ROUVA PYTYN LAKKO
Nämä Asiat lie joillekin omakohtaisen tuttuja, ainakin asunnossa sisällä sijaitsevan Huussihuoneen omistaville. Matleenalle aina vain tutummaksi tuli.
Eleltiin kaikessa rauhallisuudessa Lokerolähiössä, Metropolitanissa.
Poika, Rottavaari sekä Haukku, joka ei vieläkään Ruokinta-Automaatin, Matleenan, komenteluja suostunut kuulemaan. Epäili Matte sen kylläkin kuulevan, kuulihan se Epäjumalansa Pojankin komennot. Kuinka nyt milloinkin oli Haukku- Ylimyksen mieli. Jääkaapin oven aukaisun kuuli eittämättömän varmasti.
Oli sosiaalinen Elämäkin Koivumäessä kovin vilkastunut.
Olivat Asukasyhdistyksen kantavat voimat, Rouvat, kovin innostunet kokoontuleimaan. Sai varastohuone kellarissa nimenkin, Koivumäen Tereessiat ry. Tähän ei tyytynyt tämä villakoiran Omistajatarfrouva, ehdotti nimeksi
Sant Birgitta Royal Club, ei saanut tämä kuin yhden äänen, sekin osoittautui Frouvan omaksi. Hiihtojaosto ehdotti samantien hiihtokisoista innostuneena perustettavaksi Mukulakunnalle hiihtoseuran, nimeksi nuijittiin samantien
Koivumäen Tiikkerit. Matleena toista, Koivumäen Pikakiitäjät, koska mielestään tiikerit eivät hiihdä, ei ainakaan Koivumäessä. Ei saanut kannatusta sekään.
Joten arkiperjantai - iltaa Himassa, pojan vaaatimuksesta nyt Himassa, vietettiin Jarilla, Villellä. Kallellakin oli Hima, ei Koti.
Hiljaista oli, Haukku harrasti pääelinkeinoaan, lojumista divaanilla silmät puoliummessa. Syöksähti ylös heti, kun jääkaapin ovi avautui. Useimmmiten turhaan vaivautui.
Tunsi Matte kutsumusta Huussihuoneseen.
Kas vain, Rouva Pytty oli Padon ilmeisesti joutoaikoinaan putkistoonsa rakennellut. Mikä sinne lirisi, ei eteenpäin lirissyt. Ilmiselviä kuljetusongelmia oli.
Siitä Mattte pikapikaa Poikaa kuulemaan. Oliko rallitimomäkiselle pikataipaleeseen mahdollisesti vesieste, Niagaran Putous kenties, lisätty. Ei ollut, kuulemma. Tivasi ja tiukkasi, ei vaan ollut, ei ollut, Idolia, taas Idolia timomäkistä, hukutettu Niagaraan.
Siitä sitten vaikeasti tavoiteltavaa, vielä krantummin puhuteltavaa , Herra KiinteistöInsinööri Huoltomiestä, haeskelemaan. Ihme, vastasikin heti sekä heti myöskin paikalle lupautui kera apumiehen, vaijerin. Ei tuottanut tulosta käynti, apumiehen rassailu, sanoi soittavansa Putkilikkeeseen.
Oli ilta jo. Ei hoidu tänään enää. Kuulemma.
Rouva Pyttyä ei voinut käyttää. Jotenkin asiat järjestettävä. Älysi Matte, ämpäreitä oli vain yksi, lisäsi arsenaaliin vanha ison, voipytyn , Arabian antiikkiia.
Asia kunnossa, väliaikaistoimenpiteet tehty,
.Alkoi kuulostelemaan Huussihuoneesta kuuluvaa lirinää. Eihän siellä järjen mukaan pitänyt kuulua minkäänvaltakunnan lirinöitä eikä lorinoita. Patohan siellä oli.
Samaan aikaan kuulosteli Matte naapurin, Yläkerran asukkaan, hiihtäjäsuuruuden, oikean, suihkussaan lauleksivan Nuotinvierusaaroitaan. Huusihuoneeseen Matte syöksyi, kas ihan oikeita Havunneulasia purjehti ammeessa iloisesti Naapurin suihkuveden seassa. Pikavauhtia naapurin, nimeäkin saaneen hiihtäjän, ovikelloa rinkuttelemaan, kiljumaan ja jyskäämään ovea. E Legenda tietenkään aarioiltaan mitään kuullut.
Alas kiireesti, puhelimeen. Vastasi tämä mäntyrannaksi leikillään kutsuttu, tuli hetken kuluttua tapausta äimistelemään.
"On ne miun neulasii, on."
Oli jo Matten suu auki kysyäkseen kasvaako Naapurin päässä sankkakin Männikkö, mutta malttoi sentään. Sanoi Legenda lenkillä käyneensä, siitä neulaset. Lupasi kuitenkin suihkuun enää olla menemättä. Parasta ollakin menemättä, mikäli vesi Huussissa vielä nousisi ammeessa, valuisi se auttamattomasti lattialle, siitä olohuoneen parketille, huom. parketille, joka oli siellä jo ostovaiheessa. Ei jälkikäteen varaa olisi ollut.
Siitä taas seuraisi Vedenpaisumus, kenties ainakin Haukun hukkuminen. Sekä Rottavaari Miu-Mingin hukkumakuolema Neulaspäisen yläkerran Asukin kylpyveteen.
Aamulla alkoi asian tiimoilta melkoinen kansainvaellus. Oli huoltomiesta, isännöitsijää, joka viimein oli, hukkkuneet nekin, LVI-kuvat jostain esiin kaivanut, putkiliikkeen asiantuntijaa, naapureita, ilmeisesti lähiökaupan juoksupoikakin, oli Matte Finninaaman tunnistavinaan.
Pidettiiin Sotaneuvottelu. Miitingejä. Ei tullut asiaan minkäänvaltakunnan valaistusta.
Iltasella taas uusi Hyyskärumba. Oli pakonsanelema Asia tämä.
Oma osionsa kokonaan oli Mukulakunta, jonka mielestä ilmassa oli Suuren Urheilujuhlan tuntu.
Soi siihen Rumbaan ovikellokin,. Sesoi oven takana vessapapereiden Säkkitukkukauppias,
Poika avasi ja ilmoitti vahvan mielipiteen :
" Meillä ei nyt osteta, meillä ei enää käytetä, on nyt voipytty vessana."
Pam, ovi kiinnni Myyntitykin nenän edestä.
Ei ehtinyt Matte mietiskelemään mitä seuraavalla myyyntikerralla Tykillle selittelisi.
Vihdoin asia selvisi, niinkuin asioiden on yleensä tapana. Oli jäänyt rakennusvaiheessa pätkä narua, joka nyt putken seiniltä irronneena tukki Rouva Pytyn kuljetusvaiheen. Taas kulki sekä lorisi iloisesti vallan.
Pato oli murrettu.
Mietti Matte itsekseen, miten mahtoivatkaan maaseudulla pakolliset sisähyyskät toimia.
Tuli tulokseen, Paras ja toimiva, aina, oli vanha kunnon pihapiirin Huussikäymälä, Makki, Hyyskä.
Eipä ole Huussin voittanutta näisssä asioissa, ei.
.
Ei ole eikä tule.