Ensiksi kiitos Ainulille ja Annuskalle kun olette pitäneet keskustelua yllä. Lukijoita näyttää olevan, mutta kirjoittajia jostakin syystä paljon vähemmän. Olen käynyt lukemassa joka päivä, kirjoittaminen on jäänyt ajatusten asteelle. Kuulisittepa, miten vilkkaasti juttelen teille pään sisällä. On ollut olevinaan niin kiire syksyisten hommien kanssa ettei kirjoittaa ehdi.
Toiseksi pitää tunnustaa, että Ainulin laituri kävi vähän kateeksi. Kelpaisi minullekin. (vitsi, vitsi)
Kolmanneksi Annuskalle kiitos kauan sitten tänne laittamastasi Tommy Tabermannin runosta. Etsin sen tässä eräänä päivänä käsille, kun tyytymättömyys arjen asioihin iski taas kimppuun. Runo on talletettuna toiselle koneelle, joten en nyt sitä saa esille ja on liian hidasta ryhtyä etsimään kaikkien vanhojen viestien joukosta.
Olimme tänään pienellä ruskaretkellä luonnon helmassa. Harmi että aurinko ei kirkastanut maisemia. Kaunista oli kuitenkin. - Kamera tietysti unohtui matkasta.
Olen käyttänyt tässä tunnin verran kallista (!) aikaani etsimällä tuntemattomalle perhoselle nimeä. Kuva on toisella koneella, laitan sen myöhemmin tuonne Luonto-osastolle. Jospa joku tunnistaisi. Siihen asti mukavata illan köllykkätä, kuten eräs tuttava tapasi sanoa.
-----------------
Tässä Annuskan joskus lähettämä runo.
Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.
Tommy Tabermann
---------------
Niin paljon on vielä ilon aiheita tavallisessa arjessa.