KAUPPA
Ison tammen varjossa pihamaalla
oli Saimin ja minun kauppa.
Se oli oikeasti entinen varasto
mutta isä nikkaroi sinne seinille hyllyt
ja kauppatiskin jossa oli laatikot
ja oikea kassakone.
Meillä oli valkoiset hilkat, valkoinen takki
jotka oli äiti ommellut.
Hyllyillä oli paljon hienoja tavaroita
oli käpylehmiä ja lampaita.
Kahvipaketeissa, vanhoissa oli kahvia.
Liiteristä haettua sahanpurua oikeasti.
Oli mehua, itsetehtyjä karkkeja,
äidin leipomia sokeripullia.
Vanhoja lelujakin oli.
Liisaa en antanut myytäväksi.
Ulkona seinustalla oli teranssi
jolla oli ruutuliinapöytä ja neljä tuolia.
Siinä oli mukava juoda vadelmanlehtiteetä
äidin kanssa ja syödä pullia jotka äiti
oli ostanut meidän kaupasta.
Pöydän alla kukkivat valkoiset piha-apilat.
Naapurin tytöt tulivat nenä nirpassa
kauppaan. Niiden äiti oli käynyt sanomassa
meidän äidille ettei niillä tytöillä mitään
patettenttia ole kauppaan.
Me olimme sanoneet niin, kuulemma.
Äiti oli vastannut että on niillä se.. patettentti.
Kaupan nurkassa oli vanha, risainen nojatuoli.
Sadunkertojanojatuoli.
Kun siihen istui, laittoi silmät kiinni
tuoli alkoi kertoa satuja.
Aina samoja, Punahilkasta ja Tuhkimosta.
Mukava niitä oli kuunnella vaikka samoja olivat.
Tuoli ei kai muita osannut.
Minä laskin kassaa, vaahteran, koivunlehtiä
kun kilahti kaupan oven kilikello.
Tuli asiakas, se oli äiti.
Kuulin kun Saimi kysyi:
" Mitä hyvää me tänään laitettaisiiin rouvalle."
Se oli meidän ikioma kauppa
joka oli auki ihan koko kesän.
matleena2016
