Päivä oli hektinen, että nyt istahdin päätteeni ääreen! Ja "Kahden keikkakin" alkaa vasta 21.50.
Luin tämän ketjun alusta loppuun ja tutun tuttuja vanhojen esineiden tarinoita Hemulilla, Anniliisalla, Justiinalla, Pumpulilla, Inkerillä ja palstoilta kadonneella Kropsulla. Muistinhan melkein kaikki nimet.
Minulla on kaksi "nokkapuntaria" ja niille löytyy vielä välillä käyttöäkin. Jos jollekin asialle ei riitä keittiövaaka, nokkapuntarin haen apuun. Tuota häiriötekijöiden karkotusta en ole vielä ehtinyt kokeilla!!!
Kun koulu toukokuun viimeinen päivä loppui ja tultiin velipojan kanssa koulukauppalasta kolmen kuukauden kesälomalle, ensimmäisenä toteutettiin äidin kanssa "tuplien" alasotto, pesu ja yläkertaan kanto.Ja paikalle jääneiden ikkunoiden pesu. Päivä siinä meni. Ei odotettu juhannussiivouksia.
Sitten lähdettiin 300 metrin päähän rantasaunalle pesemään talven vaihtopellavalakanat. Siinäkin touhussa käytettiin lipeäkiveä, niin kuin joku teistä muisteli saippuantekoa lipeäkiven kera. Jos kaikki lakanat ja pyyhkeet eivät mahtuneet nuottakoppeliin, viritimme heinäseipätäkin apuna käyttäen pyykkinarut ja oli ihanaa katsella lakanoiden heiluvan aurinkoisessa säässä ja kuivuvan - hetkessä. Kahvitermospullo ja hyvät voileivät olivat eväinä!
Kun tuplia sitten syksyllä laitettiin paikalleen, jotain tiivistettä mahdollisiin rakoihin ja veteen kastettava valkoinen ikkunapaperi päälle. Ikkunapaperia on vieläkin, mutta teippinä.
Äidin siskoja oli Amerikan Bostonissa ja paketteja tuli. Muistan yhden heinäkuisen päivän, kun paketti oli tullut ja äiti jauhoi kahvia rappusilla. Eikä aikaakaan, kun mahtava kahvin tuoksu ntuli keittiöstä. Äiti keitti aina vahvan kahvin ja maitohuoneesta haettiin kermaa maitotonkan päältä! Sokerikin taisi olla kortilla, mutta meillä sitä kyllä aina oli. Näin muistelen.
Rännälin käyttöä en muista, mutta ko. kapistus meiltäkin löytyy.
Uuniluudan käytön muistan. Äiti taisi koivuvastasta karistaa lehdet pois. Ei syttynyt niin herkästi. Veteen luutaa kasteltiin siitäkin huolimatta.
Kahveri sanan muistan, mutta meillä kyllä puhuttiin ruokahuoneesta. Lattialla oli iso luukku ja valetut portaat veivä kellariin. Kellariin oli myös ulkoa. Perunaa viljeltiin paljon ja lomatalojen rannassa oli kaksi perunakuoppaa, joissa perunat säilyivät hienosti. Joskus olenkin heittänyt pojille, että jos tehtäisiin toisen perunakuopan paikalle lomalaisille oikea maalaiskellari!
Puna-valkoraidallisiin koukkukarkkeihin olen törmännyt, mutta en ole katsonut, missä valmistettuja.
Singereissä löytyy. Olen tainnut pari ostaa kirppariltakin. Luulen niillä olevan paikkansa, kun syntymäkotini remontti on valmis.
Ihanaa oli muistella vanhoja aikoja!!!