Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Koti => Aiheen aloitti: Jalmarinpoika - 16.08.2012 12:53:04
-
Hyvää päivää pitkästa aikaa kultaisen iän tosikaikuisille.
Jp:n kesä on sujunut pienessä sairastelussa, ei ole humpalle pystynyt.
otsikon tapainen tuli siitä, että jokapäivälle tuntuu riittävän oma harminsa.
Eilispäivänä katkesi vaatehenkari poikki ja tänään taas kahvin annoslusikan varsi.
Eilen hain tunnin verran kännykkääni, joka löytyi ihan läheltä jalkojeni juuressa olevasta kassista.
onneksi ei ollut kuumalle linjalle kukaan soittanut.
siis tämmöstä se on jp:n elämä tässä pahassa maiilmassa.
Jospa välttyis niiltä isommilta.
-
Mukavaa, Jalmarinpoika, kun olet taas tullut esiin piilostasi. Jatka vaan kirjoittelua.
Sitten on asiat vähän pahalla mallilla, jollei humpalle kykene. Uskon, että sekin asia kohdallasi kohenee. Buranan voimalla minäkin siellä pyörin. ;) Sattuipa sellaistakin, että "papalta" oli unohtunut iltalääkkeet kotiin. Valitteli asiaa lippuluukun rouvalle. Takaisin kotiin oli lähdettävä. Vaan rouvallapa oli samat lääkkeet, ja ilta oli pelastettu!
Sovitaanko niin, että pikkuharmit on elämän suola ja nautitaan kaikesta hyvästä ja kauniista, mitä ympärillämme on.
Lämmintä, kaunista syksyä!
-
Älä välitä Jalmarinpoika, täällä toinen "tohelo". Aamutuimaan kannoin mukaanotettavia tavaroita autoon, kännykkä housujen taskussa (niin oletin!). Kun tavarat olivat autossa, aamupala syöty ja vaatteet vaihdettu "kaupunkivaatteiksi", kännykkää ei löytynyt mistään! Ei housujen taskusta, ei monilta muiltakaan vakiopaikoilta. Ei ole enää lankaliittymää, josta hälyttää. Oli niin kiire, ettei kannattanut pojillekaan sähköpostittaa, että soittakaa, soittakaa...Lähdin kaupunkiin, ostin toisen kännykän. Kotia palattuani jännäsin, missä hälyttää. Puseron vasemmassa rintataskussa. Sinne sen olinkin vaihteenvuoksi aamulla sujauttanut ja housujen taskussahan sen piti olla....
Mutta nyt on millä hälyttää, kunhan vaan kakkoskännykän kaikki koodit pysyvät tallessa!!!
-
Tämä päivä alkoi huonosti. Heräsin turhan aikaisin, eikä uni enää tullut.
Silläaikaa, kun kirjoittelin tänne höperöitä, vääriä tietoja, paloi hellalla puuro pohjaan!
Olen hävittänyt muuttotouhuissani vanhoja, poreisia asioita heittämällä ne pihalla kiveen. Menevät sitten pienempään tilaan. Naapureita huvitan huikkamaalla, että " Arabiat " lentää. Vaan tänä aamuna ei meinannut millään hajota.
Kun nyt alan pakkaamaan " hienompia " lasiastioita, niin anskattoo kuin käy!? ???
-
Nyt Pumpuli tekee sellaista jota tein muutama vuosi sitten.
Kun on asunut vuosikymmenet samassa paikassa niin kummasti sitä kaikkea kerää ympärilleen.
On myös nyt vaara että iloitsee elämänmuutoksesta ja luopuu liian helposti näistä aarteistaan.
Sitten myöhemmin alkaa miettiä jotakin esinettä.
Ja jos vielä sen löytääkin vaikka luuli pois heittäneensä.
En ole mikään rojujen kerääjä,päinvastoin ,mutta ne muistot ne muistot .
Kannattaa vähän epävarmat aarteet säilyttää ja luopua niistä vähitellen niin ei tarvitse mennä uusia kirpparilta etsimään.
-
Naapureita huvitan huikkamaalla, että " Arabiat " lentää.
Älä nyt hyvä ihminen "arabiaa" hävitä, joku ottaisi ne kokoelmiinsa riemumielin.
Itse en keräilyä harrasta, mutta pakosta monenmoista roinaa on vuosikymmenien saatossa kertynyt nurkkiin.
Sanotaankin, että ihmisen pitäisi muutaman kerran elämänsä aikana muuttaa, että jäisi turhat tavarat matkan varrelle.
