Golden Age Foorumi

Päätin, että minä jorisen omat arkiset asiani tällä palstalla ja ....välillä pulinanurkassa jne.

Eilen lehtihyllystä hyppäsi ostoskoriini lehti "Ekoelo", edullinen tutustumishintakin. Minulle mielenkiintoista luettavaa koko lehti.

Lainaanpa runoilija Arto Juurakon rakkausrunon. Hän kirjoittaa omalla eteläpohjalaisella murteellaan ja on voittanut ensimmäisellä runollaan rakkausrunokilpailun ja siitä se alkoi. Runoja syntynyt jo yli 500.

"Mää näjin,
Ku meirän hammasharijat
Pussaali peilikaapis
Yän pimeyres.
Palttoot kaulaali toistansa naulakos,
Krahanuttivat kylykiään yhtehen,
Ja saappahat hymyyli
Ujoona lattialla.

Soon vissihi tarttunu
Meistä vaatteisihin:
Sukakki niin somasti
Yhyres mykkyräs."

Rakkausrunokilpailun voitto 51-vuotiaalle Arto Juurakolle tuli v.2007. Edesmennyt Tommy Tabermann toimi päätuomarina.

Hänen kuvasi Juurakon ruonoa:"Voittajaruno kertoo loistavalla itseiro nialla, kuinka vaikeaa on tunnustaa rakkaus suoraan. Arjen elementteihin verhottu viesti on kuitenkin aito ja kaunis".

Maa- ja kotitalousnaisten Koti-lehti ilmestyi tänään ja pääkirjoituksen aihe oli mielenkiintoinen. Siteeraan päätoimittaja Liisa Niilolaa:" Kuulin tarinan Suomessa toimineen Yhdysvaltain suurlähettilään äidistä. Hänellä oli kaksi tytärtä. Hän laittoi tytöt kirjoittamaan paperille sanat I can not eli minä en voi. Hän vei tyttäret puutarhaan, kaivoi maahan kuopan ja siihen tyttäret laittoivat kirjoittamansa lappuset, kuoppa täytettiin. Sanat haudattiin maahan. Äiti halusi hyvin konkreettisesti näyttää, että ei ole olemassa mitään mitä tytöt eivät voisi tai osaisi, vain siitä syystä, että ovat tyttöjä. Toisesta tytöstä tulikin Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs".

Maalaistyttönä toki oppi tekemään työtä, olipa se sitten miesten tai naisten työtä. Koulukesälomien aikana se olin minä, joka hain kolme hevostamme Jymyn, Hetan ja Humun laitumelta miehille valjastettavaksi. Velipoikaa taas eivät hevoset kiinnostaneet, vaan piikkilangankiristäjä-Valmet oli hänen "ykkösensä".

Rakennusprojektivuosina tuli todistettua, että kyllä tällaisia aikuisiakin "tyttöjä" tarvitaan. Kilometritolkulla vahasin lautaa, olin niin timpureiden, muurarin ja kaikkien muidenkin raksamme ammattimiesten juoksutyttö. Niin, ja se tuli selväksi rakennuksilla siivoojan tehtävä oli melkoisen tärkeä. Oli laudan pätkää, sähköjohdon pätkää, ym. ym., mikä kaikki oli seuraavaksi aamuksi oltava pois ammattinsa osaavien miesten tieltä.

Joskun käyn (melkein itseltäni salaa) ihailemassa "virkanaisvuosieni" vaatekertoja, kenkiä ja muuta "hilpetööriä". Käyttöä niille ei ole paljon ollut, kun vyötäröltäkin saattaisivat hieman kiristää, mutta ei niitä poiskaan ole voinut laittaa. Mene tiedä, jos vielä joskus....

Goldenin etusivulla hauhau tassuttelee kohti avoimen veden rantaa. Tuskin uimaan menee!

Sunnuntaiaamuna mökkirannalla juniori katsoi "Räikkösiä" ja minä huutelin, että katsopas saaren pohjoispuolelle, joku on uskaltautunut vielä hauhaunsa kanssa aamukävelylle jäälle. Juniori kurkisti maisemaa ja totesi samalla, että vastapäisen saaremme rannalla näkyy iso musta hauhau, perintöhauhaumme!!! Juniori meni terassille ja huuteli mustalle hauhaulle "tulepa takaisin-komentoja". Oli kiltti ja totteli ja hitaasti tassutteli kohti mannerta.

Maanantaina menin takaisin rannalle ja tiistaina, kun olimme hyvästelleet kymmenen vierastamme ja tein rannalta pois lähtöä, huomasin perintöhauhaumme löntystelevän kohti saaren rantaa. Nyt kiekaisin minä ja hitain liikkein hauhau otti suunnan takaisin mannerta kohti.

Nyt mietin ankarasti, pitäisikö minun laittaa hauhau pitkän narun päähän kiinni rannalla ollessamme. Tuskin hän pystyy arvioimaan, koska jää lakkaa kestämästä. Kolmetoista vuotias "vanhus" ei varmaan jäitten seasta osaa pelastautua ja minusta ei kyllä ole hengenpelastajaksi heikoilta jäiltä.

Jäät tosin vielä kestävät hauhaun painon, mutta lähitulevaisuudessa on se päivä, kun jäille ei ole enää menemistä...hauhaullakaan.

Nyt väki on väsähtänyt lumitaakan alle, palsta sen kun köyhtyy. Nyt, kun minäkin ehtisin tännekin kurkkaamaan, niin melkein viikkotolkulla tuijotan omaa nimimerkkiäni...

Lieneekö "sätti" hektisempi areena ja kammarit! Joskus sinne kurkkaan (en Piikatyttönä!), mutta harvoin siellä tuntuu juttu jatkuvan. Ettei vaan oltais vähän mustasukkaisia uusista tytöistä!!!

Vaan kukas tietää, onko tyttö vai poika. Näillä palstoilla kaikki on mahdollista. ja siitäkin huolimatta tänne pitää kurkista!!!

Minä lähden ottamaan nhiihtolomalaisia vastaan ja maalaistun hetkeksi.

Missä kaikki kirjoittajat ovat?

Lomalla etelässä/pohjoisessa, tietsikka huollossa ,ei olla vielä talviunilta herätty, runosuoni tilapäisesti ehtynyt, odotellaan uusia pirteitä aloituksia, tuliko tämä joillekin liian monimutkaiseksi saapua kirjoittamaan ja rekisteröitymään...

Palatkaapa palstoille tutut ja tuntemattomat, ikävä teitä on!