Golden Age Foorumi

TASKUSYDÄN

Monta iltaa minä sitä virkkasin
sydäntä
keltaista
en vielä tiennyt rakastitko sinä minua.

Tapasimme ensi kerran
annoin sydämeni
sujautit sen farkkujesi taskuun
niiden rispaantuneiden.

Sanoit
et koskaan sitä pois ottaisi
sydämeni seuraisi sinua  ikuisuuksiin.

Lähtösi jälkeen pakkasin tavaroitasi
farkut huomasin
laitoin  käteni taskuusi
sydämeni ei ollut siellä
olit pitänyt lupauksesi

sydämeni seurasi sinua ikuisuuksiin.



matleena2017

SURU

Minun sieluuni syöksähti musta suru
arvaamatta, lupaa kysymättä
toi mukana sisarensa, tumman itkun.
Valtava, syvä, tuhoava suru.
Polttavat kyyneleet.

Tallasi muruiksi ilon, riemun
oven avasi, ne tuuleen sirotteli.

Se asettui  taloksi
suru ovenvartijaksi.
Ei aikoneet poistua.
Kumpikaan.

Se juhli yöt
se juhli päivät
tummat kyyneleet sitä ruokki.

Ulkopuolella kukki ruusu, tulenpunainen
odotti vuoroaan.
Se joutuisi odottamaan kauan... kauan.

Loppuisiko siltä aika...



matleena2017

KENNOT

Minun sieluni oli lävistänyt rautaseiväs,
musta, terävä, kylmä.
Koko ajan se hallitsi, pisti.
Päivisin se oli haalea, öisin jääkylmä.

Vähitellen se haurastui levyksi
sydämen verhosi.
Siihen uraantui  kennoja
jotka saivat hiljaiset  värit,
sinisen, ruskean, keltaisen.
Punaista ei ollut
eikä sitä  koskaan tulisi.

Osa oli tyhjiä.
Tyhjinä ne pysyisivät ajan loppuun asti.




juuli/matleena 2017

RAKKAANI

Kesken alkavaa kevättä
pimeni kaunis aurinkopäivä.
Tuli sysimusta, synkkä yö.

Luulin tuntevani surun.
Nyt ymmärsin etten ollut tiennyt mitään.
Vain  hiuksenhienon, mitättömän  palan.

Painajaisuneksi luulin.
Ei ollut.
Olin valveilla.
Yksin.
Rakkkaani oli  poissa.

Kevään tuulessa kuulen kuiskauksesi,
sinivuokossa näen katseesi.

Rakkaani.
Sinua onnenvuosista kiitän.

Sanomattomasti ikävöiden

juulimatleena2017

KANERVANUMMEN TALO

Talo seisoi kanervanummella.
se ei ollut lammaspaimenien maja
ei majatalo, ei kirkko.
Lammaspaimenien majat olivat turvemajoja.
Majatalot hirrestä.
Kirkon tornissa oli risti.
Tämä oli muurattu valkeasta tiilesta.

Koskaan ei ollut pihalla ihmisiä
ei lapsia, ei aikuisia.
Muutama puu kasvoi
nummikanerva kukki.

Kun aurinko laski kaukaisen metsänreunan taa
se kultasi valkean talon.
Kanervanummi purppuraa liekehti.

Oliko talo rakennettu vain auringonlaskua varten.



matleena2017

SUON RUUSUT

Kaukana kätköissä korpien  hehkui
suonruusut, suopursut.
Viluisella,
hallaisella sammalsuolla
suolampea reunusti.
Valkeat tertut sammalmaton peitti
kelopuun vettyneen koristi.
Tuoksu mystinen huumasi.
Kuvastui kukat mustaan lampeen,
valaisi tien vesikirppujen.

Oli kukka valkea  petollnen
kukka myrkkyä kehrasi.
Sen kettu kaukaa kiersi,
ei jänö koskenut.
Vain suokärpänen kukalle istahti.

Ne oli noitien aarre,
lehdistä huumaliemensä keittteli.
iltateenä nautti.
Kukista sitoi ne seppeleet
lammen kalvosta peilasi
Oli noidat  kauniita,  niin kauniita
ihan silmiä häikäisi.
Oli pursu noitien hajuvesi.

Ne kesän loisti
lumi peitti
alla valkean lumen valkeat suonruusut.

Tullessa kevään
suon peitti
tuoksuvat,
lumenvalkeat suonruusut.



matleena2016

 

Ainulillle  toivon  paranemista. Niihin kramppeihin auttaa minulla MagneCit jossa on mukana B6 vitamiini. Saa ilman reseptiä. On kaksi sanottu otettavaksi mutta ei niin pieni annos auta ainakaan minua. Menee neljäkin . Kysyin lääkäriltä että saako  eikä se vastaan laittanut. Sama on  minunkin koipirepsu. Varpaat on milloin  minkäkin väriset, särky jatkuva ja  nilkka on ympäriinsä musta. Ollut jo vuosia se mustuus eikä kukaan lääkäri korvaansa lopsauttanut. Joten pakko tässä on vain  koittaa  olla jotenkin päin....

pieni ruusu Sinulle 

matleena