Minä tuskin pääsen muuttamaan koskaan, yli neljäkymmentä vuotta on samassa paikassa asuttu ja isäntä ei varmaan lähde täältä kuin jalat edellä. 8)
-
No, ei ne nyt ihan Arabian astioita ole, se oli sitaateissa.
Anni-Liisa tuntuu tajuavan, missä minä nyt menen ja neuvotkin on hyviä.
Kun kuitenkin menen huomattavasti pienempiin tiloihin, niin jostain on luovuttava. 44 vuotta olen tässä asunut, niin että monenmoista on nurkiin kertynyt. Jälikasvu ottaa jotakin, mutta ei niille mun vanhat hyllyköt ym. kelpaa. Antiikkia ei huushollissa ole.
Huvitti eilen. Olen pyörittänyt yhtä vanhaa maalausta ees-taas. Tummasävyinen, joten kenenkään seinälle ei kelpaa. Vein sen lopulta SPR:n Konttiin. Eilen, kun poikkesin, se oli heidän Aarreaitassaan, hinta 52 euroa. Menee ainakin rahat hyvään tarkoitukseen.
Viime aikojen kulkureittini on ollut: koti-paperinkeräys-lasinkeräys-metallinkeräys-roskis-koti. ::)
-
Minä tuskin pääsen muuttamaan koskaan, yli neljäkymmentä vuotta on samassa paikassa asuttu ja isäntä ei varmaan lähde täältä kuin jalat edellä. 8)
Sama juttu minulla enpä taida osata muuttaa tästä mihinkään,yli 40 vuotta myös asuneena. Isäntä tosin on jo lähtenyt "suorilta jaloilta,jalat edellä".
Aika muuttaa meitä,kohta voi olla jo helpotuskin päästä pienempiin oloihin ja vähäisempiin pihahommiin.
Huomaatteks kaikki että mä osaan jo lainauksen:))
-
Hienosti lainaat, Pauliina!
~~~~
Meillä on myös liikaa roinaa. Itse olen valmis kierrättämään tavaroita ja kieltäytymään uusien hankinnasta, mutta rakas puoliso P. Puupää tutkii jätesäkit ja vaivihkaa ottaa parempaan talteen periaatteenaan: eihän sitä koskaan tiedä, milloin tuotakin tarvitaan. Onneksi hänellä on oma verstastilansa kuin Vaahteramäen Eemelillä, siellä onkin tavaraa kerroksittain. Kuulemma hyvässä järjestyksessä.
Säälien ajattelen perikuntaa...
-
Ihan naurattaa tuo Justiinan kirjoitus P. Puupäästä.
Oli aivan kuin meidän "hamsterista" - kuinka monta kertaa olenkaan kuullut, että ei, ei sitä voi hävittää, sitä voidaan joskus tarvita. Onpa tosiaan joskus roskiksestakin vielä jotain roinaa pelastanut. ::)
Sanonpa vaan, että on sitten perukirjotuksessakin jotain....
-
Hehhehh, joo joo, kyllä vaan tuntuu tutulta. Ostin täällä vanhasta Prismasta, kun oli poistomyyntiä sen muuttaessa uuteen toimipaikkaan, niin ostin Black&Decker työskentelypenkin, jossa on puristimet työstettävän esineen kiinnitystä varten.
No, tottakai ostin, kun sai puoleen hintaan. Kokeillut sitä olen, mutta en koskaan varsinaisesti tarvinnut, minulla kun on ruuvipenkki ym juttuja.
Viimeksi ostin kulmasahauslaitteen, käsikäyttöisen, kirppikseltä, lähes uuden, vain 10 €. Kulmia saa jos jonkinlaisia sahattua, uudet on terät, yhtään listaa ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut katkaista. Ja voi, voi, varmaan paljon muutakin on tullut osteskeltua hetken huumassa.
Eihän sitä tiedä, jos joskus vaikka tarttis?
-
Oivoi, lopettakaa nyt tuo riitely.
-
Täysin samaa mieltä! :o
-
Mutta nyt on millä hälyttää, kunhan vaan kakkoskännykän kaikki koodit pysyvät tallessa!!!
Tuttu tilanne, sillä olen unohtanut kakkoskännykän koodit.
Tämä aamu alkoi, että hammasmuki putosi vessan pyttyyn - harmi sekin.
Nyt lähden ulkohommiin, toivottavasti harmit jää tänne sisälle.
Ensin pitää löytää kuitenkin ruohikosta ikkunahaka, joka putosi vaihtaessani iltahämärissa yhtä ikkunaa.
