ÄlyVähä

[matleena]

LAATIKKOAURINGOT

Kesän kurkistellessa aitan takaa
kun muuttolinnut olivat saapuneet
ne toivat laatikon puutarhaan
marjapensaiden viereen.
Auringonkuvilla koristellun.

Kun aurinko lämmitti puutarhan
linnut oksilla visersivät
ilmestymme me, laatikon pikkuauringot.
Hehkuimme kilpaa auringon kanssa.
Kun aurinko piiloutui sateelta
me hehkuimme edelleen.

Varjot alkoivat pidentyä
muuttolinnut tekivät lähtöä
ne puhuivat  syksystä ja talvesta.
Syksyn me jo tiesimme
kun meidät nostettiin tuolille
rankkasateillta piiloon.
Me mietimme..

mikähän on se talvi .


matleena 2017

[matleena]

SYKSYN  AINOAT

Vielä rohkeni kukkansa avata
pikkuinen niitty töyräällä mäen.
Kukat pienet kukoisti
ei aurinkoa ne enää nähneet.

Ei syksytär vielä matkaan lähtenyt
pohjanperuilla  seuralaisia odotteli.
Ei huuruinen halla  herännyt
ei tuulet repivät.

Muuttolintujen auraa kukat katseli
keltaiset lehdet koivu
niiden joukkoon ripotteli.
Leinikit, orvokit jo nukahtaneet
alkavan syksyn syliin.

Ei kauan niitty kukkia saisi
pois syksytär riuhtaisi.
Aamuna huurteisena
jäätimantteina se kimalsi.

Vaikeni niitty.
Oli saapunut syksy.


matleena2017

[matleena]

KULTALEHDET

Syksytär esiin taikoi
kultalehtisen puun.
Koko kesän vihersi
nyt kultaa lehdet hohti.
Rannalla metsälammen
kultaista säveltä soi.

Keijut metsän ihmetteli
mikä kultaiset lehdet toi.
Ei tienneet keijut,
ei maahiset ne mistä ilmestyi.

Kultainen tiaara hiuksillaan
saapui keijut lammelle tanssimaan
lampeen kultaista valoa loihti.

Katseli maahiset takana puun
ne toisilleen kuiskutteli:
"Tuo kultainen tiaara hiuksillaan
tanssi  jatkuu aamuun asti."

Koivu kultainen hymysi.



matleena2017

[matleena]

KESÄ NUKKUVA

Luonto  syksyn aavistaa
käy kesä  nukkumaan.
Meri tummuu, laineet väsyneet
rantaan saaren piiloutuu.
Kaislat  kumartuu
mereen hiljaiseen.

Laskee aurinko  taa ulapan
ei hehku  pilvet purppuraa
säteet kalpenee.

Puut, kukat värin uuden saa
värit kesän katoaa.
Hallitsee syksyn harmaus
luonnon kesän unohtavaa.

Linnut kylmää  paenneet
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Yössä lokin yksinäisen
kuuluu huuto merellä.

Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa  tähtivyö.
Tietää ne on poissa kesä
syksyyn kaikki vaiennut.

Lepoon  luonto, ihmiset.
Himmenee aurinko.

Syksy saapunut.




matleena2014

[matleena]

TANSSI

Kaukana sinivuorten takana
Kaukana poissa mailta ihmisten
oli valtakunta pienten keijujen.

Oli kesä nukahtanut
syksytärkin mennyt menojaan.
Metsä ruskea
ropisi vain sade alakuloinen.

Tumma yö, pilvet vaelsi
piilossa tähdet taivaan
ei kuun tyttäretkään
sillallaan leikkineet.

Äkkiä soitto hiljainen
helähti kuusen juurella.
Heräsi metsän keiju
lähti tanssimaan.

Metsä harmaa, iloton
leikiksi värien sen taikoi keiju.
Sininen. vihreä, purppura
kirkasti metsän syksyisen.
Loisti metsälammen väri uusi.

Eläimetkin riensi katsomaan.
Pöllövaari väitti
ei tuota olekaan
unta vain nähdään kaikki.

Keiju tanssi,
varpaat tuskin maata kosketti
mekko pitsinen lehahteli.
Unelmaa se oli, hehku värien.

Pöllö tiesi
sadussa vain  tapahtuisi.

Unelmaa, uutta satua
odottamaan jään.


juuli2017

[matleena]

VIHAN LAMPI

Sen synnytti viha hehkuva
mieli raivoisa.

Se ennen oli niitty kukkiva
syttyi sota,
säästynyt ei niitty
pommin kohtasi.
Tulen palo kukat, elon surmasi.
silpoi  vihan miekka soturit.

Kohisi onkaloon musta vesi
puut kituvat,  kaislat vettyneet
rannallaan valtaa piti.
Kukkineet ei lumpeet
vain  lehdet  syksyn
pintaa koristeli.
Milloinkaan lammen rannalle
kukaan rakennellut  majoja.

