Ihan ensin ,anteeksi Annuska kun sinua Anskuksi nimittelin,
ja kiitos myös Ainulille kun oiot käsityksiäni.
Kukalla on samanlaisia huolia kuin minulla oli kymmenen vuotta sitten.Mieheni äkillisen kuoleman jälkeen jäin yksin isoon omakotitaloon.Asua olisin saanut siinä loppuelämäni leskenoikeudella vaikka puölet talosta omistivat lapseni,isänsä osan.
En halunnut jäädä siihen vangiksi ja talonmieheksi ja nuorin tyttäreni pelasti minut lunastaen talon itselleen ja perheelleen.
.Muutaman vuoden viihtyivät ja minä auttelin puutarhatöissä.
Nyt siellä asuu uusi perhe eikä minun enää tarvitse huolta kantaa että onko kaikki kunnossa.
Tämä pieni oma pesä täällä cityssä riittää minulle ja ylläpito ei maksa paljon.
Vielä kerron että kyllä niitä nyt mustikoitakin löytyy ,silloin oikeaan marjaaikaan ei hullukaan jaksanut niitä etsiä eikä poimia.
Ja sieniäkin tulee jos ei syyshallat ehdi,haperoita ja kanttarelleja jo on noussutkin.Minä en löydä suppilovahveroita,en kai etsi oikeista paikoista.. Pärjäillään..