Eiköhän tämä ole hyvä toivotus tälle päivälle:
Rauhaa sielulle
-
Tämä päivä ei alkanut hyvin. Aukaistessani keittiökaapin kaunis, lasinen kippo putosi ja meni tietty tuusannuuskaksi! Sirpaleet levisi ympäri keittiötä. :o
Kovasta siivoamisesta huolimatta, saan varmaan vielä sirpaleen jalkaani.
Parempaa päivää teille muille! :)
-
Aukaistessani keittiökaapin kaunis, lasinen kippo putosi ja meni tietty tuusannuuskaksi!
Voi kuinka mukavalta tuntui tuo tuusannuuska.
Ei niin, että olisi ollut mukavaa kun Pumpulin kippo meni tuusannuuskaksi, vaan sanana se tuusannuuska.
Mistähän sekin tulee, nuuskarasiaksikin se oli netissä käännetty, mutta oli myös selityksenä "täysin rikki" ja sitähän se tarkoittaa.
Onko tuusannuuska muualla päin Suomea käytetty sana vaiko vain täällä Satakunnassa?
Ajattelen vain Pumpulinkin sen sieltä Loimijoen maisemista perineen.
Säästäkin sen verran, että lunta on tullut ja huomenna on lisää luvassa.
Jo riittäisi - koskaan ei ole hyvin!
-
Tuollaisesssa tuusannuuska-tapahtumassa on yksi lohtu - vanha sanonta sekin.
"Sirpaleet tuovat onnea"
-
Onko tuusannuuska muualla päin Suomea käytetty sana vaiko vain täällä Satakunnassa?
perineen.
On tuusannuuska tuttu Savossakin!
Aamupäivällä kurkistin tänne ja huomasin Pumpulin nuuskaksi menneen esineen ja Hemulin mietteet. Tässä välillä imuroidessani kuljin kirjahyllyn ohi ja katsoinpa sanakirjasta, mitä asiasta tietää vanha (!) Nykysuomen sanakirja. Tuusa on sama kuin toosa eli rasia. Tuusannuuska on sen mukaan rasian nuuskaa, ihan niin kuin Hemuli kirjoittikin.
En ikinä ole nähnyt nuuskaa rasiassa tai mällissä. Onko se ihan hienoksi jauhettua? Eikös entisaikaan miehillä ollut nuuskarasia liivintaskussa? Taitaapa olla joissakin urheilupiireissä mälli huulen alla edelleenkin.
Jostakin nousi mieleen vanhan tuttuni sanonta "Vie pois tuusas ja tötterös", kun hän halusi raivata pöydältä miehensä tavaroita ruoka-astioitten tieltä. Olisiko hän oppinut sanonnan kirjasta tai elokuvasta vai matkiko hän jonkun tuttunsa sanontaa. Harmi ettei sitäkään enää voi kysyä asianomaiselta. Johonkin tilanteeseen sekin lienee liittynyt.
-
Hyvää päivää pitkästa aikaa kultaisen iän tosikaikuisille.
... siis tämmöstä se on jp:n elämä tässä pahassa maiilmassa.
Jospa välttyis niiltä isommilta.
Kaivoin vanhan ketjun esille, kun tuli mieleen teille muille sattuneet pienet ja suuret harmit. Niiltähän ei voi välttyä.
Puupään huushollissa on ollut sattumuksia.
Ihan ensin tuli kirje kaikenmaailman tutkimuksiin. Siinä ajellessa eri osoitteisiin on aikaa ja bensaa palanut.
Väliaikatietojen perusteella rollaattoria ei ihan heti tarvita.
Sitten meni astianpesukoneen liitäntähana juntturaan. Uusi osa on tilattu, PP sanoo osaavansa korjata hanan. Toivottavasti tuloksena ei ole vesivaurio. ???
Seuraavaksi keittiössä suli pakastinjääkaappi. Oli mennyt kompressori, jota ei kuulemma kannata korjata. Piti ajaa kaupunkiin ostamaan uusi. Kun uusi oli saatu nokkakärryn ja mattojen avulla raahattua paikoilleen, lähti PP hiihtämään lepuuttaakseen hermojaan. Kotiin palasi vähemmän levollinen mies. Silmälasien toinen linssi oli pudonnut ladulle. Onneksi löysin edelliset lasinsa, joilla pärjäsi seuraavaan päivään. Seuraavana aamuna piti ajaa taas kaupunkiin silmälasiliikkeeseen. Nyt linssi on tilattu. Hakeminen vaatii taas yhden reissun.
Näin mukavaa on maalla kaukana kaikesta. 8)
Eikös kodinkoneet mene sarjassa rikki ja onnettomuudet tahdo jäädä pesimään?