Tiesi koko kylän väki
yössä sudenmustassa
hehkui lammen pinnalla
liekit siniset.

Syntymäänsä itki lampi.



matleena2017

[matleena]

SINUN RUUSUSI

Lumi valkea verhosi kirkkomaan
käytävä lumeen peittyi
askel vain hetken lumessa häilyi.

Luo leposijasi saavuin
sen valkea lumi hohti.
Ruusun punaisen Sinulle omistin
sen koristi valkeat lumitähdet.

Terälehdellä ruusun
jääkyynel helmenä kimalteli .

Kera valkeiden lumitähtien
itki  punainen  lumiruusu.

Jäätyy ruusu
elo tyhjä on.

Sinua rakastan.




matleena 2017

[matleena]

ISKANPÄIVÄ

Se on tänään suuri juhla, Iskojenpäivä. Siis ei äLLää eteen.
Mukulankunta, omat enkulit että naapurien on tämän hyvin tarkkaan tiedostanut. Kerran vuodessa, lukuunottamatta joulua on mukulakunnalla mainio mahdollisuus esittää lahjatoiveitaan. Äitienpäivä on siitä hankala esityspäivä ettei silloin millään ilkene. Paitsi Pikkuveikka joka kerran antoi äidille äitienpäivänä punaisen, pienen  tipparasvakannun polkupyörän kettinkeihin lahjaksi. Veikka oli juuri saanut uuden polkupyörän.
Mutta nyt kehtaa.
Maalla asuva iska  on ängetty edellisena päivänä  saunakamariin. Kaupugissa asuvalle  harkitaan jopa vessa-evakuointia kunnes huomataan että muillakin on sinne asiaa. Kaupunkilais-iska vaaditaan hurjilla uhkauksilla, päähän putoavilla palavilla kivillä ynnä muilla vastaavilla istumaan koko ilta olkkarissa. Keittiöön on ehdoton porttikielto.

Ja niin istuu iska olkkarissa kun keittiössä häärää koko muu pesue.
On saatu aikaan muutama mahtava riita jotka koskevat melkein jokainen kakkutaikinan nuolemista. Kuka saa ja kuka viimeksi nuoli. Tästä iska päättelee jotta kakkuja tulee useampi. Iska ei mene keittiöön vaikkka tekee itsekin mieli nuolla. Iska istuu ja tuijottaa telkkua jota kylläkin muinakin iltoina tekee. Ohjelma vaan sattuu just nyt oleman tylsää. Mutta sen korvaa moninkerroin keittiön ei-tylsä mekastus.
Ei siis poikkkeus.

Mutta aamu on.
Iska on täydessa muka-unessa kun kiljuva inkkarilauma rynnii sängyn viereen . Nuorimmainen sänkyyn. Ojennetaan ruusu.  Kiskotaan pyjamanhihasta puoliherännyt, ristisilmäinen  iska kahvipöytään keittiöön. Ei uskallettu kantaa sänkyyn kahvitarjotinta. Kerran kun kaatui tulikuuma kahvi iiskan syliin.
Istuudutaan kahvipöytään.  Paitsi Haukku joka kuolaa kuopuksen vieressä. Nyt ei karjaista häipymään.
Lauletaan iskalle hyvin moniäänsesti  sama kuin äidille eli - sä kasvoit neito kaunoinen -. Varmuudeksi, toiveiden suhteen, kuopus esittää yksinlauluna - pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on -.
Iskalta tipahtaa kyynel. Kuopus huomaa ja pillahtaa poruun, kun iskaan varmaan sattui. Kun kuopus hiljenee on paras mahdollinen hetki esittää iskalle toiveet. On menneet nämä lahjatoiveiden esitttäjät vähän päivissä sekaisin. Nyt kun ei ole joulu.  Kauko-ohjattava helikopteri, uusi tiekkari, seriffipuku, uusi 22 -  vaihteinen pyörä.
Iska ei sano mitään. Hokee ainoastaan yhtä lausetta ,,, katsotaan,,, katsotaan ,,,
Saa äiti päähänsä jotta on sopiva hetki, ilma,  lähteä iskanpäiväajelulle. Tungetaan kaikki autoon jossa kuopus saa etupenkkipaikan vetoamalla jameksien ryppääntymiseen. Tästä seuraa muiden mukuloiden kova-ääniset protestit.

