Auringonlaskua ihaillen rakkaalla rannallani googletin nykykappaleita, joissa minun mielestäni on sanomaa. Hyvin sanoit Justiina, "päiväperhosen lailla ilmestyvää ja katoavaa". Mutta nykyjoukkoon mahtuu myös suuria ajatuksia synnyttävää musiikkia.
Liiankin usein olen mainostanut kuuntelevani tuon vuosittaisen 40.000 km:n maantierallin aikana Novaa. Sieltä poimin Jenni Vartiaisen Missä muruseni on, Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin, Ilpo Kaikkosen Terveiset sinne taivaaseen, PMMP:n Lautturi, Antti Viskarin Ikuisesti kahdestaan, Tuntematon sotilas jne. jne.
Sanomaa löytyy Juicen lauluista, Irwinin kappaleista. Heidän esittämissään kappaleissa on arkitodellisuutta ja aitoa sellaista, mutta harvemmin kyyneleet silmäkulmaan ilmestyvät heidän lauluja kuunnellessa.
Kantelemusiikista olen aina pitänyt. Googletin Marjatta ja Martti Pokelan Setä Hermannin valssin ja Ullan kans. Hauskoja ja Martti Pokela kyllä hallitsi kanteleensa, vaikka rivejä oli paljon.
Omat poikani soittivat Helsingin vuosina musiikkileikkikoulussa viisirivistä kannelta. Kanteleet otettiin mukaan Tanhuvaaran Urheiluopiston liikuntaviikolle ja viikon "Iltamissa" kuulutettiin K:n aikamiespojat kanteleineen esiintymään. Olivat 8- ja 9- vuotiaita. Kannel muuttui Keski-Suomessa pianoksi ja akustiseksi ja sähkökitaraksi. Toinen pojista jopa teki itselleen sähkökitaran musiikkiopiston ja kansalaisopiston kurssilla.
