Joskus tympii jatkuva miettiminen kaloreiden määrästä, terveellisyydestä ja proteiinin saannista. Onneksi kumppanille kelpaa kaikki.
Viimeksi eilen tein Yhteishyvän ohjeella bataatti-jauhelihalaatikkoa. Vai paistosko tai vuokako se nyt oli? Kuulemma hyvää oli PP:nkin mielestä!
Laitoin lehden sovelluksen puhelimeen ja sieltä joskus katselen vinkkejä. Samoin K-kauppa tarjoilee reseptejään puhelimeen. Noissa kauppojen ohjeissa vain on hurja määrä erilaisia ainesosia, mutta ainahan voi oikaista.

Sellaista vanhustyön arkea elellään. Luen edelleen paljon, se on pakoa todellisuudesta. Onneksi on kirjoja. Oman kirjaston hävitin viime kesänä hyvin vähiin, se oli ikävä työ, mutta joskus pitää aloittaa kuolinsiivous.

Mitähän Anniliisan ja Pumpulin keittiöön kuuluu? Entä te kaksikymmentä hiljaista vierailijaa? Tulkaa mukaan!

Onnekasta vuotta 2019
saatesanoin "kyllä aurinko joskus paistaa, vaikka kätkeytyy usein pilvien taakse".

Vanhat toverit eli siskot Ainuli ja Anniliisa ovat olleet reippaina aamuvuorossa. Minä vanha tulin taas iltavuoroon.  Aamuruno pitää aina vilkaista, siitä päivä mukavasti käynnistyy.
Kyllä on pimeää! On vanhan sanonnan mukaan kaksi pimeää vastakkain ja hämärä siinä välissä. Olen viritellyt valoja sisälle ja ulos, mutta eivät tuikkuni ihmeitä saa aikaan.

Huomenna juhlitaan taas isänmaata. Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle ja joulun odotusta  myös - sillä tavalla nykyään kaikkialla toivotellaan.


 6.12. Katsoin ohimennen eilen kirjoittamaani. Olin keksinyt Anniliisalle uuden nimen. Nyt korjasin sen oikeaan muotoon. Käynkö liian harvoin kun en enää nimiä muista? Vai onko herra A(lzheimer) tulossa kylään? Onko herrankaan nimi oikein. 


 

Kyllä minäkin olen normaaliajan kannalla. Keväällä on surkeaa harjoitella heräämistä tuntia aikaisemmin. Tietysti eläkeläisellä ei ole kovin nuukaa kellon kanssa, mutta jokin aamupäivän pakollinen meno vaikkapa lääkäriin saisi olla vasta puolilta päivin. Olen oikea yökyöpeli. Viime yönä luin pikkutunneille saakka, aamulla heräsin klo 9 ja riemastuin, että sehän onkin vasta 8.

Anniliisa kirjoittaa tuolla ylhäällä kesäajan puolesta, aamuvirkku kun on. Unitutkijat ovat sitä mieltä, että keväinen kellon kääntö aiheuttaa paljon pahaa terveydelle. Varsinkin teininuorisolle herääminen on melkein mahdottomuus kello 8 alkaville tunneille, kouluhan alkaa oikeasti kello 7 silloin.
Äskettäin luin jostakin, että kesäaikaa kokeiltiin Saksassa jo ensimmäisen maailmansodan aikana, pian vastustajatkin ottivat kesäajan käyttöön. Kohta siitä luovuttiin taas. Meillä oli vastaava kokeilu käynnissä syntymävuotenani, mutta sitten palattiin normaaliaikaan. Kaipa siinä tavoiteltiin energian säästämistä valoisaa aikaa lisäämällä.

Paljon kansainvälisiä järjestelyjä kesäajasta luopuminen varmaan aiheuttaa, mutta toivotaan parasta. Kunhan olisi yksi aika kesät talvet.

Kyllähän täällä ollaan, nimittäin joten kuten hengissä. Päätin olla se joka ei enää huhuile tyhjässä talossa. Mietiskelin sitäkin, että pitäisikö kirjautua ja poistaa omia juttuja täältä. En ole saanut aikaan sitäkään, on ollut kaikenlaista haipakkaa kotirintamalla.

Sattuipa somasti kurkkujen kanssa. Säilöntäpuuhissa olin aamupäivällä. Kasvatin keväällä kurkuntaimia itse. En hennonut heittää niitä tarpeeksi monta menemään ja nyt kurkkua on kasvamassa ihan liian tiheässä. Mikähän lajike se onkaan, se nimittäin kasvattaa valtavat rönsyt ja kuristaa syleilyynsä naapurit. On hauskan näköistä, kun auringonkukan vartta kiipeää kurkku ja lehtikaali kukkii keltaisena! Arvelin PP:lle, että nyt on risteytetty avomaankurkku ja kuristajakäärme.


Yritin haalia mustikoita lähimetsästä. Itikoita on ollut julmetusti ja kuumuus on haitannut siinäkin puuhassa.
Vielä puuttuu tavoitteesta 4,9 litraa. Pitänee lähteä tästä pyrkimään tavoitteeseen.


Olisi mukava kuulla kuulumisia eri puolilta maailmaa, tai ainakin eri puolilta Suomea. Miksi, oi miksi kaikki ne parikymmentä vierailijaa jotka äskenkin olivat täällä ei mitään virka?
Kaikille poikkeaville ( ) hyvää loppukesää Puupään tuvasta!

Tämä on silkkaa uteliaisuutta.
Onko foorumi kuitenkin auki?
Kirjoittaako tänne enää kukaan?
Missä on Aarno Korpela, missä Marja Aramo?
Mitä tapahtui tällä välin?
Huhuu...