Golden Age Foorumi

Päivä oli hektinen, että nyt istahdin päätteeni ääreen! Ja "Kahden keikkakin" alkaa vasta 21.50.

Luin tämän ketjun alusta loppuun ja tutun tuttuja vanhojen esineiden tarinoita Hemulilla, Anniliisalla, Justiinalla, Pumpulilla, Inkerillä ja palstoilta kadonneella Kropsulla. Muistinhan melkein kaikki nimet.

Minulla on kaksi "nokkapuntaria" ja niille löytyy vielä välillä käyttöäkin. Jos jollekin asialle ei riitä keittiövaaka, nokkapuntarin haen apuun. Tuota häiriötekijöiden karkotusta en ole vielä ehtinyt kokeilla!!!

Kun koulu toukokuun viimeinen päivä loppui ja tultiin velipojan kanssa koulukauppalasta kolmen kuukauden kesälomalle, ensimmäisenä toteutettiin äidin kanssa "tuplien" alasotto, pesu ja yläkertaan kanto.Ja paikalle jääneiden ikkunoiden pesu. Päivä siinä meni. Ei odotettu juhannussiivouksia.

Sitten lähdettiin 300 metrin päähän rantasaunalle pesemään talven vaihtopellavalakanat. Siinäkin touhussa käytettiin lipeäkiveä, niin kuin joku teistä muisteli saippuantekoa lipeäkiven kera. Jos kaikki lakanat ja pyyhkeet eivät mahtuneet nuottakoppeliin, viritimme heinäseipätäkin apuna käyttäen pyykkinarut ja oli ihanaa katsella lakanoiden heiluvan aurinkoisessa säässä ja kuivuvan - hetkessä. Kahvitermospullo ja hyvät voileivät olivat eväinä!

Kun tuplia sitten syksyllä laitettiin paikalleen, jotain tiivistettä mahdollisiin rakoihin ja veteen kastettava valkoinen ikkunapaperi päälle. Ikkunapaperia on vieläkin, mutta teippinä.

Äidin siskoja oli Amerikan Bostonissa ja paketteja tuli. Muistan yhden heinäkuisen päivän, kun paketti oli tullut ja äiti jauhoi kahvia rappusilla. Eikä aikaakaan, kun mahtava kahvin tuoksu ntuli keittiöstä. Äiti keitti aina vahvan kahvin ja maitohuoneesta haettiin kermaa maitotonkan päältä! Sokerikin taisi olla kortilla, mutta meillä sitä kyllä aina oli. Näin muistelen.

Rännälin käyttöä en muista, mutta ko. kapistus meiltäkin löytyy.

Uuniluudan käytön muistan. Äiti taisi koivuvastasta karistaa lehdet pois. Ei syttynyt niin herkästi. Veteen luutaa kasteltiin siitäkin huolimatta.

Kahveri sanan muistan, mutta meillä kyllä puhuttiin ruokahuoneesta. Lattialla oli iso luukku ja valetut portaat veivä kellariin. Kellariin oli myös ulkoa. Perunaa viljeltiin paljon ja lomatalojen  rannassa oli kaksi perunakuoppaa, joissa perunat säilyivät hienosti. Joskus olenkin heittänyt pojille, että jos tehtäisiin toisen perunakuopan paikalle lomalaisille oikea maalaiskellari!

Puna-valkoraidallisiin koukkukarkkeihin olen törmännyt, mutta en ole katsonut, missä valmistettuja.

Singereissä löytyy. Olen tainnut pari ostaa kirppariltakin. Luulen niillä olevan paikkansa, kun syntymäkotini remontti on valmis.

Ihanaa oli muistella vanhoja aikoja!!!

Päivälleen kuukausi sitten on ollut tavallista arkea edellisen kerran!!!

