KUKKA SATEEN
Kevätaamuna heräsin ropinaan
valui taivaalta outoja pyörylöitä
en niitä tuntenut ollenkaan.
Olin ensimmäistä kesääni niityllä
ihan äsken sain kukkani kukkimaan.
Nyt ei aurinko lämmittänyt.
Mua siskot valisti se on sadetta
jollet suojaudu se turmelee nuppusi.
Minä uskonut en, minä kokeilin
miltä sade tuntuisi.
Oliko sillä siivet pois kukat lennättäisi.
Ei ollut sateella siipiä, ei ahmivaa kitaa.
Se hellästi kukkani kasteli
pisaroistaan kutoi tiaaran
sen kukilleni asetteli
olin kuin prinsessa ikään.
Kun aurinko tuli esiin pilvestään
sateenkaarena loisti tiaara väreissään.
Minä kauniina hymyilin.
En kukkiani sateelta piilota
ne saahan timanttitiaaran.
matleena2016