Odotellaan tässä seuraavaa sattumusta. Siinä välissä nautiskellaan jäällä hiihtämisestä ihanassa auringonpaisteessa.
-
Jopa on Justiinalle ja PP:lle sattunut ja tapahtunut.
Laitanpa tähän pienen kevennyksen, meillä kun isäntä tekee melkein koko kevättalven klappeja varastoon, vaikka ei ole hajuakaan millainen on seuraava talvi. Ainakin kahden vuotiset klapit ovat varastossa aina....
Kerran muinoin muutti eräs suomalainen Pohjois-Amerikkaan asumaan. Ensimmäisenä syksynä hän ajatteli ryhtyä tekemään talveksi polttopuita, mutta kun ei tiennyt kuinka kylmät talvet seudulla normaalisti oli, päätti hän käydä kysymässä asiaa naapurissa asuvalta vanhalta intiaanilta.
Hän menikin intiaanin luo ja kysäisi, tuleeko ensi talvesta kylmä.
"Saattaapa tuo jonkin verran pakkasia pidelläkin," tuumi inkkari.
Mies meni kotiinsa ja hakkasi halkoja melkoisen kasan. Ja teki vielä vähän lisääkin ihan varalle.
Myöhemmin mies meni uudestaan kysymään intiaanilta, kuinka kylmä talvesta oikein tulee.
"Kyllä saattaa pidellä aika pakkasia," tuumi intiaani.
Mies meni taas kotiinsa ja päätti hakata vielä lisää puita, koska intiaani oli sanonut pakkasia tulevan. Tekikin sitten lisää halkoja melkoisen kasan, niin että varmasti riittäisivät kevääseen. Ja vieläkin, ihan varalta vain lisää, etteivät varmasti loppuisi kesken.
Taas mies poikkesi naapuriin kyselemään intiaanilta, millainen pakkastalvi olisi tulossa ja riittäisivätkö hänen halkonsa kevääseen.
"Tulee hirveä pakkastalvi, niin kova ettei ole ollut miesmuistiin," sanoi vanha intiaani.
"Mistä sinä oikein näet sen?" kysyi mies.
"Siitä kun valkoinen mies tekee paljon halkoja..." :D
-
He-hee, Hemuli! ;D Ja Juustiinalle: hyvä ettei sitä rollaattoria vielä tarvita. :)
Eilen oli kaunis, keväinen päivä. Patiolleni paistoi aurinko täydeltä terältä lähes koko päivän. Mittari näytti lähes 30 lämpöastetta.
Niinpä riehuin mattoa lattialle ja uusia tyynyjä rottinkituoleille. Paljastelin jo, vannoutuneena auringonpalvojana, käsivartta ja säärtä auringolle. 8)
Enpä tullut katsoneeksi sääkarttoja illalla. Nyt keräilen "stailauksiani" kuivumaan kovassa lumimyterissä! >:(
-
Hauska juttu Hemulilta. :D
Onneksi meidän "valkoinen mies" teki paljon puita toissa keväänä. On ollut mitä poltella edelleen jatkuvan kylmyyden kourissa. Puut ovat olleet niin kuivia, että piipuista nousee valkoista savua kuin Vatikaanissa ikään.
Teillä lännen suunnalla on ollut lumimyräkkää. Uutisissa annettiin oikein kelivaroitus. Meille ehtii joskus huomenissa.
Pumpuli, harmillinen takaisku auringonotollesi. ???
Kävin aamupäivällä jäällä hiihtämässä. Myötätuuleen oli mukavaa lasketella, mutta kotimatka oli jo hikisempi juttu.
Siinä suojaisempia reittejä etsiessäni muistin lehtijuttua kalamiehestä, joka viime viikolla putosi uveavantoon. Hän oli pysynyt pinnalla levitettyjen käsien avulla, kunnes kaverit kiskoivat jäälle. Mutta rytäkässä miehen polvi vammautui niin, että tarvittiin pelastuslaitosta avuksi.
Että mistä tietää, mitä lumen alla on odottamassa?
Lopuksi kirjaan uusimman sattumuksen: läppäri on oudossa tilassa. Nyt se on pyörittänyt yli puoli tuntia ilmoitusta SAMMUTETAAN... oikein kolmen pisteen kanssa. Mutta ei sammu. Mitä sille teen? Heitänkö seinään? >:( Tietääkö joku ihan oikeasti, mistä on kyse?
Kun avasin tuon läppärin, se alkoi päivittää jotakin ohjelmaa. Kun päivitys oli lopussa, se itse alkoi sammutella ja jäi siihen tilaan.
