TAIVAS
Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kaksituhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty. Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä.
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on tavallinen pikkukaupunki. Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Tavallisille taivaskansalaisille Isä. Joka aamu huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella niinkuin tyhmempi saattaisi luulla. Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja. On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa ke....sormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei kai sentään. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.
Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa.
Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan Taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemään. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesuskristus. Taivaan Isän pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainjohtaja Pietaripyhä, joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskappaleet, abloyt kaikista Taivaan tilojen avaimista sekä iso kultainen avain Taivaan porttiin.
Tulee sisäasiainjohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen. Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Rakennusinsinööri, eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin. Oli matkoilla Maassa pitkin poikin kierteli. On nyt eristyksissä pienen flunssan takia..
Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.
Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa.
Emännöitsijä, mastercheef Marttaneiti ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukkumaanmenoaika.
Olisiko vallan kamalaa jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan Poikansakin veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä siellä hillumassa.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä taivaan golradalle, klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle. Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata ja siunaa lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa. Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.
Ja pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.
Semmoinen on Juulin Taivas.
juuli
NIITTY SININEN
Takana vanhan kaupungin, sen laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.
Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.
Kaunis se on, tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.
Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.
Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.
Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.
ts-2015
loppu