Kerronpa, minkälainen voi yksinelävän sinkkutytön viikonloppu olla.
Viime viikon tohinan jälkeen ajattelin viettää rauhallisen viikonlopun. Ei ollut kutsuja lakkiaisiin, eikä muihin pippaloihin.
Olen tehnyt lenkin kaikkina kolmena päivänä. Välillä istunut kivellä ja ihaillut kotiseutuni maisemia. Olen ottanut aurinkoa, surffaillut netissä, lukenut Liana Kaarinan kirjaa Gehenna.
Olen hymyssäsuin miettinyt viime keskiviikon hauskaa tanssi-iltaa. Vanha ystäväni, jonka kanssa olen käynyt "mykkäkoulua" viisi vuotta, lähestyi yllättäen minua. Aikoinaan päätin, että jos hän haluaa lähestyä, niin hänen on pyydettävä minulta anteeksi julkisesti ja polvillaan! :shock: Mutta ans`olla. Huomasin puhua pälpättäväni iloisesti ja tanssinpa vielä kauniin valssinkin hänen kanssaan.
Tänään sunnuntaina, illan viiletessä, huomaan, että en ole ollut yhteenkään ihmiseen kontaktissa koko viikonloppuna. Ei vierailijoita, ei puheluita, ei tekstareita eikä sähkäreitä. Paitsi, ollessani tankkaamassa, kassatyttö kysyi: "Onks`sulla bonuskorttia"? Ja minä vastasin: "Ei oo".
Huomenna on kiireesti lähdettävä ihmisten ilmoille.