61
Koti / Vs: Ruokaa ja leipomuksia. taikinan juuri
« : 20.11.2014 08:48:06 »
Kyllä kuvasssa oleva ruislimppu oli juureen tehty.
Kun ennen vanhaan leivottiin rukiista reikäleipiä vartaisiin kuivumaan, niin juuri oli taikinakaukalossa reunoihin kuivuneena. Hiivaa ei siis käytetty. Juuri uunista tullut ruisleipä on miltei parasta, mitä lapsuudesta muistan. Yhtä hyvältä maistui kuivuneista ruisleivistä irroneet kaarevat reunat. Reunoja irtosi varsinkin silloin, kun ruisjauhot olivat hyviä.
Kropsun mainitsema taatan leipähöylä oli minulle uutta, mutta ei se, että kuivaa ruisleipää kastettiin ruokapöydässä olevaan siansuolaveteen (Huittisten pitäjäruoka). Nämä muistelut vievät Kropsun tavoin 1940-luvulle. Ruis oli itsevljeltyä ja käytetty jauhoiksi Loiman myllyssä. Oma taiteen lajinsa oli leivinuunin lämmitys ja on tänä päivänä.
Tässä kylässä oli myös kivi, jonka päällä kyläläiset yhdessäkin leipoivat leipää taivasalla. Tiedän kiven, mutten miten sillä leivottiin, sitä ei ole minulle kukaan osannut kertoa.
Jos jollakulla olisi tietoa tästä, olisin kiitollinen tiedosta.
Haluaisin tietoa myös, oletteko itse ja miten valmistaneet ruistaikinan juurta?
ja vieläkin yksi kysymys, miten herätätte hiivan, kun alatte leipomaan?
Tuo leivinkivi herätti haaveen ulosmuuratusta leivinuunista - haave tuskin toteutuu. Tosin hain esille Antti Hyryn finlandiapalkitun Uuni-teoksen.
Sain postista kalenterin, jonka kannessa oli teksti: "Aina voi oppia enemmän". SE antaa oman säväyksensä wanhan ihmisen elämään.
Huomisesta on kuukausi Tuomaanpäivään Pitäne jo harjoitella kilttinä olemista.
Kun ennen vanhaan leivottiin rukiista reikäleipiä vartaisiin kuivumaan, niin juuri oli taikinakaukalossa reunoihin kuivuneena. Hiivaa ei siis käytetty. Juuri uunista tullut ruisleipä on miltei parasta, mitä lapsuudesta muistan. Yhtä hyvältä maistui kuivuneista ruisleivistä irroneet kaarevat reunat. Reunoja irtosi varsinkin silloin, kun ruisjauhot olivat hyviä.
Kropsun mainitsema taatan leipähöylä oli minulle uutta, mutta ei se, että kuivaa ruisleipää kastettiin ruokapöydässä olevaan siansuolaveteen (Huittisten pitäjäruoka). Nämä muistelut vievät Kropsun tavoin 1940-luvulle. Ruis oli itsevljeltyä ja käytetty jauhoiksi Loiman myllyssä. Oma taiteen lajinsa oli leivinuunin lämmitys ja on tänä päivänä.
Tässä kylässä oli myös kivi, jonka päällä kyläläiset yhdessäkin leipoivat leipää taivasalla. Tiedän kiven, mutten miten sillä leivottiin, sitä ei ole minulle kukaan osannut kertoa.
Jos jollakulla olisi tietoa tästä, olisin kiitollinen tiedosta.
Haluaisin tietoa myös, oletteko itse ja miten valmistaneet ruistaikinan juurta?
ja vieläkin yksi kysymys, miten herätätte hiivan, kun alatte leipomaan?
Tuo leivinkivi herätti haaveen ulosmuuratusta leivinuunista - haave tuskin toteutuu. Tosin hain esille Antti Hyryn finlandiapalkitun Uuni-teoksen.
Sain postista kalenterin, jonka kannessa oli teksti: "Aina voi oppia enemmän". SE antaa oman säväyksensä wanhan ihmisen elämään.
Huomisesta on kuukausi Tuomaanpäivään Pitäne jo harjoitella kilttinä olemista.