Jostain syystä sunnuntaitkin ovat joskus työpäiviä. Klapithan pitäisi tehdä helmikuun paikkeilla, mutta kas kummaa, meillä klapikone oli eilen täydessä työn touhussa. Iso peräkärryllinen saatiin klapeja ja minun tehtäväkse jäi niiden siirtäminen lomatalojen "liiteriin". Saavat odottaa muutaman päivän työinspistäni puiden parissa.

Kirkonkylillä käydessäni ostin Mökki-lehden 9/2015. Kaiken mielenkiintoisen joukossa oli artikkeli:"Ääniä aalloilla". Alf Backman muistelee vanhoja hyviä aikoja ja niin lähdin muisteloiden pariin minäkin.

Googletin radiokuuluttaja Maija-Kaarina Salorantaa (mainitaan jutussa) ja tuloksena tuli mm. tuttujen "radiokuuluttajaäänien" haastattelu. Ko. rouva muisteli 4-vuotiaana ihastuneensa Lauantain toivottujen kappaleeseen "Viipurin Vihtori".

Ja minunhan piti äsken kuunnella Viipurin Vihtorit, Iitin Tiltut, Suhmuran Santrat jne. Aikaa ei nyt enempään kuunteluun, saan huomenna 15-hengen ryhmän ja olen luvannut ruokkiakin heidät!  Mutta lupasin itselleni, että vielä tällä viikolla otan kuuntelut uusiksi ja saatan kuunnella "Aune Alatuuhostakin".

Nyt perunateatteri kutsuu!

Mukavaa illan jatkoa kaikille.

Monesko Tuomas minä jo olen! Siis Tuomashan sieltä tulla tupsahti.

Valitettavasti suurin osa sairaan miehen kohteista oli jopa puhekyvyttömiä, miten olisivat ikävän asian voineet kertoa toisille.

Kauheana tapausta pidän, mutta Anniliisan tavoin on joskus tärkeää osata keventää ikäviäkin asioita.

Liena hyvä, et kai vie kunnollisia vaatteitasi roskiin! Lahjoituslaatikoita löytyy ellet halua viedä niitä suorana lahjoituksena kirpputorin pitäjälle. Järjestöilläkin on omia kirppareita.

Minä en kuuna päivänä laita kunnollisia vaatteita jätteisiin. Hukumme muutenkin kohta jätevuoriin ja esimerkiksi minä ostan työvaatteeni kirppareilta. Parin neuron pitkikset taitaa nytkin olla jalassa, kun leivon "mamman puolukkapiirakkaa"
näin melkein pikkutunneilla!!!

Taisit sittenkin Liena leikkiä laskea.

Lupailivat Keski-Suomeenkin pahempaakin myrräkkää, mitä saimme perjantaina vastaanottaa. Ajelin heti aamusta rannalle, koska 10 vuorokauden lomapariskunta Israelista lähti tänään. Heillä olivat varanneet varmaankin viiden viikon eväät, kun pakkanenkin piti sisällään vaikka mitä. Eivät heittäneet ruokia hukkaan ja avaamattomuilla paketeilla minä lounastan ainakin viikon!!!! Mitähän verottaja sanoo, vuokratuotosta toki alvit ym, mutta ruokalahjoitus... Niin ja juomalahjoitus, neljä isoa tölkkiä suomalaista olutta...

Pariskunta kertoi tulevansa ensi syksynäkin, saa sitten nähdä. Olisi jo neljäs kerta.

Huomenna itavaltalainen pariskunta poistuu ja otan yksinäisyyttä potevan ystävättäreni mukaani ja olemme maalla maanantaiaamuun saakka. Toki siinä talon siivoan, taas, mutta rutiinilla tuo käy. Ja jos viikon on ollut vain kaksi asukasta, pääsen helpommalla loppusiivouksen kanssa.

Puolukoita olen kerännyt vasta yhden sangollisen. Säilön ne kokonaisina lasipurkkeihin. Pesen purkit, keitän veden, huuhtelen puolukat, täytän purkit puolukoilla, jäähtynyt vesi purkkiin ja kansi kiinni. Näin ovat ainakin esiäitimme puolukoita säilöneet, survottujen, puusaaveihin laitettujen puolukoiden lisäksi.