On pakko pysähtyä pissalle  tiheän kuusikon viereen. Haukku, joka on ängennyt puolisalaa revohkaan mukaan vaatii ulospääsyä sekin. Mennään kukin oman puun juurelle ,,,  hipsitään autolle kun asiat on hoidettu.
Puuttuu vain yksi, Haukku.
Uudestaan kuusikkoon.  Kaatosateeseen. Hurja huuto ja vihellyskonsertti alkaa. Ei löydy,  ei tule Haukku.
Sensijaan tulee pimeä. Lisäksi alkaa lisää sataa. On pakko ainakin hetkeksi palata autolle. Kuopus parkuu taas täysin palkein.
Kun autolle litimärkinä kömmitään huomataan, -- siellähän se Haukku takapenkillä istuu. Oli jäänyt ovi  vahingossa auki. Takapenkki ynnä muukin autossa on läpimärkää.
Ilo on mukuloilla rajaton, unohtuu koko Iskanpäivä.
Iskan mielestä saisi unohtua kokonaan.

Ne on rajuja juhlia ne.
Ottaa pahasti voimille.

Silti ,,, oikein  kivaa Iskanpäivää.



matleena

[matleena]

MUISTOJEN LAMPI

Se oli meidän salaisuutemme
metsälampi syvällä korvessa
ikivanhojen kuusten suojaama.
Ei muut sitä tienneet
se oli meidän lampemme.

Kesällä oli elämä
aurinko loisti
oli räkättävät rastaat
huuhkajakin huhuili.

Lumpeenkukan mekko valkea
keltaisessa ulpukka.
Aarian viritti satakieli
peippo säesti.
Kuuntelivat jänö, orava.

Me rannalla kuuntelimme hiljaa
ettemme häiritse
kaislaparonien vartioimia sorsanpoikia.

Tuli syksy
ensin tuli leikkivät värit
ne vei syksytär mennessään.
Linnut katosivat.

Kaislaparonit vartoivat lampea
ruskeina tupsupäisinä
hiljaa kuiskallen.
Kuului yksinäisen tiiran huuto.

Kuvastui lampeen tähtijoukko
kuunsilta heijastui.

Sinä lähdit pois.
Muistitko meidän lampemme.

Minä en mene lammelle enää.
Öisin näen siitä unta
kun ikävöin Sinua.

Silloin tulee kyyneleet.



matleena2017

[matleena]

HIIRULAISNEIDIT

Kaukana, kaukana korvessa
menninkäisten mailla
sinikukkaniityn reunassa
mustikanvarpujen alla
oli hiirulaisten kylä.

Oli mustikkapensaan alla
myös hiiruneitien kamari.
Yön kuunsillan hämyssä nukkui.
Kun aamun säteet kylän valaisi
ne lähti retkelle.

Hiljaa ne hipsutti  reunalle lähteen
sammalmättäälle istahti.
Aurinko paistoi, linnut lauloi
elo kuin hunajaa oli.

Huuhtoi hiukset
saniaiskammalla
takut oikoi, kampasi.
Turkin kaarnanpalalla suori.
Häntätupsun letitti.

Oli niillä lumpeenlehdestä hattu
pikkuisten korvien kohdalla reiät
mekot punottu  kielonlehdistä.
pienet kengät  suutarimestari
taikonut perhosensiivistä.

Sammalikossa tanssi, leikki
niitä koko metsä kuunteli.
Pöllövaarikin vanhuuttaan
innostui hiiruja katselemaan.

Ilta   joutui
usva jo nousi
lähti kotia kohdin
niityn sinikelloille niiali.

Tyynyynä   niittyvilla
pään painoi
silmät sulki
hiirulaisneidit
Vilma ja Hilda.
Sinikukista unta näki.

Kuu-ukko taivaalla hymyli.



matleena 2017

[matleena]

REISSUENKELI

Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.

Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.

Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :

" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "

Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.

Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.

Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.

Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.

Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.

Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.

Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :

" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "


matleena

[matleena]

Jouluamaryllis kukkii. Tekee  kahdeksan kukkaa. Yhden  halk. n. 20 cm.
En aikaisemmin ole näin suurta saanut onnistumaan. Avaa kukkansa ainä öisin.
Kuvittelee olevansa Yön Kuningatar.

matleena

[matleena]

AGENTTITONTUT

Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Paitsi agenttina kiltteysmittaukseen joita suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan. Ei olleet vain joulunalustöitä nämä mittaukset.

Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla  sinisiä pikkuja mistä oli niminsäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.

Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalle metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.

Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.

Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.


matleena

[matleena]

[matleena]

SURUN VENE

Vanha, hylätty vene ajautui rantaan.
Se oli kuin vanha vuosi
joka pysytteli pinnalla
vaikka se  oli tuomittu uppoamaan.

Minä tavoitin sen
täytin sen kaikella tuskalla, surulla
vihalla, katkeruudella
jotka olivat asettuneet sieluuni.
Työnsin sen takaisin ulapalle
jonka syvyyksiin sen oli määrä vaipua.

Se ei tahtonut irrottautua
ei palata merelle
Ei hukuttaa surujani.
Rukoilin tuulta
tuuli  kuuli,
tumman veden pinnalla
kuljetti kauas ulapalle.

Pienen murun surua, kaipuuta
säästin itselleni.
Ilman niitä en muistaisi
miten hyvä minulla oli kerran ollut.



matleena2018