Hyvin harvoin sanomme edes tutuillemme, puhumattakaan vieraammille vastaantulijoille "kaunis kampaus", "nätti mekko"...
Mökkikylämme tuntumassa, kovassa pakkasessa metsäkone keräsi kantojamme aamu kuudesta ilta kymmeneen, parina iltana puoli kahteentoista yöllä. Huikkasin iltapäivällä vuoroon tulleen "aikuisen" miehen syömään kaalilaatikkoani ja toisena päivänä juomaan kahvit pienen suolapalan kanssa. Halasi kiitokseksi, tuntematon mies.
Lämmittää sydäntä vielä tänäänkin tuo aito kiitoshalaus!
Oli se halaaja miehen näköinen ja kokoinenkin! Ja vapaakin. Olis vaan kantoja lisää!!!