Golden Age Foorumi

Todellakin monenmoista vimpainta ja vempelettä aina markkinoille ilmaantuu, ja hyvä niin . Jotkut niistä jäävät elämään, mutta useille   koituu kova kohtalo poistua näyttämöltä.
Joidenkin onneksi ajan muoti nostaa ne uudelleeen pramille, ja kauppa käy jälleen kuin siimaa  Kylpytynnyri on tämän vuoden trendi, joka näyttääkin melko mukavalta keksinnöltä.

Kerran nautiskelin paljon  Naantalin kylpylän ulkoalueella,  melko viileässä kevätillassa Vivaldin soidessa kaiuttimista rentouttavista hetkistä pienehkössä pyöreäässä altaassa ( melkein kylpytynnyri ).
Ei koskaan pitäisi jättää ja unohtaa joskus hývän nautinnon antajaa, vaan  vaihtaa vaikka sävelmää  Kylpytynnyrit ovat varmaankin oivallisia korvikkeita luonnonvesille, jonne voi sujuvasti liuottaa kaikki viikon huolensa .

Energiaa, ja pitkää pinnaa todellakin vaatii talvella toteutettu remontin teettäminen, mutta hauska on tuoksutella uusia raikkaita tuulia näin kevään kynnyksellä sisätiloissakin. Auringollahan on tapana tuoda esille varsinkin kaikki likaan ja pölyyn liittyvät asiat esille, joten hyvillä mielin  annan päivän porottaa jokaiseen nurkkaan joita vielä parikin kuukautta aiemmin kauhistelin edesmenneiden kissojen ja koirien aikaansaannoksien raapimisista.

Kai näillä kymmenillä, kun elämää on varmasti vähempi jäljellä, kuin ennen eletty elämä, niin tulee miettineeksi millaisen kuvan itsestäni jätän niille ihmisille, jotka tulevat tästä itselleen uutta kotia katsomaan ja valitsemaan.

Melkein kolmevuosikymmentä tuli katseltua alkuperäsessä asussa rakasta kotiani, jonka jokaisen  yksityiskohdan on joku toinen valinnut , nyt kohteet ovat minua omaa itseäni, ja omia tuntemuksiani.

Tuntui hyvältä kirjoittaa tämä, ja paljon mieltä virkisti kuten Violakin tuossa edellä totesi, vaikka pahasti sivusikin ketjun aiheesta !

Poistuneita asioita ja esineitä tulee melkeinpä päivittäin lisää elämäämme lisää tekniikan keksiessä uusia  tuotoksia elämäämme helpottamaan.
Laitoin koko huushollini remonttiin tammikuun aikana viiden viikon ajaksi. Valitsin yhdelle pienelle seinälle tapetin, jossa kirjoitus on kuin  mustekynän jälki, jossa  usein sanan lopussa jälki kapeni huomattavasti. Laitankin kuvan oheisena, sillä kai tämä mustekynien aikakausikin on sitä elettyä elämää joka ei ole enää käytössä. Vai löytyykö vielä keneltäkään  oikeaa mustekynää ?

Muistuipa mieleeni samalla imupaperit ja kaatunut mustepullo pulpetin sisään...huh huh ja melko usein se teräosa oli penaalin sisässä vaurioitunut ja vääntynyt. Opettajallahan se oli pystyssä sille varatulle paperista kierretyssä telineessä.

Tapetti sopi mielestäni hyvin, kun viereiselle valkoiselle seinänosalle laitan vanhoja esi-isien ja äitien kuvia.

Vuoden alusta  lisääntyy almanakkaan  yksi liputuspäivä lisää, kun huhtikuun kahdeksas päivä tulee romaanien kansallispäiväksi.

Mikähän liputuspäivä lienee eniten liputettu ?
Melkeinpä veikkaisin Juhannusta, jolloin kesämökkiläiset virittäytyvät yöttömän yön juhlintaan .
Vai vieköhän itsenäisyyspäivä voiton ?

Sinne meni bitti avaruuteen pitkä viestini hemulin muffista
Kaunis on kuvasi, oliko kani antanut henkensä kätesi lämmikkeeksi ?
Kanejahan oli silloin useimmassa taloudessa, ja kuten tiedetään, niin nehän ovat kovia lisääntymään.
Kanipaistia oli meidänkin pöydässä silloin tällöin, jonka sekaan äiti oli laittanut sianlihaa.

Äsh, meni vastaus aivan sivuraiteille, mutta muistot pyrkivät ulos luettavaksenne.

Hei Inkeri, se valkoinen myrkky oli lipeäkiveä. Siis todellista myrkkyä! 

Eikös siihen keitokseen laitettu kaikkia teurastusjätettä, luitakin ja niissä luissa kai oli se hyydyttävä aine - luulen mä...

Juuh, oikein muistit Hemuli, kyllä sinne luitakin laitettiin, koska suuremmat eivät kaikki sulaneet siellä myrkyssä, niin äitini lopuksi kauhalla onki ne sieltä pois.
Se lipeäkivi oli vaalean ruskeassa pahvitölkissä  kas kun en muistanut sen nimeä....

Ihanaa lukea näitä kirjoituksia, jotka tuovat muistojen kätköistä niihin liittyviä tuoksuja ja hajuja.
Aah, sitä jauhetun kahvin tuoksua, ja kuinka sillä liimapaperilla olikin taipumus mennä kurttuun tuplien laitossa ja muistin sen liiman hajunkin.


Vieläköhän "uuniluuta" on käytössä leipäuunien omistajilla, vai onkohan senkin tilalle keksitty jotain nykyaikaisempaa ? Siitä lähti aivan omaperäinen haju, kun äiti lopuksi laittoi hiukan kärventyneen luudan sihisevänä vesiämpäriin. Käytettiinhän siihen toimitukseen jo kertaalleen saunottua vastaa (vihtaa) joka oli herkkä syttymään kuumassa uunissa.

Kropsulle tiedoksi, että puuta ne oli meilläkin  kuusenkarkkien sisukset .