Tyrniä olen paikallisen tyrniviljelijän pensaista kerännyt kaksi kiloa. Pakastin ne ja laitan "terveysjuomiini". Tyrnijauhettahan olen jo ainakin viisi vuotta ottanut joka aamu viilin tai puuron joukossa, ruokalusikallinen kerrallaan. Silmien "öljyisyyttä" pitää yllä ja mitä kaikkia muita vaikutuksia lieneekään. Murskattu ja pakastettu mustaherukka aamupuuroon, siinä minun marjani. Mustikoita en ole ehtinyt keräämään, ostan sen, mitä tarvitsen.

Koolmisen viikkoa sitten maallematkani varrella tapahtui motoristin hengen vaatinut hirvikolari illalla puoli kymmenen aikoihin. Kolme motoristia oli tiistain perinteisellä ilta-ajollaan ja keskimmäinen motoristi ajoi hirven alitse ikävin seurauksin. Menehtynyt motoristi veisti harrastuksenaan hirsitaloa eläkekodikseen noin kahden kilometrin päähän minun syntymäkodistani. Ei ehtinyt valmistua, toki eläkevuosiinkin olisi vielä ollut pieni matka.

Itsekin olen tavannut hirven ko. paikassa, minun suuntani toinen. Hirvimerkkiä alamme vaatimaan ko. tieosuudelle. Viikottain joku näkee hirven, vakituinen tien ylityspaikka.

Rommikaakaototianikaan en ole ehtinyt ottamaan pitkän pitkään aikaan. Nyt viikonloppuna korvaan virheen, vallankin kun on vielä totiseuraakin.

Oikein hyvää syksyistä, viikonloppua kaikille toivottaen.



 


 

Täysi kuu pilvettömällä taivaalla, auringonlaskusta ei nyt niin kovin kauan, tyynen tyyni järven selkä, sateista ei tietoakaan.

Pitkin päiväntöitten (niin, vaikka sunnuntai) lomassa seurasin joutsenperheen touhuja. Emo (ilmeisesti) edellä, seitsemän jo mukavasti kasvanutta pikkujoutsenta peräkanaa ja isukki perässä. Vähän irtiottoja ja muutama lentoharjoituskin. Noilla taidoilla ei vielä kovin pitkälle lennettäisi, mutta taidot kasvavat joka päivä. Joku tuttavani kertoi, että joutsenpariskunta opettaa pikkujoutseniaan aika johdonmukaisesti. Ottavat välillä ja lennähtävät poikueen luota kauemmaksi, ilmeisesti toivoen, että pienet lentäen perässä. Muutaman kerran olen todistanut ko. tilannetta ja uimalla poikue on perään lähtenyt, toistaiseksi.

Nyt, kun viikkoasukkaiden ruuhka-aika on ohitse tältä kesältä, pystyin viime viikolla ruokkimaan ja saunottamaan erään yhdistyksen keskisuomalaisia jäseniä noin 20 henkilöä. Sää oli mainio, isoa, katettua terassia pystyimme hyödyntämään. Saunojia ja järveenmenijöitäkin riitti niin naisissa, kuin miehissäkin. Viisi vierasta jäi yöksi ja maailma parani aina kello 2.30 saakka. Terassiaamiaisella sitten saimmekin ihailla joutsenperheen menoa peilityynellä järvellämme.

Huomenna taas pikkukaupunkiin. Erään koulun mattoloimi pitää vetää tukille ja langat niisiin ja pirtaan. Kädentaitotunnit vähenevät ja vähenevät, oppilaita ei moisessa touhussa enää näe. Onneksi kuitenkin kangaspuissakin kutominen vielä joitakin nuoria kiinnostaa.

Puolukat punoittavat jo houkuttelevasti. Pieni yöpakkanen tekisi niille hyvää.

Mukaavaa tulevaa syysviikkoa teille kaikille.