.
3 / 4
.
.
ISOÄITI, GRAND MA`AM
Tarina Erakon, uskomaton, jäi elämään.
Se piinasi päivin, se mukana öisin kulki.
Rauhaa en saanut. Salat salaiset esiin, julki.
Poltti sielussa tuli. Aavistin, näkisin Pariisin.
Totuutta elämään Isoäitini lähtisin etsimään.
Matkaan lähdin. Aamu syyskuun usvainen.
Junat, laivat hiljaa kulki. Meren syli sininen
laivaani keinutti. Meri, sille kerroin toiveeni.
Tyyni, myrskyinen, matkani. Unien Pariisi.
Asemalle viimein saavuin. Kuohui sisälläni.
Pariisi, toiveet tuntenut oli, nähnyt Isoäitini.
Oli tuntenut pienet askeleet kaduilla kivisillä.
Oli Isoäitini astellut Notren kujilla kapeilla.
Katsoi kirjekuorta. Saanut olin sen Erakolta.
Isoäitiä Erakko seurasi, salaa rakastetulta.
Puiston varrelle johti tie. En kääntynyt ovelta.
Oli kolkutin, siihen tartuin, kuulin askeleita.
Ovi avautui. Oli ovella nainen, nähnyt vuosia.
Katsoi. Kasvoista ei pois kääntänyt katsetta.
" Sinä palasit. Pois kauan olit. Häpeää pakenit.
Odotettiin, kaivattiin. Jo kuolleeksi luultihin."
Pelkäsin. Hämmentynyt. Tunsi nainen Isoäitini.
Miten selittäisin. Nyt Isoäitiä Vanhus tarkoitti.
Vanhus uskoisiko, niinkuin Erakko muistoissa.
Voinut en paeta, liikaa olisi. Tarina kerrottava.
Kerroin Isoäidistä. Kerroin, kaiken kerroin. Vaiti.
Tovin mietti. Jälkeen hiljaisuuden, minulle vastasi.
" Astu sisään. Sun täytyy tietää, kaukaa saapunut.
Kerron kaiken, mitä tiedän, Isoäidistä olen kuullut.
Saat selvyyden. Muistot menneet sua painaneet.
Isoäitisi kaunis. Jumalatar. Ei kauneutta salannut.
Miehiä paljon, köyhiä, rikkaita. He Isoäitiäs palvoi.
Tienneet ei. He Tulella leikki. Isoäitisi heille nauroi.
Mies tuntematon. Kaikille outo. Rakastui Isoäitisi.
Tahtoi miehen. Ei auttanut neuvo. Mies outoinen.
Häät vietetään Ei estely auta. Olin kateellinen
Isoäitisi onnellinen. Kävi toisin kuin suunniteltiin.
Hää-aamu kauniina koitti. Hääkellot kauniisti soi.
Astui morsian hunnussa Kirkkoon. Sulhasta odotti
tunnin, toisen. Kolmannen. Ei sulhanen saapuisi.
Pakeni petetty morsian. Itkien kirkosta juoksi.
Katosi Pariisista, Isoäitisi. Pois lähti. Pois luotani.
Olin hälle kuin Äiti. Hetkellä hädän minut hylkäsi.
En koskaan hänestä kuullut. Joku mainitsi
Isoäitisi Suomeen pakeni. Nunnaksi Luostariin.
Sisar, Nunna. Vala vannottiin. Morsian Taivaan.
Kaiken lupasi Luostari. Ulos koskaan ei astuisi
morsian miehen maallisen. Suojassa Luostarin.
Isoäitisi Erakkoa ei milloinkaan maininnut."
Sulhanen Erakko oli. Totuus ilmi myöhemmin.
Tahoillaan elivät aikansa, yksin kumpikin.
Ei koskaan tavanneet. Tie, matka viimeinen
sama multa, sama hauta. Toive kummankin.
Uneen Ikuiseen peitettiin.
Oli tarina surullinen. Tarina Isoäitini.
Viimein, Ikiunessa toisensa kohtasi.
Totuus.
Oli Erakko, Isoisäni.
matleena - 13
.