Kirjoitan tätä pöytäkoneella.
-
Hei Justiina!
En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta sammuttaisin sen siitä napista mistä se käynnistetäänkin.
Siitä kun tarpeeksi painat, niin kyllä se sammuu, sitten vain uudestaan päälle niin näet mitä tapahtuu.
Juu ja en ota mitään vastuuta tätä neuvoa noudattavalle! ::)
-
En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta sammuttaisin sen siitä napista mistä se käynnistetäänkin.
Kiitos! ;D
Olin jo painanut napista ilman mitään seuraamuksia, mutta sitten painoin topakasti ja pitkään (taikasanalla prkl**), niin johan sammui näyttö. Nyt laitoin päälle ja näyttäisi olevan "tolokuissaan" savoksi sanottuna.
Tämä edelleen pöytäkoneella kirjoitettuna.
Minen sitten mitään ymmärrä näistä tietokoneista. :-[
-
Onpa hyvä että Justiinan läppäri sulkeutui eikä onneksi tainnut saada mitään traumoja - se läppäri meinaan.
Sinun itsesi uskon olevan jalat maassa olevaa tyyppiä, joka ei pienistä hätkähdä.
Vähän minäkin tämän läppärin sielun elämää tunnen. Kansalaisopistossa kävin alkeet opettelemassa muutama vuosi takaperin ja sitten vielä vähän jatko-opetusta saamassa seuraavana vuonna. Pravuurisanontani on, että ennen en ollut pitänyt hiirtäkään kädessäni - paitsi kuollutta! :D
Enemmän sitten opin koneen käytöstä Seniorinetissä, Mattikin oli silloin innokas opettamaan ja olihan siellä nikeissäkin tottuneita tietokoneen käyttäjiä, mutta oli meitä avuttomiakin. Hyvä koulu se kuitenkin oli kaikenkaikkiaan.
Onneksi poika asuu naapurissa ja on vielä tähän asti ollut innokas tulemaan kun muori soittaa, että nyt olisi taas sellaista ja tälläistä ongelmaa! Ja alkuun niitä oli usein....
-
Jossakin ketjussa puhuttii tavaroiden katoamisesta ja löytymisestä. Mulla on nyt se ketju kadoksissa, joten panen tähän!
Koko armaan kevään olen etsinyt kesähuulipunaani, jonka tiedän omistavani. Kaikki paikat olen kääntänyt ympäri!
Muutama päivä sitten se sit oli siellä, missä pitääkin. Eli meikkilaukussa. ::)
Saman tien hävisivät sitten toiset "kakkulat", ne paremmat. Taas haettu "kissojen ja koirien" kanssa. Uskon niiden olevan sängyssä (siinä kahdenmaattavassa). Sen olen nyt kääntänyt väärinpuolin! Vaan ei. Saas nähdä, mistä löytyy! 8)
-
Lohdullista että muillakin on samoja ongelmia.
Itse olen senverran "hätähousu" etten yleensä eka
kerralla löydä mitään, mutta yleeensä ne tavarat loppujen
lopuksi löytyvät ja useimmiten ihan omilta paikoiltaa.
-
"Kakkulaongelman" minä olen ratkaissut Tiimarin tarjouksessa alle euron laseilla. Viiskymppisenä silmälääkärin resepti lukulaseihin. Kerran olen ne joutunut nuusimaan, mutta apulaseina Tiimarin lasit, omat autossa, työhuoneessa, nukkumahuoneessa ja keittiössä! Siitä huolimatta juoksen lasien perässä, kun esimerkiksi työhuoneesta porhallan lasit nenällä, ties minne.
Mutta kännykkääni, olemattoman kokoista simpukkaa, etsin muutaman kerran päivässä. Kännykän etsimiskännykkä on toimimaton, kun virta pääsi loppumaan ja tärkeä koodi on "hukassa"! Täytyy taas juniorit laittaa herättelemään etsimiskännykkä!!!
-
Heräsin virkeänä siivoamaan. :)
Siivouksen lomassa ajattelin, että keitänpä hyvät kaurapuurot. :D
Jääkaappiin oli jäänyt punaherukoita. Kippasin ne veteen. Sain lahjaksi kaksi sirotinta. Toisessa on suolaa, toisessa pippuria. Vain pohjasta näkee, kumpaa on. Pari kertaa ehdin jo pyöräyttää. Ei p:hana, tää on pippuria! Ans kattoo ny!
Hiutaleetkin loppui kesken, eikä uusia ollut kaapissa. Jatkoin mannaryyneillä! ;D
Tää on sitte hyvvää. ;)