MENNYT
Elämä oli paennut talosta
talo ei tuntenut enää aikaa.
Se tunsi vain aution hiljaisuuden,
yksinäisyyden.
Viela aika hetken raunioittaisi
antaisi kulkea talon itse loppuun.
Jättäisi nurkissa kutovat lukit.
Tuulen vinkunan seinänraoissa.
Joku uskalikko saattoi nähdä
portaissa edestakasin vaeltavan
naisen valkoisessa kaavussa.
Saattoi nähda kaavun alta vilahtavan
sifonkisen, punaisen röyhelöhelman
kuulla silkkikenkien kopinan.
Se oli talon entinen valtiatar
joka oli tyhjyydelle joutunut
luovuttamaan valtansa.
Puistossa kukki uhmalla punaiset ruusut .
Muurilla kuihtunut muratti.
Kun kaikki luhistuu, särkyy
mistä löytyy valtiattarelle uusi portaikko.
juuli16