Syynä tähän on varmaan pikaisesti avioeron jälkeen solmittu uusi liitto, joka kohahdutti tietysti läheisiäni. Mm. mieheni sisarukset eivät ole koskaan noteeranneet minua. Kun taas vähän kaukaisemmat sukulaiset ovat hakeutuneet seuraamme, vierailemme puolin ja toisin. Mutta olen sitä mieltä, että ihminen elää "nytku", ei "sitku". Mieheni itse sanoo joka päivä, että olen hänelle tärkein asia maailmassa. Mielestäni rakkaus aikuisella iällä on kuin salaatti: tavallisten salaattiainesten lisäksi pitää olla sejokin, viinirypäle antamassa makua. Meidän liitossa on talous kunnossa, mikä ärsyttää hirveästi tätä ystävätärtäni.